Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hoitaminen kotona eskari-ikään asti on kyllä karhunpalvelus sille lapselle.
07.11.2012 |
On taas se aika vuodesta, kun istun työni puolesta eskarilaisten oppilashuoltoryhmässä miettimässä ensi vuoden kouluvalintoja. Ja jälleen kerran on tullut porukalla todettua, että lapsen olisi vaan niin hyvä mennä päiväkotiin ihan viimeistään viisi vuotiaana. Ne suoraan kotoan tulleet eskarilaiset ovat sen koko syksyn vaan niin pihalla, että puolet eskarivuodesta menee ihan hukkaan. Ei ole ryhmässä olemisen taitoa tai pöytätyöskentelyn taitoa. Kynätaidotkin vähän mitä sattuu. Vaikka ne lukemisen ja matikan valmiudet olisivatkin ihan hyvät, niin se ei vaan riitä. Ihan yhtä tärkeä kouluvalmius on se koulussa olemisen taito. Moni näitä taitoja eskarivuoden aikana sitten toki oppii, mutta niin paljon enemmän siitä eskarista saisi irti, jos nämä perusvalmiudet olisi jo hallussa. Mitä mieltä?
Kommentit (88)
että kotona eskari-ikään asti olleiden lasten vanhemmilla on kova halu kehuskella kuinka lapset osaavat lukea ja kirjoittaa ennen eskaria. Kotona on siis paniikissa opetettu niitä taitoja, että lapsi vain olisi parhaimmistoa eskarissa. Luodaan jo pienestä asti kauheet menestymisen paineet. Opetetaan ja prepataan kotona paniikissa.
Eihän se ole mikään meriitti, että osaa eskarissa lukea ja kirjoittaa. Ei se ole mitenkään tarpeellista siinä vaiheessa kun eskarissa vasta opetellaan kirjaimia. Miksi siellä siis pitäisi osata lukea tai kirjoittaa ja eihän se mitään lapsesta sinäänsä kerro. Lähinnä vain siitä kuinka aktiivisesti vanhemmat ovat jaksaneet opettaa lasta. Väitän, että kuka vain eskari-ikäinen osaisi lukea ja kirjoittaa jos häntä siihen opetettaisiin. Tarhassa sitä ei opeteta. Eikä tarhassa olevien lasten vanhemmat varmaan iltaisin tuhlaa yhteistä aikaa johkin lukemisen opetteluun. Kun se ei ole siinä iässä mitenkään oleellista.
Kaikki kuitenkin oppii lukemaan ja kirjoittamaan (kaikki terveet ihmiset) niin mikä ihmeen kiire siihen on?
Ja näin opettajan mututuntumana ne vanhemmat, jotka tietoisesti haluaa opettaa lapsiaan lukemaan ennen eskaria on kyllä niitä tarhalaisten äitejä, joiden lapset on tarhassakin siksi, että varmasti saavat hyvää varhaiskasvatusta, kun eihän äiti kotona pysty sellaista tarjoamaan.
Usein taas kotona olevien vanhemmilla on enemmän aikaa esimerkiksi lukea lastensa kanssa, joten lasten oma luonnollinen kiinnostus lukemista kohtaan herää helposti aikaisemmin ja saattaa johtaa lukemiseen.
Itsellä vanhin oppi lukemaan ekalla, toinen oppi lukemaan eskarin ja koulun välissä, koska halusi oppia, kun siitä eskarista yli puolet osasi jo lukea - sekä kotihoidettuja että tarhalaisia - ja kolmas oppi lukemaan kesällä ennen eskaria ihan itsestään. Neljännellä tulee olemaan lukemaan oppimisen kanssa isoja ongelmia, joten saa nähdä monennellako luokalla se alkaa sujua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kotona eskari-ikään asti olleiden lasten vanhemmilla on kova halu kehuskella kuinka lapset osaavat lukea ja kirjoittaa ennen eskaria. Kotona on siis paniikissa opetettu niitä taitoja, että lapsi vain olisi parhaimmistoa eskarissa. Luodaan jo pienestä asti kauheet menestymisen paineet. Opetetaan ja prepataan kotona paniikissa. Eihän se ole mikään meriitti, että osaa eskarissa lukea ja kirjoittaa. Ei se ole mitenkään tarpeellista siinä vaiheessa kun eskarissa vasta opetellaan kirjaimia. Miksi siellä siis pitäisi osata lukea tai kirjoittaa ja eihän se mitään lapsesta sinäänsä kerro. Lähinnä vain siitä kuinka aktiivisesti vanhemmat ovat jaksaneet opettaa lasta. Väitän, että kuka vain eskari-ikäinen osaisi lukea ja kirjoittaa jos häntä siihen opetettaisiin. Tarhassa sitä ei opeteta. Eikä tarhassa olevien lasten vanhemmat varmaan iltaisin tuhlaa yhteistä aikaa johkin lukemisen opetteluun. Kun se ei ole siinä iässä mitenkään oleellista. Kaikki kuitenkin oppii lukemaan ja kirjoittamaan (kaikki terveet ihmiset) niin mikä ihmeen kiire siihen on?
eli kunhan lapsen kanssa leikkii suunnitelmallisesti ja tavoitehakuisesti, silti lapsentahtisesti, niin 3v lukee sujuvasti ja kirjoittaa (tietokoneella) tarinoita. Ei siihen vaadita edes mitään pientä neroa vaan ainoastaan vanhemman viitsimistä.
