Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hoitaminen kotona eskari-ikään asti on kyllä karhunpalvelus sille lapselle.
07.11.2012 |
On taas se aika vuodesta, kun istun työni puolesta eskarilaisten oppilashuoltoryhmässä miettimässä ensi vuoden kouluvalintoja. Ja jälleen kerran on tullut porukalla todettua, että lapsen olisi vaan niin hyvä mennä päiväkotiin ihan viimeistään viisi vuotiaana. Ne suoraan kotoan tulleet eskarilaiset ovat sen koko syksyn vaan niin pihalla, että puolet eskarivuodesta menee ihan hukkaan. Ei ole ryhmässä olemisen taitoa tai pöytätyöskentelyn taitoa. Kynätaidotkin vähän mitä sattuu. Vaikka ne lukemisen ja matikan valmiudet olisivatkin ihan hyvät, niin se ei vaan riitä. Ihan yhtä tärkeä kouluvalmius on se koulussa olemisen taito. Moni näitä taitoja eskarivuoden aikana sitten toki oppii, mutta niin paljon enemmän siitä eskarista saisi irti, jos nämä perusvalmiudet olisi jo hallussa. Mitä mieltä?
Kommentit (88)
On taas se aika vuodesta, kun istun työni puolesta eskarilaisten oppilashuoltoryhmässä miettimässä ensi vuoden kouluvalintoja. Ja jälleen..... liiba laabaa ja diipa daapaa
Kuten todettu, jälleen joku haluaa provota ja ilkeillä.
Kuten kirjoitin, onneksi päiväkoti ja eskari on aivan vapaaehtoista.
Meiltä ei lähtenyt lapset edes eskariin ja helpompaa opettajalla heidän kanssaan on ollut keskimääräisesti kuin muiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en ole sitä ennen miettinyt. Meillä on kotihoidettuja lapsia eskariin asti, ja molemmat ovat käyneet srk:n kerhoja 3*krt viikossa. Nyt siis neljäs- ja tokaluokkalainen, mutta heistä on aina sanottu, varsinkin esikoispojasta, että hän osaa todella hienosti keskittyä ja rauhoittua tehtävien tekemiseen. Myös kuopuspojan on sanottu olevan omiin tehtäviinsä keskittyvä taiteilijasielu :)
En ole ajatellut että olisi ollut jotenkin kotihoitoon liittyvää, mutta ehkä siinä voisikin olla jotain perää...
Meidän perheessä tämä on vain ollut vaihtoehto hoitaa pojat kotona, ja olen niin tehnyt. Yhtään ei harmita, ja ihmettelen että miksi pitäisi olla siellä esiopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa? Toinen poika kävi puheterapiassa pari vuotta, ja kyllä puheterapiaan pääsee ilman että on päiväkodissa/hoidossa. Nyt olen entistä varmempi omasta päätöksestä olla kotona, koska itsellä ainakin kaksi ihan mukavasti pärjäävää lasta koulutiellä :)
Ap kirjoitti, että hän vuodesta toiseen eskari-ikäisten kanssa töitä tehdessään on havainnut tällaisen ilmiön. Vastineeksi tälle kaikki av-mammat kiljuvat kuorossa, että ei pidä paikkaansa, sillä vaikka MINUN lapseni on hoidettu kouluikäiseksi kotona, hän on hirveän etevä joka suhteessa.
Olen tavannut kaltaisiasi. Kiinnostaa ja tärkeää on vain oppiminen, muusta viis. En tykkää!!
Mutta tunnusta pois, lapsi ajoi suvereenisti traktoria, osasi korjata tuosta vain hajonneen portin ja tiesi, miten ikkunat kannattaa pestä. Sekä osasi keskustella siitä, miten hirvi on kätevintä suolistaa tai millainen heinäsato on tulossa. Meillä onneton maalaispoika osasi kaiken tuon, mutta eihän ope sitä arvostanut kun piti liimata paperille sinisiä ja punaisia paperipaloja tai esittää musiikin tahdissa putoavia lehtiä. Poika oli todella kaksi kuukautta aivan out vain siksi, että ei voinut ymmärtää, mihin hullujenhuoneeseen hän oli joutunut.
