Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hoitaminen kotona eskari-ikään asti on kyllä karhunpalvelus sille lapselle.
07.11.2012 |
On taas se aika vuodesta, kun istun työni puolesta eskarilaisten oppilashuoltoryhmässä miettimässä ensi vuoden kouluvalintoja. Ja jälleen kerran on tullut porukalla todettua, että lapsen olisi vaan niin hyvä mennä päiväkotiin ihan viimeistään viisi vuotiaana. Ne suoraan kotoan tulleet eskarilaiset ovat sen koko syksyn vaan niin pihalla, että puolet eskarivuodesta menee ihan hukkaan. Ei ole ryhmässä olemisen taitoa tai pöytätyöskentelyn taitoa. Kynätaidotkin vähän mitä sattuu. Vaikka ne lukemisen ja matikan valmiudet olisivatkin ihan hyvät, niin se ei vaan riitä. Ihan yhtä tärkeä kouluvalmius on se koulussa olemisen taito. Moni näitä taitoja eskarivuoden aikana sitten toki oppii, mutta niin paljon enemmän siitä eskarista saisi irti, jos nämä perusvalmiudet olisi jo hallussa. Mitä mieltä?
Kommentit (88)
eskari ei ole vielä koulu. Siellä opetellaan koulussa olemista mutta ei käydä koulua, joten eskarilaisella ei tarvitse olla olla kouluvalmiutta. Ihan rauhassa hoitakaa lapset eskariin asti kotona jos joku niin haluaa.
Kauheaksi mennyt tää koulumaailma kun jo 5-6v:n pitäisi osata koulussa vaadittavia taitoja. Ihan kuin sitä varten ei olisi eskari olemassa!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona hoidettu ainokaiseni on saanu paljon kehuja älyllisistä taidoistaan, vuorovaikutuksesta ..myös odottamisesta ja pelisilmästä ihmissuhteissa ja joukkueensa kapteeni jne...että mikähän meillä meni pieleen sitte kotihoidossa
Vanhempien tehtävähän se on, ei sinun. Nyt on kaiken lisäksi marraskuu, eskarissa oltu muutama kuukausi, joten kukaan muu ei asiaa vielä pohdi!
Sinun tehtäväsi siellä eskarissa on opettaa ne työskentely- ja ryhmätyötaidot (joita muuten kotilapset ovat oppineet roppakaupalla kerhossa, muskarissa ja muissa paikoissa, joissa on sinua pätevämpää väkeä lasten kanssa toimimassa). KOuluvalmiutta varten se eskari on, joten miksi et suostu tekemään työtäsi?
Omalle kotilapselleni osui kaltaisesi eskariope, joka ensin suhtautui lapseen OK, mutta tilanne muuttui hänen tajuttuaan syyskuun lopussa lapseni tulleen suoraa kotoa eskariin. Siitä eteenpäin löytyi vain ongelmia.
Eskariopen kirjoittaman raportin mukaan lapseni ei ollut koulukypsä vaan päinvastoin, kärsi ties mistä sosiaalisista ongelmista ja kaipasi lähetettä neurologille vakavien ongelmien diagnoosin saamiseksi.
Onneksi pidin pääni, lapsi meni kouluun ja menestyi paljon paremmin kuin ne, joilla oli pitkä tarhalapsuus. Poika on nyt oppilaskunnan puheenjohtaja, todistuksen keskiarvo yli 9. "Heikkolahjainen autisti" yllätti...
eskari ei ole vielä koulu. Siellä opetellaan koulussa olemista mutta ei käydä koulua, joten eskarilaisella ei tarvitse olla olla kouluvalmiutta. Ihan rauhassa hoitakaa lapset eskariin asti kotona jos joku niin haluaa.
Kauheaksi mennyt tää koulumaailma kun jo 5-6v:n pitäisi osata koulussa vaadittavia taitoja. Ihan kuin sitä varten ei olisi eskari olemassa!!!!!
kasvatusalan ihminen olekaan.