Meillä eskarissa opetellaan sekä lukemaan että laskemaan, koska eskariopen mielestä ne ovat tärkeitä taitoja. Tarhatut lapset osaavat olla sosiaalisia eli lyövät, purevat ja potkivat varsin sujuvasti.
kotona, että kotona sitä aikaa vaan on tajuttoman paljon. Olen itse kahden lapsen kotiäiti, ja kerhoilujen ja harrastusten, ulkoilun ja vapaan leikin lisäksi luppoaikaa on tosi paljon. Varsinkin pitkän talven aikana, kun ei voi tuntikausia ulkoilla, on kirjainten ja numeroiden oppiminen, pienet laskutehtävät tms. hauskaa ajanvietettä. Monissa puuhakirjoissa on näihin taitoihin tähtääviä tehtäviä, ja niitä meillä isompi lapsi tekee mielellään.
Itse en tähtää siihen että lapsi oppisi lukemaan aikaisin (enkä usko että oppiikaan), vaan siihen että meillä on jotain yhteistä puuhaa joka opettaa keskittymiskykyä ja loogista ajattelua.
Meillä on esikoinen juuri nyt eskarissa ja hoidettu tähän asti kotona. Toki ollaan käyty avoimen pk: n esikkokerhossa ja edelleen perhekerhossa ja 2,5 vuotiaasta hän on käynyt avoimen pk: on kerhossa itsekseen. Aluksi 2 krt viikossa kolme tuntia kerrallaan ja 3,5 vuotiaasta kolme krt viikossa. Lisäksi on harrastettu monipuolisesti liikunnasta kulttuuriin jne. Sekä koko perheellä, eri kokoonpanoilla, sekä lapsi itsekseen. Ja harrastetaan toki edelleen ja lapsi harrastaa. Mm. jalkapalloa, pallokoulua, värikylpyä, taidekoulua, uintia, jumppaa jne jne. Näistä on nyt eskarivuonna kuvioissa taidekoulu, uinti ja pallokoulu.
Itseasiassa nyt kun poika meni eskariin, niin viimeistään huomasimme, että valintamme kotihoito on ollut oikea. Hän pärjää eskarissa tosi hyvin ja on jopa esimerkkinä muille, näin on sanonut eskariope. Niin pöytätavat kuin keskittyminenkin ja kädentaidot ovat erinomaisia. Sosiaalisettaidot ja empaattisuus ja tunneäly ovat itseasiassa paremmat kuin monilla ( paremmat kuin suurimmalla osalla ) ryhmän päiväkotilapsilla, jotka ehkä olleet jo pitkäänkin päiväkoti- uralla. Poikamme osaa käyttäytyä ja toimia monia päiväkotilapsia paremmin ja tämä ei siis ole vain minun mielipiteeni vaan myös vasukeskustelussa kuultua. Hän on ihan koulukypsä on viesti.
Lapsestamme kuulemma näkee, että hän on saanut kotona paljon rakkautta ja aikaa ja hänet on kuulemma kasvatettu hyvin.
Esikoisen eskarin aloitus on ( eskari on pk: ssa ja hän siellä vain eskarin ajan eli 4 tuntia pvä ) näyttänyt meille, että olemme valinneet 100 prosenttisesti oikein valitessamme kotihoidon ja myös kuopuksen aiomme hoitaa kotona eskariin asti samalla aktiivisella ja harrastavalla tyylillä, vaikka kukkaron päällehän tai parisuhdeajan päälle kotihoito käy, koska mitään yhteiskunnan tukia ei saada ( paitsi lapsilisät ) ja miehen kans kun tekee eri vuoroa, niin onhan sitä ollut aikoja, ettei ole kahdenkeskistä aikaa juuri ollut, mutta on tämä ollut sen arvoista.
Avoimen päiväkodin kerhotoiminta on niin eri laadukasta päiväkotiin verrattuna.
Toki sekä kotihoitoa, että päivähoitoa on sekä hyvää, että huonoa. Mutta ainakin tämä meidän aktiivinen ja harrastava kotihoitomme on tuottanut niin sanotusti hyvää hedelmää ja koemme, että valinta on todella ollut uhrauksien arvoinen ja täysin oikea lasten kehityksen kannalta.
