Miten päästä eteenpäin sossupummeudesta?

työelämään.

jos on lusikalla annettu eli siitä vaan jatkat loisimista, mikäs sun on ollessa. Syljeksit kattoon ja makoilet. Me maksetaan.



Parilasta voisit pykätä jonkun umpihullun väkivaltaisen vankilakundin kanssa, saisit lisää syytä masentua. Ja rahaa.



Oikeasti jumalauta nyt kouluun ja äkkiä. Teet amistutkinnon, epäilen kyllä kykenetkö siihenkään koska vaikutat idiootilta.

kun makoilee yli vuoden sairaslomalla, tulee cv:hen valtava aukko ja töihin on vaikea päästä tai alkaa luoda opiskelurutiineja. milläköhän taikakeinolla vain saisi oman päänsä kuntoon että pystyisi olemaan täysillä osa yhteiskuntaa

juuri siksi että haluan päästä eteenpäin mutta aika hankalaa se on kun toiset oikein haluaakin lytätä. en halua olla koko loppurlämää sossun asiakas mutta siitä poispääseminen on vaikeaa. etenkin kun olen ollut tyhmä ja pilannut luottotietoni mikä estää opintolainan

No minua mietityttää tuo sinun asenne! Et kykene täyteen työpäivään, mutta yliopistoon pitäis päästä. Miten aiot jaksaa siellä opiskelun? Vai aiotko olla niitä ikuisia opiskelijoita eli suoritat joka vuosi juuri vaaditut opintopisteet?



Mitä jos lasket rimaa nyt ihan aluksi. Menet amikseen tai amk:hon ja teet opintojen ohella jotain osa-aikatyötä. Niin muutkin opintonsa rahoittaa.



Hienoa silti, että on halua yrittää! Tsemppiä!

työkkärin kautta työharjoitteluun ensin. Ei tarvitse tehdä kuin muutama tunti päivässä, saat enemmän rahaa, kokemusta ja se on kivaa. Siellä on erilaisia paikkoja mistä valita.

et saa opintolainaa, niin olet opiskellessakin oikeutettu sossun tukiin (siis opintotuen lisäksi). Eli käytännössä saat huomattavasti enemmän rahaa kuin opiskelutoverisi.



Tämän vuoksi itsellä teki mieli tahallaan opiskellessa munata omat raha-asiat, kun tuntui niin epäreilulta, että jopa kotonaan makaava työtön saa yli tuplasti saman kuin itse täyspäiväisenä opiskellessa.... Kiltisti kuitenkin kärvistelin ja tein kokoajan opiskelujen ohessa töitä sekä kituutin kaikissa menoissa.

tavoitteet liian korkealla kuntoosi nähden? Yliopisto-opiskelu vaatii kuitenkin käsittääkseni paljon enemmän töitä kuin amk-opiskelu. Kannattaa aloittaa siitä, mihin oma psyykkinen kunto on valmis, eikä haukata liian isoa palaa ja taantua sitten taas kotiin saikulle.



On mahdollista tulla "ihmiseksi", älä huoli. Älä aseta liian isoja paineita itsellesi, koska ahdistut jo etukäteen siitä mitä ehkä on tulossa. Asiat paisuu herkästi. Mene päivä kerrallaan. Takapakkeja elämässä tulee kaikille ja kaikilla on niitä päiviä, että katuu ratkaisujaan eikä oikein tiedä jaksako vai ei, mutta kaikesta on ihminen selvinnyt ja niin voit sinäkin. Otat vaan asian kerrallaan ja opettele itsellesi joku tietty tapa, millä hoidat stressaavia asioita pois alta. Pakitat heti kun tuntuu että vointi menee alaspäin. Kehittele itsellesi omaan arkeen voima-asioita, jotka auttaa sinua eteenpäin huonoina päivinä. Ja huonona päivänä ajattele, että se on väliaikaista, muistele niitä hyviä päiviä ja sitä tunnetta, mikä sinulla on ollut hyvänä päivänä.

niin siinä vaiheessa kun siirryt kuntoutustuelle, niin ala opiskella avoimessa yliopistossa. Valitse sellainen ala, jolla on ns. avoimen väylä käytössä, eli tehtyäsi perus- ja aineopinnot voit jatkaa yliopistossa varsinaiseen tutkintoon. Aloita ensin yhdellä kurssilla ja sen jälkeen ota työn alle kaksi kurssia jne.



Sen jälkeen kun olet aloittanut opinnot avoimessa, kannattaa osallistua valitsemasi alan pääsykokeisiin joka vuosi. Avoimessa oppii yliopiston käytännöt ja tavan kirjoittaa, ja yleensä myös samoja sisältöjä kuin mitä pääsykoekirjat käsittävät.