:D Päivän paras !. Olet hyvin oikeassa; pitkän koulutuksen käyneen tarhatädin mielestä on tosiaan nämä asiat tärkeää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olinpa ihmettynyt kun luin tämän ketjun. Täällä vanhemmat jotka hoitavat lapsiaan kotona kilpaa todistelevat valintansa paremmuutta.
Olen itse eskari-ikään kotona hoidettu lapsi. Kärsin pitkään ujoudesta ja välillä ongelmanai on edelleen vaikeus tutustua uusiin ihmisiin. Osa varmasti johtuu persoonallisuudestani, mutta väitän lapsuuteni hieman liittyvän ongelmiin. Osasin lukea ja kirjoittaa ennen ensimmäistä luokkaa, ja minulla oli usein ystäviä kotona kanssani leikimässä. Olin aina erittäin hyvä oppilas ja nykyään minulla on kaksi akateemista tutkintoa ja hyväpalkkainen työ. Vaivalla olen päässyt ujoudestani ainakin näennäisesti, enkä anna sen rajata uravalintojani. Olen kuitenkin kouluvuosina kärsinyt ongelmasta paljonkin. Minulla on myös tuttava, joka kärsii samasta ongelmasta. Hän on myös kotona hoidettu lapsi ja edelleen kokee olevansa tästä syystä vieraiden keskellä pidättyväisempi kuin muut.
Uskon että jokainen äiti hoitaa lapsensa niin kuin parhaiten katsoo. Oma lapseni on hoidossa ihanalla perhepäivähoitajalla ja toivon tämän olevan hänelle paras vaihtoehto.
Olinpa ihmettynyt kun luin tämän ketjun. Täällä vanhemmat jotka hoitavat lapsiaan kotona kilpaa todistelevat valintansa paremmuutta.
Olen itse eskari-ikään kotona hoidettu lapsi. Kärsin pitkään ujoudesta ja välillä ongelmanai on edelleen vaikeus tutustua uusiin ihmisiin. Osa varmasti johtuu persoonallisuudestani, mutta väitän lapsuuteni hieman liittyvän ongelmiin. Osasin lukea ja kirjoittaa ennen ensimmäistä luokkaa, ja minulla oli usein ystäviä kotona kanssani leikimässä. Olin aina erittäin hyvä oppilas ja nykyään minulla on kaksi akateemista tutkintoa ja hyväpalkkainen työ. Vaivalla olen päässyt ujoudestani ainakin näennäisesti, enkä anna sen rajata uravalintojani. Olen kuitenkin kouluvuosina kärsinyt ongelmasta paljonkin. Minulla on myös tuttava, joka kärsii samasta ongelmasta. Hän on myös kotona hoidettu lapsi ja edelleen kokee olevansa tästä syystä vieraiden keskellä pidättyväisempi kuin muut.
Uskon että jokainen äiti hoitaa lapsensa niin kuin parhaiten katsoo. Oma lapseni on hoidossa ihanalla perhepäivähoitajalla ja toivon tämän olevan hänelle paras vaihtoehto.
Minulla myös ihan sama juttu, menin puolipäiväiseksi tarhaan 6-vuotiaana. Olin alussa todella ujo. Opin tavoille vasta 1. luokan keväällä - 2. luokalla.
No, lapsikohtaistahan se on kuka hyötyy mistä hyötyy, mutta ovathan nämä kotihoidetun lapsen erinomaisuutta toitottavat kotilehmät jotenkin aika säälittäviä.
Siitä olisi hyvä lähteä, että te ette voi tietää millainen lapsenne olisi jos hän olisi aloittanut päivähoidossa aiemmin.
Että sellainen pieni vertaileva tieto puuttuu.