Lapset ovat aina suljahtaneet kaikkiin harrasteryhmiin hyvin ja ovat tulleet hyvin toimeen ihmisten kanssa ja tulevat edelleen. Vasta eskarissa on tullut sen verta ongelmia, että eräs poika ( päiväkotiura- lapsi ) on tehnyt kiusaa jonkun kerran, mutta kyse ei ole siis että meidän lapsi olisi se ongelma, vaan tämä kiusaaja ja siihen on kyllä puututtu.Toki on huonoa kotihoitoakin. Jos esim. ei käydä missään opettelemassa toimimista ryhmässä tai ollaan vaan kotona neljän seinän sisällä ja vanhempi makaa sohvalla ja sylkee kattoon, eikä tehdä mitään, niin eihän siinä sitten mitään järkeä ole, mutta jos kotihoito on aktiviista ja laadukasta, niin se on parasta hoitoa lapselle!
Ei meidänä kotihoidettu osaa vielä lukea, vaikka onkin kiinnostunut ja osaa kirjaimet ja numerot. Perheenjäsenen nimet ja jotain muuta osaa kirjoittaa ja yritystä on lukemiseen. Yritys lukemiseen tosin tullut nyt vasta eskarissa.
Mutta en pidä lukemisen osaamista jne tärkeänä ennen koulua. Tärkeämpiä ovat mielestäni sosiaaliset taidot ja ne ovatkin lapsellamme hyvät.
mielenkiintoista keskustelua täällä.
En ihan oikeasti ole täysin tuota mieltä, oli vain mukava saada vähän keskustelua aikaan.
Olen itse puheterapeutti ja kunnassamme on tapana käydä eskarilaiset "läpi" näin loppuvuodesta niin, että tukitoimia ehtii aloittaa vielä, jos tarpeen. Paikalla meidän OHR-ryhmissä on eskarioepejen lisäksi minä, psykologi, ELTO ja koulun erityisope.
Ihan oikeasti näissä palavereissa kyllä tulee esiin se, että kotoa tulleet ovat aluksi vähän "pihalla", eli ei ole tuttua se tehtävien teko ja ryhmässä olo. Useimmat kuitenkin tottuvat nopeasti ja jos on hyvät taidot noin muuten, niin eihän sillä ole niin väliä jos ensimmäiset eskaritehtävät menevät vähän ohi harjaantumattomuuden takia. Eli kyllähän siinä vuodessa oppii paljon.
Noin muuten näen kyllä päiväkotitoiminnan ihan positiivisena, toisin kuin tässä ketjussa moni. Oma kokemukseni on se, että jos lapsi oireilee ja on levoton, niin kuin joku täällä asian ilmaisi, se johtuu kyllä enemmän kodista kuin päiväkodista. Ehkä iso ongelma on se, että vanhemmat eivät osaa rauhoittaa päiväkotilapsen iltaa. Harrastetaan ihan yhtälailla kuin kotihoidossa olevat ja sitten siihen kotona rentoutumiseen ei ole lainkaan aikaa.
Mutta tämä on jo ihan ohi aiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitanut lapseni kotona eskariin asti. Sitä ennen ollut srk.n kerhossa. Loistavasti pärjännyt. Itse olen työssä päiväkodissa ja tiedän että lapsi selviää hyvin ilmakin päiväkotia 6v asti. Pk- seudulla isojaryhmiä parempi olla kotona.
sisälläkin positiivista sanomaa nimenomaan lapsen keskittymisestä, asenteesta, innosta yms? Yhdessäkään ei hehkuteta akateemisia taitoja.
Minkäs teet kun vähän reilu 4-v:nä näköjään järjestään oppivat hupsis, lukemaan ja kirjoittamaan ja laskevat jo. Eikä laikat vanhemmat ole mitenkään prepanneet! Toki vastanneet jos lapsi on kysellyt kirjaimista ja sanoista.
Myös meidän kotihoidettu lapsi on saanut erittäin paljon kehuja juurikin keskittymiskyvystä, innostuneisuudesta ja mukavasta asenteesta koulutovereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitit ketjun aiheesta kertomalla mielipiteesi, joka ei sitten ollutkaan oikea mielipiteesi? Miksi ihmeessä tuhlaat aikaasi moiseen?
menivät kouluun siten, että yksi heistä kävi esikoulussa 2pv viikossa 4h, kaksi muuta 4pv viikossa 4h.
Koulusta tullut palaute pojista on ollut vain myönteistä; hyvät sosiaaliset taidot, tottelevat opettajaa, osasivat lukea ja laskea ennen kouluun menoa ja etenkin hyvä keskittymiskyky ja laaja sanavarasto.
Pojille on luettu kotona todella paljon, on tutustuttu luontoon ja tehty koti-ja pihahommia yhdessä.
En usko, että mikään olisi ainakaan paremmin, mikäli olisivat vieraitten ihmisten hoidossa olleet. He hoitavat lapsia rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman esikouluakin pärjää oikein hyvin. Tuttavaperheen lapset eivät käyneet ja olivat varmasti opettajan ihanneoppilasainesta.
