Miten tästä eteenpäin?
Hei!
Ongelmani ei ole maailman suurin, mutta hankala ja kipeä minulle. Olisi kiva kuulla, löytyykö kohtalotovereita ja jos joo, miten asiat ovat ratkenneet...
Minulla on ihana, rakas aviomies, joka rakastaa minua ja näyttää sen. Hän on sängyssä huomaavainen ja hellä ja arvostaa minua ja perhettään. Kotitöitä tekee myös kohtuullisesti. Kaikenkaikkiaan asiat ovat ok ja tosiaan, rakastan häntä, enkä hänestä eroaisi.
MUTTA olen myös rakastunut toiseen mieheen. Hassusti ja hullusti. Hän on myös tahollaan varattu ja tunne on molemminpuolinen. Hän on "sielunkumppani", huumorintajuinen ja hauska ja tuo iloa elämääni, toisin kuin totinen puolisoni.
Haluaisin molemmat. Mikä tietenkin mahdoton yhtälö. Miten saan mieleni rauhoittumaan ja itseni "tyytymään" nykyiseen perheeseeni ja elämääni? Tapaamme tämän toisen miehen kanssa "pakosti" muutaman kerran vuodessa, muuten välimatka estää tapaamiset, mutta onhan nämä sähköiset viestimet...
Kommentit (11)
mutta aika se on varmaan ainoa, mikä auttaa..
Ap
en ymmärrä kaltaisiasi, jotka hankkivat elämään hankaluuksia, kun niitä tulee kaikille pyytämättäkin
kun on monta lasta ja työt ja kotityöt ja harrastuset... ;) Ja niin, en itsekään ymmärrä itseäni, sehän tässä onkin pahinta.
Ap
Aapee, miten tilanne on kehittynyt - vai onko?
Älä ole tähän toiseen missään yhteyksissä, edes sähköisesti.
Ihan oikeasti, ei kannata mennä riskeeraamaan kun kaikki asiat on hyvin. Jokainen ihminen varmasti ihastuu elämän varrella, vaikka aviossakin olisi, mutta ei se ole rakkautta. Se menisi kuitenkin ohi kun jättäisit rakkaan aviomiehesi hänen takiaan.
Usko pois, tiedän mistä puhun. Olen itse menettänyt elämäni suurimman rakkauden tyhmän ihastuksen takia, joka loppui kuitenkin heti kun "olin saanut mitä halusin".
Näin minäkin uskon. Mutta miten saisi ajatukset toisaalle? Kaikkeni olen yrittänyt. Oikeasti.
T. ap
ihan täysillä. Sinulla on niin paljon sellaista mistä me monet lyödyt, petetyt ja haukutut vain haaveilemme.
halaus. Tuo on niin totta ja siksi tunnenkin itseni hirveäksi ja kiittämättömäksi ihmiseksi. Kaiken toivomani olen saanut ja sekäänkö ei muka riittäisi?! :/ Olen pettynyt itseeni.
T. ap
Pidä kiinni siitä hyvästä mitä sinulla on. Suhteessa on myös niitä suvantovaiheita, jolloin oma rakas tuntuu "tunkkaiselta" kun joku toinen on "raikas tuulahdus jostain muusta". Kyllä mielesi muuttuu ajan myötä, niin kävi minullekin ja nyt pari vuotta myöhemmin ihmettelen miksi edes viitsin ihastua toiseen.
että olen saanut oikeita, fiksuja vastauksia, enkä vaan sellaisia, etten oikeasti voi rakastaa miestäni, jos haaveilen toisesta jne..
Olin ennen itse tosi mustavalkoinen enkä olisi osannut kuvitella tällaista tilannetta ikinä kohdalleni, luulin olevani niin sitoutunut avioliittooni ja perheeseeni. Siksi tämä tilanne niin ahdistaakin, vaikka samalla myös viekoittelee..
Ap
Silläkin ihmisellä on tylsä arkiminä, jota et tule näkemään, jos et koskaan vie ihastumista pidemmälle. Muutamassa vuodessa viimeistään ihastus laantuu.