Kerran pettäjä, aina pettäjä

3 kirjottaa..jooo... kyllä sittenkin pitää paikkansa.. sain juuri tietää mieheni pettäneen alkuaikoinamme.. ja varmaa useampiakin kertoja on....

Ei kai se kiveen kirjoitettu ole, mutta todennäköisempää on että toistuu. Itse ajattelisin näin. n35

No nyt sitten pettajan puheenvuoro.

Kihloihin 20-vuotiaana, petin kihlattuani kymmenisen kertaa kahden vuoden aikana ja löysin tulevan vaimoni myös siten :D

Naimisiin seuraavan kanssa, yhteiseloa 8 vuotta, petin häntä lukemattomia kertoja, en edes tiedä kuinka monesti. Arvioisin kertoja olleen noin 50.

Erosimme ja hetken (n. 6kk) päästä tapasin nykyisen vaimoni. Olemme olleet nyt yhdessä 14 vuotta ja voin ylpeänä sanoa etten ole pettänyt häntä yhtään ainoata kertaa! Kerran oli todella lähellä, mutta en halunnut pilata sitä mitä minulla on hetken hurmaan.

Kerran pettäjä ei todellakaan tarkoita aina pettäjää.

M44

En yhdy tuohon ajatukseen kuin ehkä osittain. Saattaa olla että paskassa suhteessa saman ihmisen kanssa voi tulla pettäneeksikin uudelleen, mutta en usko että jokaisessa ihmissuhteessaan sen jälkeen pettäisi.

Minä petin kerran kolme vuotta sitten nykyistä miestäni. Olen sen hänelle tunnustanut ja edelleen olemme yhdessä. Tietysti kolme vuotta on lyhyt aika, mutta vaikea kuvitella että enää pettäisin - varsinkin kun muistan miten p*ska fiilis siitä tuli. Itse en voi allekirjoittaa väitettä.

Sanoisin, että on kyllä suuri todennäköisyys olemassa.

Lainaan Dr Philiä ja sanon, että paras tapa ennustaa tulevaa käytöstä on aiempi käyttäytyminen PAITSI jos välissä on tapahtunut jokin mullistava asia, jonka vaikutuksesta ihminen on muuttunut.

Mäkin petin kaikkia exiäni (seurustelukumppaneita, yhden kanssa asuin alle vuoden). Aviomiestäni en ole pettänyt enkä petä (6v yhdessä).

Nainen saattaa oppia virheistään, mies ei koskaan. Johtuen siitä, että miehen mielestä vika ei ole koskaan hänessä.

Ei. Ihmisiä on kolmenlaisia.

Ensimmäinen luokka pettäjiä ovat ne jotka pettävät aina, jossakin vaiheessa ja varmasti. Nämä eivät vaan osaa olla uskollisia. Vaikka heillä olisi kuinka ihanat puolisot ja asiat kunnossa, sehän vaan yllyttää pettämiseen. Koska heille yksiavioisuus on mahdoton asia, ajattelevat ala- eivät yläpäällään. Panevat ketä hyvänsä.

Toinen luokka: Nämä pettävät vain, jos puolison kanssa on mennyt pitemmän aikaa huonosti, yleensä humalassa. Nämä myös kokevat todella huonoa omaatuntoa pettämisestä.

Tämän kategorian pettäjät ovat, yllättävää kyllä, uskollisuudestaan ja huonosta omastatunnostaan huolimatta myös niitä, jotka ajautuvat pettäessään helposti myös rakkaussuhteisiin.

Kolmas luokka: Ihmiset jotka eivät petä missään olosuhteissa, eivätkä koskaan. Nämä ovat kuolemaansa asti uskollisia, kuten joutsenet.

Pettäminen kertoo ihmisen kyvyistä ratkaista ongelmia, hänen sitoutumisensa asteesta, empatiakyvystä ja itsekkyydestä. Kun kuulen jonkun ystävistäni pettäneen, en ajattele sitä, pettääkö hän uudestaan vaan sitä, että hänen kykynsä toimia kriisin tullen epäitsekkäästi, rakentavasti ja kaikkien parasta ajatellen ovat rajalliset. Häntä kiinnostaa lähinnä se oma napa.

Toisaalta ihmiset tekevät myös virheitä. Nuorena moni on itsekkäämpi kuin vanhempana, lasten syntyminen muuttaa prioriteetteja, kuolemantapaukset, sairastumiset yms. muuttavat ihmistä. En silti ikinä ajattele, että pettäjä pettää vain tiettyä ihmistä. Ajattelen, onko hän oppinut asiasta jotain. Ketä hän syyttää tilanteesta? Osaako nähdä oman toimintansa seuraukset vai syyllistääkö vain muita asiasta? Katuuko?