En usko, että keskittymiskyvyttömyys eskarissa olisi kiinni päiväkodista, vaan kotioloista. Täytyy ymmärtää rauhoittaa päiväkoti- ja eskari-ikäisen illat kotona. Ei tarvitse harrastaa ja sählätä kaikkia iltoja.
Joka vuosi on eskariin omia lapsia viedessä nähnyt niitä kotihoidettuja, jotka vielä joulun jälkeen itkevät joka aamu äidin tai isän housunlahkeessa, kun eivät osaa irrottautua vanhemmistaan. Sellaiset lapset käy oikeasti sääliksi. Eikö niitä lapsia voisi vähän vieroittaa jo ennen eskaria...
mielenkiintoista keskustelua täällä. En ihan oikeasti ole täysin tuota mieltä, oli vain mukava saada vähän keskustelua aikaan. Olen itse puheterapeutti ja kunnassamme on tapana käydä eskarilaiset "läpi" näin loppuvuodesta niin, että tukitoimia ehtii aloittaa vielä, jos tarpeen. Paikalla meidän OHR-ryhmissä on eskarioepejen lisäksi minä, psykologi, ELTO ja koulun erityisope. Ihan oikeasti näissä palavereissa kyllä tulee esiin se, että kotoa tulleet ovat aluksi vähän "pihalla", eli ei ole tuttua se tehtävien teko ja ryhmässä olo. Useimmat kuitenkin tottuvat nopeasti ja jos on hyvät taidot noin muuten, niin eihän sillä ole niin väliä jos ensimmäiset eskaritehtävät menevät vähän ohi harjaantumattomuuden takia. Eli kyllähän siinä vuodessa oppii paljon. Noin muuten näen kyllä päiväkotitoiminnan ihan positiivisena, toisin kuin tässä ketjussa moni. Oma kokemukseni on se, että jos lapsi oireilee ja on levoton, niin kuin joku täällä asian ilmaisi, se johtuu kyllä enemmän kodista kuin päiväkodista. Ehkä iso ongelma on se, että vanhemmat eivät osaa rauhoittaa päiväkotilapsen iltaa. Harrastetaan ihan yhtälailla kuin kotihoidossa olevat ja sitten siihen kotona rentoutumiseen ei ole lainkaan aikaa. Mutta tämä on jo ihan ohi aiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielenkiintoista keskustelua täällä. En ihan oikeasti ole täysin tuota mieltä, oli vain mukava saada vähän keskustelua aikaan. Olen itse puheterapeutti ja kunnassamme on tapana käydä eskarilaiset "läpi" näin loppuvuodesta niin, että tukitoimia ehtii aloittaa vielä, jos tarpeen. Paikalla meidän OHR-ryhmissä on eskarioepejen lisäksi minä, psykologi, ELTO ja koulun erityisope. Ihan oikeasti näissä palavereissa kyllä tulee esiin se, että kotoa tulleet ovat aluksi vähän "pihalla", eli ei ole tuttua se tehtävien teko ja ryhmässä olo. Useimmat kuitenkin tottuvat nopeasti ja jos on hyvät taidot noin muuten, niin eihän sillä ole niin väliä jos ensimmäiset eskaritehtävät menevät vähän ohi harjaantumattomuuden takia. Eli kyllähän siinä vuodessa oppii paljon. Noin muuten näen kyllä päiväkotitoiminnan ihan positiivisena, toisin kuin tässä ketjussa moni. Oma kokemukseni on se, että jos lapsi oireilee ja on levoton, niin kuin joku täällä asian ilmaisi, se johtuu kyllä enemmän kodista kuin päiväkodista. Ehkä iso ongelma on se, että vanhemmat eivät osaa rauhoittaa päiväkotilapsen iltaa. Harrastetaan ihan yhtälailla kuin kotihoidossa olevat ja sitten siihen kotona rentoutumiseen ei ole lainkaan aikaa. Mutta tämä on jo ihan ohi aiheen.
joita ei esim. enää nykykoulussa saati elämässä isosti arvosteta. Meillä ekaluokkalainen on ihan ihmeissään, kun eskarissa piti opetella istumaan paikallaan ja tekemään tehtäviä kopioimalla mallin mukaan. Tosielämässä eli koulussa opiskellaan vähän modernimpien oppien kuin jäljentämisen avulla.
Suurin osa tarhasta tulevista ei osaa olla ryhmässä. He huutavat, tönivät, etuilevat, eivät odota vuoroaan. Kotilapsille tämä on varmasti outoa, heille kun on opetettu, että muita pitää kunnioittaa.
Meidän kunnassa muuten tukitoimet aloitetaan jo elokuussa. Teillä ei taida olla kovinkaan ammattitaitoista väkeä titteleisä huolimatta.