Eikös koulu ole sitä varten että siellä opitaan asioita, eihän se tarkoitus nyt ole että kouluun pitäisi tulla jo "valmiina" ja kaiken osaavana!
Mitähän varten eskari- ja kouluopet oikein teette työtänne jos ette uusien asioiden opettamista laske työnkuvaanne?
Omat lapseni pysyvät kotona kunnes oppivelvollisuus alkaa, en todellakaan työnnä heitä laitoskierteeseen jotta jonkun esikoulutarhatädin työ olisi kevyempää ja olisi enemmän aikaa ryystää sumppia ja juoruta työkavereista kun lapset jo osaavat kaiken eikä niille tarvitse enää vaivautua mitään opettamaan.
Tuolla logiikalla pitäisi perustaa kouluja joihin pääsee opiskelemaan vain valmiin maisterin tai tohtorin papereilla, jotta opettajien ei tarvitsisi vaivautua tekemään työtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kotihoidetut erottuu joukosta rauhallisuudella ja keskustelevaisuudella. Kouluvalmiudet on näillä lapsilla loistavat, ovat innostuneita kaikesta toiminnasta, koska jaksavat koko eskariajan ja kaikki on heille vielä uutta.
Kolmas lähtee ensi syksynä. Mitään ongelmia ei ole ollut kahden vanhimman kanssa, vaikka meillä täällä eskari on vielä koulun yhteydessä niin että samalla alkuluokalla on myös eka- ja tokaluokkalaisia. Hyvin on mennyt alusta asti ja ovat nyt jo ensimmäisellä ja kolmannella luokalla, tämän ovat vahvistaneet myös lasten opettajat keskusteluissa. Meillä ei kyllä lapset elä ihan pellossa kotona ollessaan, ollaan käyty kerhoissa ja tapahtumissa, harjoiteltu kädentaitoja ja opeteltu yhtä ja toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ovat opettaneet paljon 1. luokkia. He molemmat ovat sitä mieltä, että 1. luokan opettaminen muuttui paljon haastavammaksi sen jälkeen, kun ensimmäiset päiväkodissa olleet lapset tulivat kouluun. (Paikkakunnalla ei ollut sitä ennen ollut päiväkotia lainkaan.) Nimenomaan niillä kotoa ja perhepäivähoidosta kouluun tulleilla lapsilla oli koulussa olemisen taidot selvästi paremmat kuin päiväkodista tulleilla.
Jos teidän eskarissa ei saada kotoa tulleita lapsia kouluvalmiiksi eskarivuoden aikana, niin kannattaisiko hankkia elto konsultoimaan ryhmään lastentarhanopettajaa? Ehkä hänen ammattitaidossaan on pahoja puutteita?
Olen hoitanut 2(nyt jo aikuisia) lastani kotona kouluikään asti ja pelkkää hyvää palautetta on opettajilta tullut. Olen itsekin työskennellyt eskarien parissa ja en kyllä allekirjoita väitettäsi alkuunkaan.
Päiväkodissa olleet lapset ovat usein paljon levottomampia ja keskittymiskyvyttömämpiä. Ja kaikissta muistakin taidoista voidaan olla kyllä montaa mieltä.
Aika erikoista yleistämistä. Eiköhän eskarin tarkoitus nimenomaan ole valmentaa lasta koulunkäyntiä varten. Ei tarvitse ollakaan vielä valmis kaikilta taidoiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuukauden jälkeen siirtoa suoraan kakkosluokalle. En tosin tehnyt näin, koska tiedän, että kolmosluokka on aika haastava, enkä myöskään halunnut erottaa ikätovereistaan.
Jotain tietysti oli mennyt pieleen, kun tuommoisia koulusta ehdottelevat..
on työnimikkeesi? Pikkasen omituista tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitanut lapseni kotona kouluikään asti. He eivät ole sitä ennen käyneet missään kerhoissa tai eskareissa tai muualla.
