Lue keskustelun säännöt.
Olinko liian ankara 11-vuotiaalle?
19.12.2012 |
Yllätin hänet eilen joululahjakätköltä. Olimme puhuneet hänen kanssaan juuri tästä, että ei ole kiva kun näkee kaikki lähjat ennen joulua eikä sitten ole mitään yllätystä. No, hän lupasi olla menemättä katsomaan lahjoja.
Olin niin vihainen tästä, että rikkoi lupauksensa, että en antanut hänen mennä harrastuksensa joulujuhlaan tänä iltana vaikka oli siitä innoissaan.
Nyt mietin, että olinko liian ankara, hän itki huoneessaan varmaan tunnin.
Kommentit (61)
pienenä hypistellä ja ihastella varastossamme olevaa lahjalaatikkoa... Toin sinne myös omat pakettini muille perheenjäsenille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä lahjoja ei siis vielä oltu paketoitu.
En ollut vihainen siitä, että kävi niitä katsomassa vaan enemmänkin siitä, että rikkoi lupauksensa ja valehteli.
Eikö harrastuksen joulujuhla ole koko perheen juhla?
Kun meillä koriksessa ja voimistelussa on aina kutsuttu koko perheen voimalla.
Tietenkin tuon ikäinen käy kurkkimassa lahjoja. Ja lupaukset... Kyllä lapset on aina lapsia. Lähtökohtaisesti lupauksista pitäisi pitää kiinni, mutta pienet inhimilliset heikkoudet pitää hyväksyä lapsilta ja sitähän varten ne on lapsia, ettei aikuisten säännöillä voi pelata. Sitä paitsi kyllä aikuisetkin lupailee välillä kaikkea toisilleen, eikä sanktiot petetyistä lupauksista ole noin isoja.
Mieti jatkossa vähän noita reaktioitasi. Tuon kaltaisella toiminnalla aiheutat vain lapsellesi traumoja. Suhteellisuudentajua, kiitos. Vaikea vaan itse ymmärtää, kun ei halua ikinä olla julma lapselle. Pikemminkin on vaikeaa olla tarpeeksi tiukka tarpeen tullen kuin pelätä, että harjoittaisi sadismia.
näitä lahjoja ei siis vielä oltu paketoitu.
En ollut vihainen siitä, että kävi niitä katsomassa vaan enemmänkin siitä, että rikkoi lupauksensa ja valehteli.
Eikö harrastuksen joulujuhla ole koko perheen juhla?
Kun meillä koriksessa ja voimistelussa on aina kutsuttu koko perheen voimalla.
Ei ollut koko perheen juhla vaan harrastuksen viimeinen kerta ennen joulua ja heille oli järjestetty jotain erikoista ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin juuri siina 10-13 voutiaana. Sehan oli ( mukava) osa jannitysta kun en enaan joulupukkiin uskonut.
Muistan vielakin missa lahjat olivat kotonamme ja miten yritin salaa kurkkia paperien raoista (teippia ei voinut rikkoa, ettei kukaan huomaisi )
Tasta on jaanyt minulle tosi ihana jouluinen muisto, joten ala kohtele lastasi liian ankarasti,
Onneksi vanhempani eivat ikina huomanneet (tai eivat olleet huomaavinaankaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksimielisesti täällä siis ollaan sitä mieltä että olin liian ankara.
En vain voi hyväksyä valehtelua ja ajattelin, että jos siitä ei ole mitään seurauksia niin lapsi ei opi tästä kerrasta.
syönyt suklaakalenterista 2 namia samana päivänä ja sai kamalan rangaistuksen?
Mistä näitä julmia ja kohtuuttomia vanhempia sikiää?????
Lapsuuteen kuuluu uteliaisuus ja rajojen koettelu. Etkö ikinä lapsena puristellut kuusen alla olevia lahjoja ja arvaillut mitä siellä on? Onko aattona "yllättyminen" niin tärkeää että halusit rangaista lasta kielämällä tärkeän juhlan? Luuletko että kellään on kivaa aattona.