Meillä on esikoinen juuri nyt eskarissa ja hoidettu tähän asti kotona. Toki ollaan käyty avoimen pk: n esikkokerhossa ja edelleen perhekerhossa ja 2,5 vuotiaasta hän on käynyt avoimen pk: on kerhossa itsekseen. Aluksi 2 krt viikossa kolme tuntia kerrallaan ja 3,5 vuotiaasta kolme krt viikossa. Lisäksi on harrastettu monipuolisesti liikunnasta kulttuuriin jne. Sekä koko perheellä, eri kokoonpanoilla, sekä lapsi itsekseen. Ja harrastetaan toki edelleen ja lapsi harrastaa. Mm. jalkapalloa, pallokoulua, värikylpyä, taidekoulua, uintia, jumppaa jne jne. Näistä on nyt eskarivuonna kuvioissa taidekoulu, uinti ja pallokoulu.
Itseasiassa nyt kun poika meni eskariin, niin viimeistään huomasimme, että valintamme kotihoito on ollut oikea. Hän pärjää eskarissa tosi hyvin ja on jopa esimerkkinä muille, näin on sanonut eskariope. Niin pöytätavat kuin keskittyminenkin ja kädentaidot ovat erinomaisia. Sosiaalisettaidot ja empaattisuus ja tunneäly ovat itseasiassa paremmat kuin monilla ( paremmat kuin suurimmalla osalla ) ryhmän päiväkotilapsilla, jotka ehkä olleet jo pitkäänkin päiväkoti- uralla. Poikamme osaa käyttäytyä ja toimia monia päiväkotilapsia paremmin ja tämä ei siis ole vain minun mielipiteeni vaan myös vasukeskustelussa kuultua. Hän on ihan koulukypsä on viesti.
Lapsestamme kuulemma näkee, että hän on saanut kotona paljon rakkautta ja aikaa ja hänet on kuulemma kasvatettu hyvin.
Esikoisen eskarin aloitus on ( eskari on pk: ssa ja hän siellä vain eskarin ajan eli 4 tuntia pvä ) näyttänyt meille, että olemme valinneet 100 prosenttisesti oikein valitessamme kotihoidon ja myös kuopuksen aiomme hoitaa kotona eskariin asti samalla aktiivisella ja harrastavalla tyylillä, vaikka kukkaron päällehän tai parisuhdeajan päälle kotihoito käy, koska mitään yhteiskunnan tukia ei saada ( paitsi lapsilisät ) ja miehen kans kun tekee eri vuoroa, niin onhan sitä ollut aikoja, ettei ole kahdenkeskistä aikaa juuri ollut, mutta on tämä ollut sen arvoista.
Avoimen päiväkodin kerhotoiminta on niin eri laadukasta päiväkotiin verrattuna.
Toki sekä kotihoitoa, että päivähoitoa on sekä hyvää, että huonoa. Mutta ainakin tämä meidän aktiivinen ja harrastava kotihoitomme on tuottanut niin sanotusti hyvää hedelmää ja koemme, että valinta on todella ollut uhrauksien arvoinen ja täysin oikea lasten kehityksen kannalta.
Lapset ovat aina suljahtaneet kaikkiin harrasteryhmiin hyvin ja ovat tulleet hyvin toimeen ihmisten kanssa ja tulevat edelleen. Vasta eskarissa on tullut sen verta ongelmia, että eräs poika ( päiväkotiura- lapsi ) on tehnyt kiusaa jonkun kerran, mutta kyse ei ole siis että meidän lapsi olisi se ongelma, vaan tämä kiusaaja ja siihen on kyllä puututtu.Toki on huonoa kotihoitoakin. Jos esim. ei käydä missään opettelemassa toimimista ryhmässä tai ollaan vaan kotona neljän seinän sisällä ja vanhempi makaa sohvalla ja sylkee kattoon, eikä tehdä mitään, niin eihän siinä sitten mitään järkeä ole, mutta jos kotihoito on aktiviista ja laadukasta, niin se on parasta hoitoa lapselle!
uskotko itsekin kaiken ton mitä kirjoitat? :D lueppa oma tekstisi uudestaan ja mieti kuinka siirappiselta se kuulosti. Lapsesihan ovat siis täydellisiä aivan kaikessa. Heillä on varmaan myös täydelliset enkelin kikkarat ja isot söpöt silmät ;) Onko käynyt mielessä, että oikeastaan jokainen lapsi joka on suht normaali saa sieltä päiväkodista kehuja. Kuka valopää sinulle on mennyt sanomaan, että lapsesta näkee, että häntä on rakastettu? Ei ainakaan kukaan kovin ammattitaitoinen ihminen. Meinaako tämä ihminen (ja uskotko sinä sitä) että rakkaudella tulee niitä "täydellisiä" lapsia? Voi kuule sinulla on vielä paljon opittavaa lapista.