Koulussa on kuitenkin sujunut kaikki alusta asti valtavan hyvin. Ovat olleet hyvin keskittymiskykyisiä ja rauhallisia, osanneet jo lukea ja laskea ja montaa muuta asiaa, olleet hyvin kiinnostuneita koulutyöstä. Ihmettelivät vaan joskus, varsinkin tytär, että miten ne muut lapset on niin kauhean lapsellisia :D Eikä ole koskaan ollut myös mitään kiusaamista tai mitään, vaikka ovat molemmat semmoisia kuin minäkin ettei niin kauheasti niistä muista ihmisistä (lapsista) siellä koulussa välitä vaan opetettava asia kiinnostaa.
ja hyvin on mennyt. Kaikki osasivat lukea ja laskea ennen koulun aloitusta ja tulivat hyvin toimeen muiden lasten kanssa, olivat silloin ja ovat edelleen iloisia, sosiaalisia ja reippaita lapsia.
Olen hoitanut lapseni kotona kouluikään asti. He eivät ole sitä ennen käyneet missään kerhoissa tai eskareissa tai muualla.
Koulussa on kuitenkin sujunut kaikki alusta asti valtavan hyvin. Ovat olleet hyvin keskittymiskykyisiä ja rauhallisia, osanneet jo lukea ja laskea ja montaa muuta asiaa, olleet hyvin kiinnostuneita koulutyöstä. Ihmettelivät vaan joskus, varsinkin tytär, että miten ne muut lapset on niin kauhean lapsellisia :D Eikä ole koskaan ollut myös mitään kiusaamista tai mitään, vaikka ovat molemmat semmoisia kuin minäkin ettei niin kauheasti niistä muista ihmisistä (lapsista) siellä koulussa välitä vaan opetettava asia kiinnostaa.
että ekaluokkalaista ei kiinnosta toiset lapset :( voi reppanaa. Se on sitten aikuisena kurja oppia vasta se, että yksinäisyys on paljon piinaavampaa kuin esim hyvä palkkainen duuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsen ryhmässä on lähes kaikki kotihoidosta tulleita ja sanovat, että se ryhmä on rauhallisin ja toimivin.
joka puoltaa kotihoitoa päiväkotia vastaan - ei ole kotihoidetuissa ollut ongelmia koskaan.
Ja todellakin, sen esikoulun on tarkoitus valmistaa koulua varten, ei kodin.
Voitte arvatakin, omat lapset olleet kotona eskariin saakka.
että kotona eskari-ikään asti olleiden lasten vanhemmilla on kova halu kehuskella kuinka lapset osaavat lukea ja kirjoittaa ennen eskaria. Kotona on siis paniikissa opetettu niitä taitoja, että lapsi vain olisi parhaimmistoa eskarissa. Luodaan jo pienestä asti kauheet menestymisen paineet. Opetetaan ja prepataan kotona paniikissa.
Eihän se ole mikään meriitti, että osaa eskarissa lukea ja kirjoittaa. Ei se ole mitenkään tarpeellista siinä vaiheessa kun eskarissa vasta opetellaan kirjaimia. Miksi siellä siis pitäisi osata lukea tai kirjoittaa ja eihän se mitään lapsesta sinäänsä kerro. Lähinnä vain siitä kuinka aktiivisesti vanhemmat ovat jaksaneet opettaa lasta. Väitän, että kuka vain eskari-ikäinen osaisi lukea ja kirjoittaa jos häntä siihen opetettaisiin. Tarhassa sitä ei opeteta. Eikä tarhassa olevien lasten vanhemmat varmaan iltaisin tuhlaa yhteistä aikaa johkin lukemisen opetteluun. Kun se ei ole siinä iässä mitenkään oleellista.
Kaikki kuitenkin oppii lukemaan ja kirjoittamaan (kaikki terveet ihmiset) niin mikä ihmeen kiire siihen on?
että siellä harjoitellaan ryhmässä toimimista ja muista sosiaalisia taitoja. Eihän eskari "mene hukkaan", jos ryhmässä työskentelytaidot opitaan viimeistään siellä, vaan ihan päinvastoin.
