Mistä ihmiset repii aikaa?
Täyspäiväisesti käydään töissä ja lapset harrastaa pari kertaa viikossa, ainakin. Kolmen tenavan kohdalla se tarkoittaa noin 12 tuntia matkoineen.
Ollaakseen hyvä vanhempi, pitäisi lapset sen lisäksi opettaa uimaan ja puskea uimahalliin vähintään kerran viikossa, uimahalliin puolen tunnin matka, eli se olis noin kolme tuntia. Mieluiten siellä pitäs käydä pari kertaa, mutta joustetaan nyt vähän.
Kesällä ipana opetetaan pyöräilemään ja talvella sit hiihdetään ja luistellaan. Kausi on sen verran lyhyt, että pari-kolme kertaa viikossa nyt ainakin harjoitellaan. Pyöräilyharjoittelu menee siinä samalla, kun vie päiväkotiin. Tietty. Tosin joutuu herättämään muksut ennen kuutta, että ehtii kipittää takaisin hakemaa auton ennen töihin lähtöä ja hakemaan lapset viiden jälkeen, että ehtii viedä sen auton kotiin ensin.
Omiin harrastuksiin voi sit käyttää yhden illan, ehkä. Tai no, siitä voi joustaa, kun ne lapset on vaan niin hetken pieniä.
Iltaisin muksuja opetetaan lukemaan ja laskemaan ja kasaamaan palapeliä ja semmosta.
Kommentit (14)
ihmiset repii aikaa mihin - siihen, että ehtivät suorittaa elämäänsä? Eivät varmaan mistään, kun se aika kuluu suorittaessa.
Jos ymmärsin oikein, ongelma on siinä, että harrastatte niin paljon, ettette ehdi harrastaa mitään muuta kuin harrastuksianne? Voin kertoa, ettei kukaan pysty taikomaan vuorokauteen lisää tunteja.
Jos tilannetta ajattelee vähänkin järjellä, niin tavoitteeksi kannattaa ottaa esim. se, että yhtenä talvena panostetaan uintiin niin, että se opitaan. Toisena panostetaan hiihtoon, niin että se opitaan. Pyöräily nyt menee kesäiltoina, ei siihen niin hirveästi tarvita. Jos aika ei riitä, niin tingitään tavoitteista.
Oscar.
Vanhemmat voivat vuorotella päiväkotiin viemisessä ja hakemisessa. Meillä tehtiin niin silloin, kun lapset oli hoidossa. Minä menin töihin jo ennen seitsemää ja mies meni vasta puol ysin aikaan ja vei lapset. Minä taas pääsin jo kolmelta ja hain lapset. Lapsille ei tullut pitkää hoitopäivää ja ehti harrastaa jotakin yhdessä. Joskus sitten tehtiin päinvastoin eli mies meni aikaisin töihin ja mä myöhään.
Harrastukset on meillä valittu niin, että niissä on vähän kaikki mukana. Mieheni valmentaa kahden lapsemme ryhmää ja itse olen mukana esikoisen valmennuksessa.
Tänä vuonna meillä on ollut entistä enemmän aikaa, koska siirryin itse tekemään 6 tuntista päivää. Palkkaa tulee vähän vähemmän, mutta aikaa on enemmän. Suosittelen, jos se vaan on mahdollista!
Meillä käydään töissä, koulussa ja päiväkodissa, siinä on ihan tarpeeksi elämää kun päälle laitetaan kotityöt ja lasten kanssa oleminen.
Joskus meillä lapset on harrastaneet, ratsastusta, judoa, sirkuskoulua, musiikkia ym. Mutta elämämme meni silloin niin stressaavaksi kaikkien osalta että yhteistuumin luovuimme niistä!
Eikä siltikään tunnu olevan aikaa kaikkeen mitä haluaisimme tehdä.
Asioita voi tehdä limittäin, päällekkäin, lomittain. Aikatauluilla. Omille harrastuksille kodin ulkopuolella ei ole aikaa juurikaan, mutta nuo vuodet eivät kestä ikuisuuksia. Pikkulapsiaika vain on sellaista.
Aamherätys. Päivähoito/koulu/työ- kotiin syömään+ läksyt/ harrastukseen lähtö ja sitten lopulta kotiin paluu. Iltatoimet ja lapset nukkumaan. Siinä samalla pyykkikone pyörii ja seuraavan päivän ruuasta valmistuu ainakin aikaa vievin osa. Voi istua alas ja katsoa telkkaria, harrastaa sitä mitä voi tehdä kotona.
Jos tuo onnistuu yksihuoltajalta, se onnistu vielä paremmin kahden vanhemman perheeltä.
Jokainen naistenlehti muistaa kertoa, kuinka tärkeää on antaa runsaasti aikaa myös puolisolle, omille vanhemmille ja muille sukulaisille, naapureille ja myös ihan itselle.
Ja lomalla tulee vielä pakollinen matkailusuorite: Kilimanjaro, Andit, Bratislava, Lofootit, Porin Jazzit ja 4 viikkoa erämaamökillä täydessä rauhassa on mehevä suoritus palkansaajalta. Niin ja pari maratonia johonkin väliin.
harrastuksia vaan juuri perheen kesken käytetään aika uimiseen, luisteluun, hiihtoon, pyöräilyyn, milloinn mihinkin, Suosittelen unohtamaan harrastukset, juurihan todettiin ettei sellaiset edes ole hyväksi lapselle. Perheen yhdessäolo varmasti parasta ja näin aika mös riittää kaikkeen.
kotoilun merkeissä :)
Ymmärrän ap.ta varsin hyvin:)
Hauskaa, että täällä alkoi jokainen kehumaan, kuinka on yh ja ehtii viedä hoitoon ja tuoda ja illalal kuskata harrastuksiin.