Minulla on kolme lasta ja kaikki kovin erilaisia. Kaikki samanlailla hoidettuja. Yksi on varmaankin saman tyylinen kuin sinun kuvailemasi "täydellinen" lapsi. Ainoa vaan, että en ota eskariopettajien juttuja ihan noin kirjaimellisesti kuin sinä ja kuvittele, että lapseni todella olisi KAIKESSA ihan paras. Voisin toki hölmöyksissäni uskoa niin, sillä kyllähän sitä voisi niinkin päätellä eskariopetajien puheista. Toinen lapseni onkin sitten tarkkaavaisuushäiriöinen, taatusti tönii jonoissa, soittaa suutansa ja käyttätyy muutenkin hyvin usein huonosti. Kolmas lapseni on näiden väliltä. Eli varmaan sellianen perus normaali lapsi. Kaikki hoidettu samanlailla ja KAIKKIA RAKASTETTU YHTÄPALJON ja kaikki kasvatettu samanlailla.
Toivon, että et enää kirjoittele mitään noin typerää tänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että keskittymiskyvyttömyys eskarissa olisi kiinni päiväkodista, vaan kotioloista. Täytyy ymmärtää rauhoittaa päiväkoti- ja eskari-ikäisen illat kotona. Ei tarvitse harrastaa ja sählätä kaikkia iltoja.
Joka vuosi on eskariin omia lapsia viedessä nähnyt niitä kotihoidettuja, jotka vielä joulun jälkeen itkevät joka aamu äidin tai isän housunlahkeessa, kun eivät osaa irrottautua vanhemmistaan. Sellaiset lapset käy oikeasti sääliksi. Eikö niitä lapsia voisi vähän vieroittaa jo ennen eskaria...
mielenkiintoista keskustelua täällä. En ihan oikeasti ole täysin tuota mieltä, oli vain mukava saada vähän keskustelua aikaan. Olen itse puheterapeutti ja kunnassamme on tapana käydä eskarilaiset "läpi" näin loppuvuodesta niin, että tukitoimia ehtii aloittaa vielä, jos tarpeen. Paikalla meidän OHR-ryhmissä on eskarioepejen lisäksi minä, psykologi, ELTO ja koulun erityisope. Ihan oikeasti näissä palavereissa kyllä tulee esiin se, että kotoa tulleet ovat aluksi vähän "pihalla", eli ei ole tuttua se tehtävien teko ja ryhmässä olo. Useimmat kuitenkin tottuvat nopeasti ja jos on hyvät taidot noin muuten, niin eihän sillä ole niin väliä jos ensimmäiset eskaritehtävät menevät vähän ohi harjaantumattomuuden takia. Eli kyllähän siinä vuodessa oppii paljon. Noin muuten näen kyllä päiväkotitoiminnan ihan positiivisena, toisin kuin tässä ketjussa moni. Oma kokemukseni on se, että jos lapsi oireilee ja on levoton, niin kuin joku täällä asian ilmaisi, se johtuu kyllä enemmän kodista kuin päiväkodista. Ehkä iso ongelma on se, että vanhemmat eivät osaa rauhoittaa päiväkotilapsen iltaa. Harrastetaan ihan yhtälailla kuin kotihoidossa olevat ja sitten siihen kotona rentoutumiseen ei ole lainkaan aikaa. Mutta tämä on jo ihan ohi aiheen.
Minäkin olen nähnyt noista lapsia. Joskin he ovat olleet 1-3-vuotiaita, jotka vanhemmat vievät säilöön yhdeksäksi tunniksi. Eikö noitakin lapsiraukkoja voisi pitää vähän kauemmin kotona ettei tarvitse itkeä ikävää ja olla meluisella ryhmässä?
jaksavat ja kykenevät olemaan lapsensa kanssa. Jos vanhemmat ovat ok, kotihoidossakin oleva lapsi saa varmasti leikkiseuraa ja kokemuksia ryhmässä olosta ilman eskariakin ja taidot ovat ikätason mukaisia.
Mutta osa vanhemmista on vaan niin väsähtänyttä tai kyvytöntä, että olisi parempi lapselle että hän saisi olla edes puolipäiväkerhossa, että päiväkoti voisi kuntouttaa ja antaa struktuuria lapsen elämään ja ihmissuhteisiin. Osalle lapsia on kehityksellinen riski olla vain kotihoidossa tällaisten riittämättömien vanhemoien hoivassa, kun vanhemmalla itsellään on elämässä suuria ongelmia.
Urallani on sattunut yksi pihalla ollut lapsi. Tämä oli maanviljelijäperheestä, joka eleli ns. eristyksessä muiden lapsiperheiden touhuista. Lapsi oli tottunut olemaan ainoa lapsia iäkkäiden vanhempiensa kanssa. Sosiaalisia taitoja (neuvottelua, leikkiä ym.) ei ollut kehittynyt.