Tosi moni päiväkodissa ollut ja eskarissa käynyt lapsi häiriköi ja oireilee koulussa. Isot ja rauhattomat hoitoryhmät ja jatkuvasti vaihtuvat hoitajat ovat jättäneet pieneen lapseen pysyvät jäljet. Ja tätä ongelmaa ei kovin helposti pystytä korjaamaan!
että kotona eskari-ikään asti olleiden lasten vanhemmilla on kova halu kehuskella kuinka lapset osaavat lukea ja kirjoittaa ennen eskaria. Kotona on siis paniikissa opetettu niitä taitoja, että lapsi vain olisi parhaimmistoa eskarissa. Luodaan jo pienestä asti kauheet menestymisen paineet. Opetetaan ja prepataan kotona paniikissa.
Eihän se ole mikään meriitti, että osaa eskarissa lukea ja kirjoittaa. Ei se ole mitenkään tarpeellista siinä vaiheessa kun eskarissa vasta opetellaan kirjaimia. Miksi siellä siis pitäisi osata lukea tai kirjoittaa ja eihän se mitään lapsesta sinäänsä kerro. Lähinnä vain siitä kuinka aktiivisesti vanhemmat ovat jaksaneet opettaa lasta. Väitän, että kuka vain eskari-ikäinen osaisi lukea ja kirjoittaa jos häntä siihen opetettaisiin. Tarhassa sitä ei opeteta. Eikä tarhassa olevien lasten vanhemmat varmaan iltaisin tuhlaa yhteistä aikaa johkin lukemisen opetteluun. Kun se ei ole siinä iässä mitenkään oleellista.
Kaikki kuitenkin oppii lukemaan ja kirjoittamaan (kaikki terveet ihmiset) niin mikä ihmeen kiire siihen on?
Eivät kaikki.
Meillä poika osasi hädin tuskin laskea kymmeneen. Oman nimensä osasi kirjoittaa ja tunnisti joitain kirjaimia.
Itse asiassa tuli sellainen olo (kun joskus luin ihan muuta ketjua) että lapsi olisi keskimääräistä tyhmempi kun ei osaa noita taitoja vaikka moni muu osaa. Ehkä sitten näihinkin ketjuihin vastaa enemmän ne äidit, joiden lapset tosiaan osaavat lukea ja kirjoittaa.
Pojan eskariryhmässä (jossa 13 lasta) osaa käsittääkseni lukea vain yksi lapsi.
mutta meidän lapsi on nyt 6v aikamoinen jännittäjä tyyppi varsinkin uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Olen niin tyytyväinen että hänen eskari on koulun yhteydessä ja on aikaa opetella ihan vaan olemaan isossa rakennuksessa ja satojen oppilaiden kanssa samassa paikassa. Esiopetukseen on yhdistetty pari kertaa viikossa ykkösten kanssa esim jumppaa.
En mä niistä oppiaineista jaksa huolta kantaa, eiköhän ne kaikki normaalit lapset joskus opi lukemaan ja laskemaan. Se sosiaalinen puoli on mielestäni hyvinkin tärkeä jotta koulusta tulisi hyvä kokemus lapselle ja hän oppisi jo nuorena kuinka sosiaalisista tilanteista, esiintymisjännityksestä ja suurista ryhmistä selviää ilman ahdistusta. Eskari/tarha on mielestäni kuin välivuosi tai pidempi sopeutumisjakso tähän. Vaikka itse en koskaan muista jännittäneeni ja olin aina koulussa erittäin sopeutuvainen ja sosiaalinen ei se tarkoita että lapseni automaattisesti olisi. Siksi yritän kaikkeni että hän saisi tukea tähän siirtymään mahdollisimman pitkään.
Mutta luonnollisesti kaikkien kotona olijoiden lapset ovat matikkanerouden lisäksi sosiaalisia, empaattisia, ei-jännittäjä superyksilöitä ja äitinsä taitojen tuoteita :)
kun lapsi kuitenkin oppii koko ajan? Eikö se oppiminen juuri ole se päätarkoitus, ja kun lapsi on oppinut olemaan ryhmässä, on tavoite onnistuneesti saavutettu? En oikein nyt ymmärrä tätä logiikkaa.