Ihan hyvä, jos olette kyenneet tekemään siten kuin teistä hyvältä tuntuu, mutta teinä en ollenkaan pitäisi siitä ääntä, antaa todella säälittävän kuvan teistä ja myös perheistänne.
Pahoittelut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toiseksee, jos olisit ammattitaitoinen lh/lto, niin tietäisit, että tuon ikäisillä lapsilla tapahtuu isojakin muutoksia yhden vuoden aikana. Ja nämä eivät johdu siitä missä kukakin on hoidettu, vaan siitä, mitä tahtia kukakin kypsyy ja kasvaa.
Älkää pliis menkö tähän provoon!
Ja toiseksee, jos olisit ammattitaitoinen lh/lto, niin tietäisit, että tuon ikäisillä lapsilla tapahtuu isojakin muutoksia yhden vuoden aikana. Ja nämä eivät johdu siitä missä kukakin on hoidettu, vaan siitä, mitä tahtia kukakin kypsyy ja kasvaa.
Älkää pliis menkö tähän provoon!
Heh heh. Et terkkuja vaan sinnekin, olet todella läpinäkyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toiseksee, jos olisit ammattitaitoinen lh/lto, niin tietäisit, että tuon ikäisillä lapsilla tapahtuu isojakin muutoksia yhden vuoden aikana. Ja nämä eivät johdu siitä missä kukakin on hoidettu, vaan siitä, mitä tahtia kukakin kypsyy ja kasvaa. Älkää pliis menkö tähän provoon!
Vanhin ja nurin pärjäävät koulussa erinomaisesti (ka. 9 paikkeilla), keskimmäinen normitasoa (ka 7-8). En ole kuullut, että tarhassa olleet olisivat jotenkin paremmin menestyviä.
Asiat hoituivat eskarin aikana; kaikki pääsivät 1. luokalle ja sen jälkeen koulu on sujunut.
En ymmärrä tämän keskustelun pointtia ollenkaan.
Ap on se provoilija, joka täällä turinoi kaikenlaista esiintyen aina joko lastenhoitajana tai opena. Hän on ollut aika aktiivinen viime aikoina. Hänellä on aika ohut käsitys lapsista ylipäänsä. Minulle tulee usein mieleen päiväkodissa harjoittelijana hetken aikaa ollut ihminen, joka ei vielä ymmärrä, että aloitukset paljastuvat provoksi koska niistä puuttuu syvyys, ymmärrys ja ammattimaisuus. Tässäkin voisi vannoa ettei ap ole puheterapeuttia nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasta pitäisi jo vauvasta saakka valmistaa kouluunmenoon. Ennen kouluunmenoa mennään tietysti eskariin. Ennen eskariinmenoa mennään päiväkotiin harjoittelemaan viskareihin. Ennen viskareita harjoitellaan pienempien ryhmässä. Ennen sitä harjoitellaan varmaan vauvaryhmässä siirtymistä siihen isompien ryhmään. Ja laitokselta tullessa käydään katsomassa päiväkodin pihassa, että tässä se sitten on - sinun valmennuslaitoksesi.
Maalaisjärjen puutetta sanon minä. Mitä helkatin väliä on sillä, jos ei eskarin alkaessa ole yhtä valmis koululaiseksi kuin koulun alkaessa? Sitä paitsi OIKEASTI moni kotihoidettu osaa esim. lukea, huomioida muut ihmiset ja keskittyä kulloiseenkin toimintaan, toisin, kuin vauvasta saakka hälyisässä tarhassa kasvaneet ja tilastaan taistelleet verrokit.
Mihin jäi lasten lapsuus kun vauvasta alkaen pitäisi harjoitella tulevaa työelämää ja oravanpyörää varten!
Kävin kyllä kotihoidetun lapseni eskarissa joskus íhan uteliaisuuttani katsomassa näitä päiväkotilapsia ja voi....melua, huutoa, ei osattu istua paikoillaan, kuullun ymmärtäminen hebreaa, juoksemista sinne tänne JA SAMA jatkui koulussakin.