Moni katuu mutta syyllistää silti muita omasta ratkaisustaan. Vaikeaahan on tunnustaa, että olen heikko ja itsekäs, vaikka juuri tästä se kehittyminen paremmaksi ihmiseksi alkaa. Myönnän, että en arvosta pettäjiä ja että yksi ystävyyssuhdekin on loppunut pettämisen myötä. Ehkä ymmärtäisin ja tajuaisin jotain oleellista, jos pettäjät jaksaisivat oikeasti keskustella aiheesta, mutta en voi sietää sitä "rakastuin enkä voinut asialle mitään"-lätinää. Emme murhaa tai pahoinpitele ketään rakastumisen vuoksi, joten pettäminenkään ei ole mikään väistämätön seuraus rakastumisesta. Se on valinta enkä käsitä, minkälainen ihminen valitsee mieluummin sen, että loukkaa läheisiään, lapsiaan, sukuaan, ystäviään kuin hoitaisi eronsa fiksusti ennen uuden suhteen aloittamista.

Minun kokemus pettäjämiehestä oli sellainen, että kertoi entistensä olleen täysiä huoria, kaikki hänet pettäneet. No tilannehan oli toisinpäin, eli mies oli löytänyt uuden naisen, eikä vain pettänyt vaan aloittanut suhteen.. Huolimatta siitä oliko silloinen avopuoliso raskaana tms.. Ja sama kohtalo minullekin koitti. Tosin poikamme oli jo syntynyt, puolivuotias, kun mies jäi kiinni toisesta naisesta, jonka kanssa suunnitteli jo yhteen muuttamista. Tässäkään tapauksessa mies ei ollut mielestään syyllinen, vaan tilanteen uhri; oli se niin vaikeaa ja raskasta tuo vauvaperheen arki. Ei sillä, että hän olisi siihen edes osallistunut.

Jos olisin tiennyt tosiasiat, enkä vain sinisilmäisesti luottanut miehen puheisiin (omiin totuuksiin) niin monelta surulta olisin säästynyt.

Sanoisin, että kannattaa kuunnella millä tavoin mies puhuu pettämisestä. Oliko se muiden syytä vai ottaako itse vastuu, onko pahoillaan tapahtuneesta.

Hokema pitää paikkansa, mutta joskus vain siinä parisuhteessa, jossa alunperinkin petti. Eli myöhemmin, uuden naisen kanssa saattaa olla sitoutuneempi.

Minut petettiin ja annoin uuden mahdollisuuden - ei olisi pitänyt. Tyhmin teko ikinä oli mennä sovinnon eleenä naimisiin petturin kanssa.  Aika nopeasti kolmannet pyörät alkoivat jälleen pyöriä suhteemme liepeillä. Seurasi avioero.

Nykyinen mieheni oli nuoruudessaan pettänyt, mutta arvostaa aikuisena eri asioita ja luotan häneen täysin.

Kertoiko syytä pettämiselleen? Mun ex sanoi pettäneensä edellistään, koska tunteensa naista kohtaan olivat jo kuolleet ja hän oli jo päättänyt lopettaa silloisen parisuhteensa. Eli kuten arvata saattaa, petti minuakin heti alkuhuuman haihduttua ja arjen astuttua kuvioon.

Yhdyn, en tunne ketään, joka olisi pettänyt vain kerran. Eivätkä sen kiinnijäämisen jälkeen ole vieläkään osanneet peittää jälkiään.

Eiköhän se pettäminen kerro jo jotain miehen moraalista. Seuraavalla kerralla se on aina vain helpompaa.

Näin se on. Kerran pettää, aina pettää.

En yhdy. On tämän palstan vakiohokema.

Minun miesystävänikin oli joskus pettänyt eksäänsä. Minäkin olin aluksi siitä vähän huolissaan, mutta koska hän rehellisesti itse kertoi tapahtuneesta minulle niin jo se sai minut luottamaan häneen täysin. Olemme olleet yhdessä kohta jo kolme vuotta ja saimme äskettäin ensimmäisen lapsemme. Eli meillä ainakin menee hyvin eikä mitään uskottomuus ongelmia ole ollut :) luota vain mieheesi! eivät kaikki ole ikuisia pettäjiä :)

Tapapettäjä kera narsistisen luonteen pettää aina riippumatta siitä mitä sanoo. Sitä luonnepuolta ja tapaa ei välttämättä huomaa ennen kuin on kunnolla sillassa.

Kusipää