pahin, ikävin ja inhottavin mahdollinen sairaus tai vamma?
mikä on inhottavin ja ikävin mahdollinen sairaus tai vamma mitä et ikinä haluaisi itsellesi tai lapsellesi? ja minkä diagnoosin omaavat ovat sellaisia joissa et näe mitään hyvää? miksi?
itse pidän pahoina tyyppeinä lähinnä psykopaatteja.
Kommentit (9)
ja aina välillä tekee mieli tulla tänne ja sanoa että nyt jumalaude suut suppuun ja arvostamaan sitä mitä meillä on.
Vastaus ap:n kysymykseen, kaikki sairaudet noin ennen vuotta 1900 tai mikä se ajanjakso nyt sitten olikin kun kivunlievitys keksittiin. Esimerkiksi vaikka Ranskan aurinkokuninkaan peräsuolifisteli, jota lekeltiin saksilla ilman puudusta ja antibiootteja kolmeen kertaan.
ikävin mahdollinen, kamalin, mitä en ikinä haluaisi itseni tai lapsieni lisäksi kenellekään = aivovamma.
mutta pahin? siis paha evil demon saatanallinen?
vastaan duchennen lihasdystrofia ja muut rappeuttavat sairaudet, jotka alkavat yleensä jo lapsuus- tai nuoruusvaiheessa.
Kaikki muukin, jossa pää toimii mutta kroppa pettää
Onhan noita sairauksia, ja pahimpiin kuuluvat alkoholismi ja peliriippuvuus. Molemmat tuhoavat elämän perusteellisesti. Siinä menee rahat, työura, maine, ihmissuhteet, ihan kaikki. Halveksuntaa, vihaa, pilkkaa, vainoa ym. negatiivista paskaa saa osakseen enemmän kuin lääkäri määrää, kun jompaan kumpaan sairastuu ja sairaus alkaa viedä ihmistä kuin litran mittaa ja teettää sillä kaikenlaista. Sitten kaiken menettäneenä elelee siltojen alla ja dyykkaa roskiksia henkensä pitimiksi. Osa lähtee vielä rikosten tielle ja kiertelee sitten koko kuppasen loppuelämänsä laitoksia.
Kohtalo, millaista kukaan ei voi toivoa edes pahimmalle vihamiehelle.
Sitten vielä: jos sairastut syöpään tms., niin saat ihmisiltä empatiaa ja sulle toivotellaan jaksamisia yms. Mutta alkoholismiin tai peliriippuvuuteen sairastuneella ei ole mitään oikeutta empatiaan. Se on vaan sitä tuomitsemista, että ittepähän olet valinnut jne. vaikka ei niitäkään sairauksia ole kukaan itse valinnut. Juuri sekin, ettei sua ymmärretä, tekee osaltaan sairaudesta vittumaisen.
Hassu juttu. Tänä aamuna juuri mietin tätä. Ja tulin lopputulokseen, että pahin on varmaan juuri se, mikä itsellä on, jos jokinmoinen vakava sairaus siis sattuu olemaan.
Itse olen fyysisesti todella terve ja hyväkuntoinen, mutta kärsin parantumattomasta masennuksesta ja ahdistuksesta. Ajoittain helpottaa lääkkityksellä, mutta suurin osa elämästäni on kärsimystä ja toivetta, että tämä jo loppuisi. En siis pysty nauttimaan fyysisestä terveydestänikään. Toki urheilen paljon ja se tuo tiettyä helpotusta, mutta ei varsinaisesti tuota mitään mielihyvää sekään. Elämäminen tuntuu turhalta ja epämielekkäältä.
En siis missään nimessä sano, että sairauteni olisi millään objektiivisella mittarilla pahempi kuin vakavaa fyysistä sairautta potevan ihminen. Mutta ihan näin omasta subjektiivisesta näkökulmastani arvioiden elämä on mieletöntä, turhaa ja epämielekästä, joten juuri minulle, juuri minun tilanteessani tämä on todella paha.
ALS ja muut lihasrappeumat.
Vammautumisessa korkea selkäydinvamma, joka aiheuttaa neliraajahalvauksen
Alat rapistumaan hiljalleen, menetät kävelykyvyb, syömiskyvyn, puhekyvyn ja lopulta vaikeutuu hengityskin kunnes tukehdut ja kuolet.
Tämä kaikki tapahtuu vuosien aikana, ehdit olla monta vuotta halvaantunut, kivulias ja hengityskoneessa ennen kuin kuolet. Mutta esim muistiin sairaus ei vaikuta, ymmärrät koko ajan kaiken, mitä tapahtuu!
Voiko pahempaa olla :(