Ymmärrän hyvin, että kotihoidetut lapset ovat pihalla näitten häiriköiden takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2012 klo 07:22"]
On taas se aika vuodesta, kun istun työni puolesta eskarilaisten oppilashuoltoryhmässä miettimässä ensi vuoden kouluvalintoja. Ja jälleen kerran on tullut porukalla todettua, että lapsen olisi vaan niin hyvä mennä päiväkotiin ihan viimeistään viisi vuotiaana. Ne suoraan kotoan tulleet eskarilaiset ovat sen koko syksyn vaan niin pihalla, että puolet eskarivuodesta menee ihan hukkaan. Ei ole ryhmässä olemisen taitoa tai pöytätyöskentelyn taitoa. Kynätaidotkin vähän mitä sattuu. Vaikka ne lukemisen ja matikan valmiudet olisivatkin ihan hyvät, niin se ei vaan riitä. Ihan yhtä tärkeä kouluvalmius on se koulussa olemisen taito. Moni näitä taitoja eskarivuoden aikana sitten toki oppii, mutta niin paljon enemmän siitä eskarista saisi irti, jos nämä perusvalmiudet olisi jo hallussa. Mitä mieltä?
Olen sitä mieltä että sinun kannattaa löydä elämä itselle ja ehkä sitten et katso missä vieraat lapset on kasvanut. Lasten kasvattajat on vanhemmat ja piste. jos olet toista mieltä niin menee liitymään johonkin fasistiseen yhteisöön.
Olen sitä mieltä että sinun kannattaa löydä elämä itselle ja ehkä sitten et katso missä vieraat lapset on kasvanut. Lasten kasvattajat on vanhemmat ja piste. jos olet toista mieltä niin menee liitymään johonkin fasistiseen yhteisöön.
Sama tilanne
[quote author="Vierailija" time="08.11.2012 klo 11:50"]
Ja toiseksee, jos olisit ammattitaitoinen lh/lto, niin tietäisit, että tuon ikäisillä lapsilla tapahtuu isojakin muutoksia yhden vuoden aikana. Ja nämä eivät johdu siitä missä kukakin on hoidettu, vaan siitä, mitä tahtia kukakin kypsyy ja kasvaa. Älkää pliis menkö tähän provoon!
Vanhin ja nurin pärjäävät koulussa erinomaisesti (ka. 9 paikkeilla), keskimmäinen normitasoa (ka 7-8). En ole kuullut, että tarhassa olleet olisivat jotenkin paremmin menestyviä.
Asiat hoituivat eskarin aikana; kaikki pääsivät 1. luokalle ja sen jälkeen koulu on sujunut.
En ymmärrä tämän keskustelun pointtia ollenkaan.
Lapset olivat kotona eskariin asti. Samassa pihassa oli paljon samanikäisiä lapsia joten kavereita riitti. Koulussa ovat menestyneet hyvin, saavat helposti ystäviä ja on kehuttu hyväkäytöksisiksi. Sanoisin jopa, että päiväkodissa kasvatetut ovat epäitsenäisempia kuin kotona olleet. Itsetunto kehittyy vahvemmaksi. siitä on ollut hyvä ponnistaa.
No huh. Just tollasten (=aloittaja) takia kammoksun päiväkoteja. Esikoinen oli kouluun asti kotona, hirvee luonne jätkällä, ja olis varmaan hyötynyt jos olisin pitänyt kotona yläasteelle asti. En vaan jaksanu :) Nyt kirjottaa ylioppilaaksi kumminkin. Toka oli kouluun asti kotona, ei suostunut menemään edes kerhoon ennen kuin kuusivuotiaana, vaan parkui hulluna jos joutu vieraaseen paikkaan ilman äitiä. Nyt fiksu jätkä on menossa lukioon. Kolmas meni päikyn eskariin, sitä ennen kotona. Eskaritädillä oli kaikenlaista sanomista, mutta ysin keskiarvolla jätkä on nyt yläkoulussa. Likka oli vähän hoidossakin, mutta vaan mun kavereilla perhepäivähoidossa, ennen kuin meni eskariin. Ei mitään ongelmaa.