Jossain vaiheessa pääset sisään yliopistoon ja voit aloittaa varsinaiset opinnot. Vaikka amk ja amis ovat sisällöiltään helpompia paikkoja, niin yliopisto on kyllä vertaansa vailla siinä, että kuinka joustavasti opintoja pystyy suorittamaan. Eli jos tulee sairauden kanssa huonompi jakso, niin ei tarvitse valita joko-tai-linjaa, vaan jatkaa vain joillakin kursseilla ja jättää osan pois. Paljon vähemmän sellaista, että jos ei yhdessä jaksossa saa kurssia suoritettua, niin seuraavassa ei pysty enää valitsemaan jatkokurssia.

epärealistista minulle? pärjäsin lukiossa kuitenkin hyvin joten ongelmana ei ole tyhmyys. masennus ei ole yhtä kuin älyn puute

epärealistista minulle? pärjäsin lukiossa kuitenkin hyvin joten ongelmana ei ole tyhmyys. masennus ei ole yhtä kuin älyn puute

mutta asetat hvyät lähtökuopat itsellesi epäonnistua jos et ensin hoida itseäsi kuntoon

Mutta jos neuvoa kaipaat,niin hanki nyt ensin ainakin se "alhainen" amistutkinto,siitä voi jopa olla jotain hyötyä. Ei yliopistoon niin vaan pääse. Hae vaikka kauppaopistoon,sinne pääsee kuka vaan ja saat pariksi vuodeksi jotain puuhaa.

kiitos siitä ja muillekin jotka suhtautui asiallisesti :) heti aloin uskoa että ehkä vielä tästä suosta noustaan!

on rajattu ja tuhlaisin niitä turhaan amkissa. amikseen en alistu koska se on vain alaspäin menemistä lukion jälkeen

sulla on.

ei ole huiput mutta keskitasoa paremmat. eikä yliopistoon haeta papereilla

amiksessa ainakin saisit oikean ammatin ja voisit ehkä joskus jopa saada töitä.Mut tolla asenteella kannattaa kyllä jäädäkin sinne kotiin makaamaan,kuluu se elämä niinkin :)

mä sanoisin, että sun pääkopalles tekis varmasti hyvää mennä sinne työkkärin harjotteluun ennemmin kuin maata kotona sosiaalisesti erakoituen. Ihan siitäkin huolimatta, että sä et kostuisi siitä sen enempää rahallisesti.



sä selvästi asetat tavoiteriman itelles liian korkealla ja kannattais varmaan miettiä miksi. Se voi myös olla yksi syy masennuksen taustalla, kun asetat tavoitteet niin korkealla (tai kenties sen olet vanhemmiltasi oppinut, jotka eivät arvosta muuta kuin yliopistokoulutusta), joten väistämättä epäonnistut.



ehkä kannattas miettiä olisko kuitenkin se amis tai amk tutkinto sulle parempi. Siitä saisit kuitenkin itsellesi ammatin, sen sijaan, että haahuilisit yliopistossa seuraavat 10 vuotta päätyen akateemiseksi työttömäksi.

sinunlaisesi ihminen on alempana arvoasteikossa kuin amiksessa tai ammattikorkeakoulussa opiskellut. Vaikka itse pidät niitä liian "alhaisina" itsellesi. En kyllä tajua millä perusteella.

epärealistista minulle? pärjäsin lukiossa kuitenkin hyvin joten ongelmana ei ole tyhmyys. masennus ei ole yhtä kuin älyn puute

Masennus vaikuttaa kognitiiviseen suoritukseen. Yliopisto-opiskelu vaatii korkeatasoisia kogntiivisia tiedonprosessointivalmiuksia. Masentuneella ei esim. muistijärjestelmät toimi hyvin. Tulee paineita, ei kestetä takaiskuja. Sosiaalisesta puolesta tulee paineita. Sinä et ole sen parempi masentunut kuin ne lukuisat yliopisto-opiskelijat, joiden opinnot seisovat masennuksen vuoksi. Olet huonompi, koska et ole edes päässyt vielä sisään.

On tärkeää, että ymmärrät itse olevasi vastuussa elämästäsi. Vain sinä voit selvitä masennuksestasi. Toipumalla luot edellytyksiä itsenäiselle elämälle, opinnoille jne.

Ehdotan, että kokeilet opintoja avoimessa. Sinne sossuun kerrot, että haluat kokeilla. Kokeile ja tunnustele, siellä melkein yhtä vaativaa kuin yliopistossa.

Olet vielä nuori. Voit muuttaa elämäsi suuntaa. Hetken aikaa vielä.