Pääasia, että lapsella ollut jotain touhua ennen koulua tai eskaria esim. kerhoa, sukulaislapsia, sisaruksia yms.
t. lastentarhanope
Ainakin alunpitäen sen eskarin tarkoitus oli juuri se, että siellä harjoitellaan erilaisia taitoja ekaluokkaa varten. Ettei sitten ekaluokasta mene puolet siihen, että kaikki osaavat ottaa itse ruokaa, solmia kengännauhat, pitää kynää kädessä kutakuinkin oikein jne.
Nytkö eskari onkin jo koulunkäyntiä? Outoa, ei meidän lasten koulussa ainakaan.
Meidän lapset on hoidettu kotona eskariin asti, eikä mitään ongelmia ole ollut koko kouluaikana. Esikoinen on nyt ysillä. Kaikista on tullut pelkästään positiivista palautetta ja ihan sieltä eskarista lähtien. Lapsemme osasivat kouluun mennessä lukea ja kirjoittaa, peruslaskutoimitukset, aakkoset, viikonpäivät, kuukaudet jne, lisäksi käytännön taitoja. Koskaan en heitä erityisesti opettanut esim. lukemaan, mutta he oppivat ihan itsekseen. Johtuisiko siitä, että meillä on aina luettu paljon, ei pelkästään sitä iltasatua. Numerot oppivat esim. ahkerasti pelatuista lautapeleistä. Ja koska lapset ovat tiedonhaluisia, vastailin kysymyksiin, katsoimme luontodokkareita ja luimme tiedekirjoista vastauksia.
Kotivanhemmat kun ovat koko ajan läsnä, lapset voivat touhuta omiaan ja välillä käydä kyselemässä ja ihan luonnostaan oppivat erilaisia asioita kun ovat mukana ruuanlaitossa, leivonnassa, käydään kaupassa yms. Meillä lapset ihmettelivät eskarissa kun kukaan ei ollut tiennyt mikä on desilitra.
Päiväkodissa töissä olleena päätin etten ikipäivinä vie omia lapsiani sinne. En silti väitä etteikö päiväkotilapsistakin voi kehittyä ihan fiksuja tai että kaikki kotihoidetut menestyvät koulussa hyvin. Kaikki lähtee kotoa.
opetellaan sitä ryhmätyöskentelyä ja kynän käyttöä. Samoin sitä pöytätyöskentelyä. Vai mitä siellä esikoulussa pitäis tehdä? Pitääkö lapsen osata jo kaikki taidot?
Musta vähän tuntuu että sulla taitaa olla ammattitaito vähän hukassa jos et tiedä mikä on eskarin tarkoitus. Vai pitäiskö teidän vaan päästä siellä eskarissa helpolla kun ei tarvi opettaa lapsille yhtään mitään kun ne perustaidot on jo opetettu? Teidän hommana on opettaa just ne perustaidot.
mielenkiintoista keskustelua täällä.
En ihan oikeasti ole täysin tuota mieltä, oli vain mukava saada vähän keskustelua aikaan.
Olen itse puheterapeutti ja kunnassamme on tapana käydä eskarilaiset "läpi" näin loppuvuodesta niin, että tukitoimia ehtii aloittaa vielä, jos tarpeen. Paikalla meidän OHR-ryhmissä on eskarioepejen lisäksi minä, psykologi, ELTO ja koulun erityisope.
Ihan oikeasti näissä palavereissa kyllä tulee esiin se, että kotoa tulleet ovat aluksi vähän "pihalla", eli ei ole tuttua se tehtävien teko ja ryhmässä olo. Useimmat kuitenkin tottuvat nopeasti ja jos on hyvät taidot noin muuten, niin eihän sillä ole niin väliä jos ensimmäiset eskaritehtävät menevät vähän ohi harjaantumattomuuden takia. Eli kyllähän siinä vuodessa oppii paljon.
Noin muuten näen kyllä päiväkotitoiminnan ihan positiivisena, toisin kuin tässä ketjussa moni. Oma kokemukseni on se, että jos lapsi oireilee ja on levoton, niin kuin joku täällä asian ilmaisi, se johtuu kyllä enemmän kodista kuin päiväkodista. Ehkä iso ongelma on se, että vanhemmat eivät osaa rauhoittaa päiväkotilapsen iltaa. Harrastetaan ihan yhtälailla kuin kotihoidossa olevat ja sitten siihen kotona rentoutumiseen ei ole lainkaan aikaa.
Mutta tämä on jo ihan ohi aiheen.