Vanha ketju, mutta vastaan kun on aiheesta kokemusta. Eli mä olin kouluikään saakka kotona. Olen luonteeltani ujo ja arka ja herkkänahkainen, ja mä olen kokenut, että mulle olisi ollut todella hyödyllistä opetella lapsiryhmässä olemista hieman aiemmin ja kokea vähän niitä sosiaalisia kolhuja, miktä olisivat karsineet sellaista loukkaantumisherkkyyttäni. Tässä oli vielä se, että olin "erikoiskoulussa" kaukana kotoa + muutimme paljon, eikä ollut helppo solmia sosiaalisia suhteita naapurustossa.
Oma esikoiseni oli 3-vuotiaaksi kotihoidossa ja meni sitten tarhaan. Hän on fiksu, kiltti ja pohdiskeleva, mutta sosiaalisesti arka etenkin muita lapsia kohtaan. Vaikka tuon 3 vuotta veimme poikaa joka ikinen päivä puistoon ja käytiin muskareissa ym. Lapsen sosiaaliset taidot ovat nousseet kohisten tarhavuoden myötä! Olen tosi tyytyväinen, että laitoimme pojan hoitoon.
Mutta uskon, että tää on tosi paljon lapsen luonteesta ja muista kokemuksista kiinni. Ja kognitiivisiin taitoihin koti vs. päivähoito tuskin vaikuttaa. Tästä oli muistaakseni tutkimustakin.
Päiväkodista saa olla montaa mieltä, mutta lapseni paras kaveri oli kotihoidettu eskari-ikään asti. Kävivät samassa harrastuksessa, jossa tämä kotihoidettu oli tosi hyvä. En pitänyt tästä kaverista, koska hän ivaili ja pilkkasi muita, oli ylimielinen, määräili, ei koskaan suostunut muiden leikkeihin eikä esim. peleissä pelaamaan kuin haluamaansa paikkaa. Aivan tuskaa kuunnella sitä lasta! Mutta oli lisäksi naapuri, joten ei voitu oikein mitään sanoa tai tehdä.
Sitten kaveri meni eskariin, ja parissa kuukaudessa lapsesta kehittyi aivan mielettömän ihana, loistava kaveri, joka osaa tukea, kannustaa, jolta löytyy huumorintajua, jolla on pilke silmäkulmassa sen vanhan happaman ja ylimielisen ilmeen tilalla. Oikeasti hänestä on tullut ihan mielettömän ihana eskarilainen! Harratuksessa on rakentava ja valmentajien apuna eikä haraa joka asiassa vastaan. Kommunikoi aikuisille kunnioittavaan sävyyn (ennen vain komenteli). En ole koskaan nähnyt yhdessäkään lapsessa noin suurta muutosta.
Tämän perustella siis toivon, että jokainen, yksilöllinen ja vanhempiensa preppaama, muita taitavampi kotihoidettu menisi eskariin eikä suoraan kouluun. Mikä vanhemmille näkyy lahjakkuutena ja hyvänä itsetuntona, näkyy muille komenteluna ja kyvyttömyytenä kuunnella muita tai antaa muille tilaisuuksia. Eskarin tärkein taito on tuo sosiaalisuus, kyky olla ryhmässä ja odottaa vuoroaan. Ei se eskari ole turha, vaikka se teidän pikku neronne osaisikin jo lukea ja laskea. Niitä kun ei opeteta ennen kuin ensimmäisellä luokalla, mutta ryhmätaidot pitäisi olla jo tuolloin hallussa.
Olen hoitanut lapseni eskari-ikään asti kotona ja ovat kyllä ihan reippaita koululaisia (10 ja 8-v) Koulukin sujuu hyvin.