Vähän suhteellisuudentajua kiitos! Rangaistus asioista jotka on oikeasti tärkeitä, ei tämmöisestä. Joululahjojen pitäis olla iloinen asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on lapsi. Ei häneltä voi odottaa samanlaista lupausten pitämistä kun aikuiselta. Lapsi on utelias. Ei hän pahuuttaa niitä lahjoja käynyt kurkkimassa.
Joku pienempi rangaistus olisi varmaan ollut paikallaan.
traumoja, joku valehteleva ex joka pani äitiäs tai muuta. Reagoit aivan liian voimakkaasti. Sääliks käy lastas. Hoida omat traumas kuntoon, susta tulee parempi vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ollut liian julma, ap. Olit kyllä johdonmukainen, mikä on (näitä vastauksiakin lukiessa) nykypäivänä sangen harvinaista. Sitten taas toisaalta itketään kun ei teineillä ole mitään kunnioitusta ketään kohtaan..... "hiukan" ristiriitaista, sanoisin.
11-vuotias ei ole enää pikkulapsi, itsellä on samanikäinen. Kyllä hänen ikäisensä kanssa pitää voida tehdä sopimuksia, jotka pitävät. Sopimuksilla, jotka rikotaan, on "oikeassa" elämässäkin sanktiot. Ystävän ja oman lapsen vertaaminen, siis ihmissuhdemielessä, ei ole kovin hedelmällistä koska oma lapsi ei ole ensisijassa ainakaan alaikäisenä vanhempiensa ystävä vaan vanhemmalla on tästä kasvatusvastuu ja siihen vastuuseen valitettavasti toisinaan kuuluu myös kurinpidollisia juttuja.
Ap, tsemppiä. Olisin/olen toiminut samoin vastaavissa tilanteissa, ja aina kun se on onnistunut se on tuonut mukanaan uudenlaista kunnioitusta lapsien suhteessa minuun (ja mieheeni). Myönnän kyllä, että tuleehan sitä oltua löysä koska se on niin paljon helpompaa. Kasvattajan pitääkin ensi sijassa kasvattaa ensin itseään, olla johdonmukainen omassa toiminnassaan koska muilta ei voi vaatia sitä mitä ei ensin vaadi itseltään.
Ja tuo joululahjoja nuuskinut ja tirkisyellyt kertoo viela etta olen oppinut kuitenkin valheen ja totuuden eron ihan normaalisti. En valehtele ja peta lupaksia tyokseni.
Ensi vuonna relaat vahan, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ollut liian julma, ap. Olit kyllä johdonmukainen, mikä on (näitä vastauksiakin lukiessa) nykypäivänä sangen harvinaista. Sitten taas toisaalta itketään kun ei teineillä ole mitään kunnioitusta ketään kohtaan..... "hiukan" ristiriitaista, sanoisin.
11-vuotias ei ole enää pikkulapsi, itsellä on samanikäinen. Kyllä hänen ikäisensä kanssa pitää voida tehdä sopimuksia, jotka pitävät. Sopimuksilla, jotka rikotaan, on "oikeassa" elämässäkin sanktiot. Ystävän ja oman lapsen vertaaminen, siis ihmissuhdemielessä, ei ole kovin hedelmällistä koska oma lapsi ei ole ensisijassa ainakaan alaikäisenä vanhempiensa ystävä vaan vanhemmalla on tästä kasvatusvastuu ja siihen vastuuseen valitettavasti toisinaan kuuluu myös kurinpidollisia juttuja.
Ap, tsemppiä. Olisin/olen toiminut samoin vastaavissa tilanteissa, ja aina kun se on onnistunut se on tuonut mukanaan uudenlaista kunnioitusta lapsien suhteessa minuun (ja mieheeni). Myönnän kyllä, että tuleehan sitä oltua löysä koska se on niin paljon helpompaa. Kasvattajan pitääkin ensi sijassa kasvattaa ensin itseään, olla johdonmukainen omassa toiminnassaan koska muilta ei voi vaatia sitä mitä ei ensin vaadi itseltään.