Olen ollut päivähoidossa töissä eri tehtävissä 24 vuotta, tällä hetkellä lastenhoitajana alle 3-vuotiaiden osastolla. Ihmettelen suuresti kommenttiasi tuosta, että lapsen oireilu ja levottomuus olisi enemmänkin kodista lähtöisin kuin päiväkodista. Oletkohan koskaan ollut päivää päiväkodissa, ja onkohan sinulla oikeasti tietoa päiväkotielämästä??? Kyllä lasten levottomuus lähtee ehdottomasti suurissa ryhmissä olemisesta, ja siitä että hän tarvitsee vielä oman vanhempansa turvaa. Mielestäni tälläiset kommentit saavat aikaan tämän nykypäivän ilmiön, että vanhemmat eivät tunne riittävän omille lapsilleen ja heidät vähän kuin ajetaan tuomaan lapsensa heti pienenä päivähoitoon - vaikka todellista tarvetta ei olisikaan. Kotihoito on suurimmalle osalle lapsia kaikkein paras vaihtoehto, tietysti poikkeuksiakin on. Ärsyttää suunnattomasti tälläinen vastakkain asettelu, kotihoidossa olevia lapsia ei pidä tällä tavalla laittaa vertailuun. Miksi lapsi pitää leimata jo tässä vaiheessa elämää????
Meillä on esikoinen juuri nyt eskarissa ja hoidettu tähän asti kotona. Toki ollaan käyty avoimen pk: n esikkokerhossa ja edelleen perhekerhossa ja 2,5 vuotiaasta hän on käynyt avoimen pk: on kerhossa itsekseen. Aluksi 2 krt viikossa kolme tuntia kerrallaan ja 3,5 vuotiaasta kolme krt viikossa. Lisäksi on harrastettu monipuolisesti liikunnasta kulttuuriin jne. Sekä koko perheellä, eri kokoonpanoilla, sekä lapsi itsekseen. Ja harrastetaan toki edelleen ja lapsi harrastaa. Mm. jalkapalloa, pallokoulua, värikylpyä, taidekoulua, uintia, jumppaa jne jne. Näistä on nyt eskarivuonna kuvioissa taidekoulu, uinti ja pallokoulu.
Itseasiassa nyt kun poika meni eskariin, niin viimeistään huomasimme, että valintamme kotihoito on ollut oikea. Hän pärjää eskarissa tosi hyvin ja on jopa esimerkkinä muille, näin on sanonut eskariope. Niin pöytätavat kuin keskittyminenkin ja kädentaidot ovat erinomaisia. Sosiaalisettaidot ja empaattisuus ja tunneäly ovat itseasiassa paremmat kuin monilla ( paremmat kuin suurimmalla osalla ) ryhmän päiväkotilapsilla, jotka ehkä olleet jo pitkäänkin päiväkoti- uralla. Poikamme osaa käyttäytyä ja toimia monia päiväkotilapsia paremmin ja tämä ei siis ole vain minun mielipiteeni vaan myös vasukeskustelussa kuultua. Hän on ihan koulukypsä on viesti.
Lapsestamme kuulemma näkee, että hän on saanut kotona paljon rakkautta ja aikaa ja hänet on kuulemma kasvatettu hyvin.
Esikoisen eskarin aloitus on ( eskari on pk: ssa ja hän siellä vain eskarin ajan eli 4 tuntia pvä ) näyttänyt meille, että olemme valinneet 100 prosenttisesti oikein valitessamme kotihoidon ja myös kuopuksen aiomme hoitaa kotona eskariin asti samalla aktiivisella ja harrastavalla tyylillä, vaikka kukkaron päällehän tai parisuhdeajan päälle kotihoito käy, koska mitään yhteiskunnan tukia ei saada ( paitsi lapsilisät ) ja miehen kans kun tekee eri vuoroa, niin onhan sitä ollut aikoja, ettei ole kahdenkeskistä aikaa juuri ollut, mutta on tämä ollut sen arvoista.
Avoimen päiväkodin kerhotoiminta on niin eri laadukasta päiväkotiin verrattuna.
Toki sekä kotihoitoa, että päivähoitoa on sekä hyvää, että huonoa. Mutta ainakin tämä meidän aktiivinen ja harrastava kotihoitomme on tuottanut niin sanotusti hyvää hedelmää ja koemme, että valinta on todella ollut uhrauksien arvoinen ja täysin oikea lasten kehityksen kannalta.
Lapset ovat aina suljahtaneet kaikkiin harrasteryhmiin hyvin ja ovat tulleet hyvin toimeen ihmisten kanssa ja tulevat edelleen. Vasta eskarissa on tullut sen verta ongelmia, että eräs poika ( päiväkotiura- lapsi ) on tehnyt kiusaa jonkun kerran, mutta kyse ei ole siis että meidän lapsi olisi se ongelma, vaan tämä kiusaaja ja siihen on kyllä puututtu.
Toki on huonoa kotihoitoakin. Jos esim. ei käydä missään opettelemassa toimimista ryhmässä tai ollaan vaan kotona neljän seinän sisällä ja vanhempi makaa sohvalla ja sylkee kattoon, eikä tehdä mitään, niin eihän siinä sitten mitään järkeä ole, mutta jos kotihoito on aktiviista ja laadukasta, niin se on parasta hoitoa lapselle!