Minä ymmärsin sen pointin näin, että joskus tuntui se koko vaatimuslista kaatuvan niskaan.
Todellakin opeta pyöräilemään. Lunta on kuukausi. Käy ostamassa sukset ja käytä monta kertaa viikossa lasta hiihtämässä, että oppii hiihtotaidot sen neljän viikon aikana. Samaan aikaan pitäisi ehtiä monena iltana luistelemaankin. Entä sitä vapaata leikkiä pihalla. Ja se liikuntaharrastuskin, ettei vain lapsesta tule nörttiä ja ei opi sosiaalisuutta.
Ja kouluakin pitää sen lapsen kans käydä ja kuulustella läksyt ja osallistua koulunkäyntiin.
Miettikääpä, kuinka stressaantuneita ne lapset on välillä, kun heidän pitäisi kaikkea suorittaa ja olla kaikessa hyviä.Hoikkia, kauniita, viisaita, harrastaa, suosittuja ym.
Ja vuorokaudessa kun on vain 24 tuntia.
Jokainen naistenlehti muistaa kertoa, kuinka tärkeää on antaa runsaasti aikaa myös puolisolle, omille vanhemmille ja muille sukulaisille, naapureille ja myös ihan itselle.
Ja lomalla tulee vielä pakollinen matkailusuorite: Kilimanjaro, Andit, Bratislava, Lofootit, Porin Jazzit ja 4 viikkoa erämaamökillä täydessä rauhassa on mehevä suoritus palkansaajalta. Niin ja pari maratonia johonkin väliin.
Opettele rauhassa vielä ymmärtämään lukemaasi :)
mä en oo koskaan ymmärtänyt käsitettä "vuorokaudessa ei riitä tunnit". Siis aikaahan tulee koko ajan lisää. Aika on jatkumo joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Mä en oo niitä ihmisiä jotka kyttää kelloa koko ajan ja laskee miten kauan mihinkin juttuun menee aikaa. Menee mitä menee.
Ainut mistä pidän kiinni on se että kouluun/töihin mennään silloin kun on sovittu ja lapset menee nukkumaan järkevään aikaan.
Ihmisillä on nykyään kumma käsitys että ensin pitää suorittaa pois lastenkasvatus, niiden harrastukset, kotityöt ym., ja sitten vasta alkaa se varsinainen elämä. Jos ei ole aikaa muuhun = ei ole aikaa.
Mutta sitähän se elämä on, arkea, olemista omien lasten kanssa ja niiden opettamista. Olemista töissä, olemista kotona, tekemällä kodin hommia. Mihin sitä aikaa tarvitaan lisää? Nukkumiseen, telkkarin katseluun, netissä pyörimiseen? Sitäkö se parempi ajankäyttö sitten on?
Jos sellaista aikaa haluaa, miksi on pitänyt tehdä niitä lapsia riesaksi ja taakaksi? Eikö järki sanonut että niiden kanssa pitää käyttää aikaa?
mä vien puolet, isä puolet viikosta.
Mutta av-mittapuun mukaan olen tosi huono, kun esikoinen oppi pyöräilemään vasta 5-vuotiaana, 6v ilman appareita. 6-vuotiaana luistelemaan jotenkunten (tosin sitä ennen kahtena talvena ei ollut ees jäätä, mutta tokihan olis pitänyt naapurikunnan jäähalliin hinata, mutku oon laiska)
Uimakouluun laitettiin 5-vuotiaana, muttei se ennen 7 vuoden ikää oppinut uimaan silti...
Keskimmäinen on 6v, eikä osaa noista vielä mitään (tosin se on erityislapsi, saanko anteeksi?)
Vaikka en mä nyt tiedä, onko kolmosen tulevaisuus paljon ruusuisempi. Yhtä vähän sitä uimassa käytetään, ellei vähemmän. Luistelemassa ei oo käyty vielä kertaakaan. No mutta HYI! Onhan jäät nyt olleet kentällä jo viikon!
Ja vielä pahenee: Meillä on myös koira, joka pitää lenkittää JOKA PÄIVÄ :O Lenkittäjiä on onneksi kolme + pari hätävaraa lähipiiristä. Tosin kunnollinen koiranomistaja käyttäs lemmikkiään juoksemassa metsässä joka päivä nelisen tuntia ja harrastaisi sen kanssa pari-kolme kertaa viikossa jotain kehittävää... Mutta mä en olekaan kunnollinen koiranomistaja. Ulos toi sentään pääsee ihan millon sitä huvittaa (omaan pihaan)
ap
PS: Ajatus lähti ihan täällä olemassa olevista ketjuista, joissa joka ipana osaa uida, lukea, pyöräillä, hiihtää, luistella ja lumilautailla 3-vuotiaana...
Ennen lapsia nukuin 8-10 h/vrk. Nyt mennään 5-7 h yöunilla. Ja itseasiassa olen virkeämpi kuin ennen. Kokeilkaapa muutkin.
liikuntatunnit on sitä varten että opettavat hiihtämään ja luistelemaan ym. en tunne ketään joka noin aktiivisesti opettaisi lapselleen kaiken. Mitä se lapsi sitten koulussa oppisi?
Siitä se aika otetaan :)
t. kahden yh