Valehtelusta ei ole mitään traumoja niinkuin tuo yksi ylläoleva väitti, mutta sitä en hyväksy meillä missään muodossa.
Tyttö itki enimmäkseen sitä, että teki jotain väärää eikä sitä joulujuhlan menetystä. Pitää vielä aamulla puhua hänen kanssaan siitä miksi sai tämän rangaistuksen ja sopia asiat.
Kuten joku kirjoitti, sulla on jokin trauma tai muuten suhteellisuudentaju puuttuu.
Meillä nimenomaan painotetaan, että harrastukset käydään juhlia myöten. Ei niistä huvikseen olla poissa, varsinkaan jos on pelejä tai erityisohjelmaa.
Sääliksi käy pientä. Kai tajuat pyytää anteeksi, että ylireagoit. Selitä vaikka, että suutuit ja petyit liikaa. Mutta eipä sitä juhlaa takaisin saa...
Rangaistukset olivat kohtuuttomia, mitenkään asiaan liittymättömiä ja vieläkin äiti saattaa muistella miten tein ala-asteiässä jotain ajattelematonta. Aikamoinen ilmapiiri kasvaa...
Lopputulos: lakkasin kertomasta hänelle mitään, mitä ei ollut pakko. Teininä valehtelin, nykyään elän omaa elämääni ja siedän äitiä vain omien lasteni tähden.
Miksi sinulla muuten on joku tietty lahjakätkö? Tietenkin lapsella uteliaisuus voittaa.
Olit julma. Nyt on tietysti helpointa lukea vaan toi yksi puoltava vastaus ja jättää nämä parikymmentä erimielistä huomioimatta.
T. Eräs jonka lapset nuuskivat paketteja, eivät valehtele ja ovat hyväkäytöksisiä. Tärkeintä meillä ei tosin ole opettaa 'uudenlaista kunnioitusta vanhempia kohtaan' vaan läheisyyttä ja rakkautta.
Kuulostaa hyvältä idealta. Juttelu ja asioiden selittäminen lapselle selkeiksi on erittäin jees. Mutta myös rajojen asettaminen on todella hyvä! En ymmärrä näitä jotka ovat voimakkaasti sitä mieltä että ylireagoit. Oli asiallista että painokkaasti sovitusta sopimuksesta lipeäminen aiheutti tuntuvahkon rangaistuksen. Kunhan se sitten tosiaan aamulla vielä jutellaan ja sovitaan, en näe ap:n toiminnassa mitään väärää. Onko teistä suurimmasta osasta ok että lapsi rikkoo sovittuja asioita? Jos ei niin minkälaisia seuraamuksia sopimuksien rikkomisella saisi tai voisi olla? Esimerkkejä? Ja nyt siis puhe hieman jo isommasta, murkkuikää lähestyvästä koululaisesta. Ja minkäänlainen väkivalta ei teitenkään kuulu rangasitusasteikkoon.
itki että on tehnyt väärin, eikä sitä ettei päässyt juhliin. Keksitköhän sä ton kohdan nyt kuitenkin itse.
Yksi sanoo, että teit ihan oikein. 10 sanoo, että teit väärin. Ap kuuntelee tota joka sanoo että teit oikein.
Vähän suhteellisuuden tajua. Ne on vaan joululahjoja. Kaikki lapset niitä nuuskii!!!
Etkö muka itse lapsena nuuskinut lahjakätköllä? Se on ihan normaalia uteliaisuutta lapselle, kun aikuisetkin sitä tekee.
Enemmänkin ihmetyttää, kuinka joku aikuinen voi kyetä tuollaiseen julmuuteen jonkun olemattoman asian takia... Ymmärtäisin, jos olisi jäänyt kiinni varastamisesta tai vaikka tupakoinnista. Mutta lahjojen kurkkimisesta?