Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hoitaminen kotona eskari-ikään asti on kyllä karhunpalvelus sille lapselle.
07.11.2012 |
On taas se aika vuodesta, kun istun työni puolesta eskarilaisten oppilashuoltoryhmässä miettimässä ensi vuoden kouluvalintoja. Ja jälleen kerran on tullut porukalla todettua, että lapsen olisi vaan niin hyvä mennä päiväkotiin ihan viimeistään viisi vuotiaana. Ne suoraan kotoan tulleet eskarilaiset ovat sen koko syksyn vaan niin pihalla, että puolet eskarivuodesta menee ihan hukkaan. Ei ole ryhmässä olemisen taitoa tai pöytätyöskentelyn taitoa. Kynätaidotkin vähän mitä sattuu. Vaikka ne lukemisen ja matikan valmiudet olisivatkin ihan hyvät, niin se ei vaan riitä. Ihan yhtä tärkeä kouluvalmius on se koulussa olemisen taito. Moni näitä taitoja eskarivuoden aikana sitten toki oppii, mutta niin paljon enemmän siitä eskarista saisi irti, jos nämä perusvalmiudet olisi jo hallussa. Mitä mieltä?
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 04:41"]
Päiväkodista saa olla montaa mieltä, mutta lapseni paras kaveri oli kotihoidettu eskari-ikään asti. Kävivät samassa harrastuksessa, jossa tämä kotihoidettu oli tosi hyvä. En pitänyt tästä kaverista, koska hän ivaili ja pilkkasi muita, oli ylimielinen, määräili, ei koskaan suostunut muiden leikkeihin eikä esim. peleissä pelaamaan kuin haluamaansa paikkaa. Aivan tuskaa kuunnella sitä lasta! Mutta oli lisäksi naapuri, joten ei voitu oikein mitään sanoa tai tehdä.
Sitten kaveri meni eskariin, ja parissa kuukaudessa lapsesta kehittyi aivan mielettömän ihana, loistava kaveri, joka osaa tukea, kannustaa, jolta löytyy huumorintajua, jolla on pilke silmäkulmassa sen vanhan happaman ja ylimielisen ilmeen tilalla. Oikeasti hänestä on tullut ihan mielettömän ihana eskarilainen! Harratuksessa on rakentava ja valmentajien apuna eikä haraa joka asiassa vastaan. Kommunikoi aikuisille kunnioittavaan sävyyn (ennen vain komenteli). En ole koskaan nähnyt yhdessäkään lapsessa noin suurta muutosta.
Tämän perustella siis toivon, että jokainen, yksilöllinen ja vanhempiensa preppaama, muita taitavampi kotihoidettu menisi eskariin eikä suoraan kouluun. Mikä vanhemmille näkyy lahjakkuutena ja hyvänä itsetuntona, näkyy muille komenteluna ja kyvyttömyytenä kuunnella muita tai antaa muille tilaisuuksia. Eskarin tärkein taito on tuo sosiaalisuus, kyky olla ryhmässä ja odottaa vuoroaan. Ei se eskari ole turha, vaikka se teidän pikku neronne osaisikin jo lukea ja laskea. Niitä kun ei opeteta ennen kuin ensimmäisellä luokalla, mutta ryhmätaidot pitäisi olla jo tuolloin hallussa.
[/quote]
Oletko koskaan lukenut kehityspsykologiaa ja sitä, millainen on tyypillinen 6-vuotias?
Eskarissa ei opi odottamaan vuoroaan vaan etuilemaan. Eskarissa ei opi olemaan ryhmässä vaan sietämään melua. Eskarissa ei opita sosiaalisuutta eikä sosiaalistuta, siellä oppii pitämään puolensa.
Ryhmäytymisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Toisten hyväksymistä taas ei opi lainkaan, koska jos eskariryhmään koulussa tulee uusia jäseniä, nämä jätetään ulkopuolelle. Eskarissa siis ei opi ottamaan muita huomioon ollenkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on nyt semmoinen harha, että usein ne lapset, jotka tulevat jostain marginaalioloista, vahva sos.toimen asiakkuus perheessä tmv. eivät tule eskariin. Koulun oppilashuollon työntekijänä voin sanoa, että aivan valtava osa pienimmistä asiakkaista ovat näitä, joita on pidetty kotona kouluikään saakka. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että lapsen "pilaisi" se kotona olo, vaan siitä, että iso osa lapsista, jotka eivät tule edes eskariin, tulevat sellaisista olosuhteista, joissa perustaitojen oppiminen ei ole mahdollista. Näissä kodeissa ei kannusteta oppimiseen millään tavalla, ja siksi koulun aloitus on tosi rankkaa. Näillä lapsilla ei ole ryhmässä olemisen taitoja oppimisen valmiuksista puhumattakaan. Se ratkaiseva tekijä ei kuitenkaan ole se kotona olo vaan sosiaaliset olosuhteet. Itse aion ehdottomasti laittaa lapseni päiväkotiin viimeistään eskariin ihan vaan siksi, ettei se koulun aloitus olisi niin shokki. Kyllä silti voi ihan hyvinkin lapsi olla onnellinen ja pärjäävä koulussa ilman päiväkotiakin, jos vaan vanhemmat huolehtivat sosiaalistumisesta ja kotona luetaan kirjoja.
Just. Tunnen vain kaksi perhettä joissa lapset hoidettu kotona. Ihan tavallisia lapsia ja pärjäävät käsittääkseni oikein mainiosti koulussa ja myös kaverisuhteissaan. Saako eskarit määrärahansa pöytätyöskentelytaitoisten suorittajaihmelasten mukaan vai mitä ihmettä? 6v on ihan pieni, täysin järjetöntä laittaa jotain oppimistavoitteita. Kyllä jokin mättää päiväkodissa tai ehkäpä tädeissä jos kaikkien pitäisi kulkea saman mehupillin läpi jo 6-vuotiaana. TE olette lapsia varten eikä toisin päin. Sekin voi unohtua kun aikuisena on niin helppo tuntea ylemmyydentuntoa lapsia kohtaan. ap unohtaa senkin, että päiväkoti ei ole lapsen lapsuudelle ihanteellinen paikka.
Eskarissa HARJOITELLAAN kouluvalmiuksia, niitä ei tarvitse vielä osata.
Meillä tyttö meni suoraan eskariin ja on ihan samalla tasolla kehityksessä kuin muutkin, jossain jopa edellä muita. Eipä tuotakaan voi yleistää! Meillä on opittu pitämään kynää jo ihan pienestä oikein, saksiakin osataan käyttää. Ihan samati voi kotona askarrella lasten kanssa, ei siihen tarvita aina päiväkotia. Samoin olen saanut hyvää palautetta siitä, että meidän tyttö on rauhallinen, osaa ottaa hyvin toiset huomioon jne. Ihan opettaja sanoi, että se on useimmilla esikouluikäisillä ongelma ja samoin se, että ei oteta muita huomioon. Ja tyttöni lisäksi ryhmässä on vain yksi muu, joka on mennyt suoraan kotoa eskariin ja oppilaita yhteensä kuitenkin 20. Eipä niitä taitoja pelkästään päiväkodissa opita, aika suuri joukko noista päiväkotilapsista on juuri niitä, joita pitää olla koko ajan kieltämässä, jotka eivät osaa ottaa muita huomioon jne. Ei todellakaan ole mitenkään varmaa, että se päiväkoti tekis hyvää jokaiselle lapselle. Varsinkin jos siitä päiväkotielämästä tulee arkipäivää jo 3-vuotiaana tai jopa sitä aiemmin, niin uskon että siitä saattaa olla ennemminkin haittaa lapsen kehitykselle kuin hyötyä. Kyllä lapsen paikka on kotona, eikä päiväkodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites kaikki ne tutkimukset, joissa on todettu, että kotilapset eivät menesty yhtä hyvin kuin muut elämässään? Todistuksen ka. voi olla korkea vielä yläasteella, mutta nykyaikana täytyy olla sosiaalisesti lahjakas ja hankkia verkostoja (itse). Vai hankkivatko vanhemmat ne kaverit, puolisot, työpaikat ja muut verkostot näille kotilapsille?
Eskarissa töissä minäkin ja ihan kyllä sitä mieltä että eskari on nimenomaan noiden taitojen harjoittelua varten eikä eskaria varten tarvitse tulle päiväkotiin vuotta aiemmin harjoittelemaan.
Ihan niitä tuentarpeita ja kouluvalintapohdintoja on niilläkin lapsilla jotka on 9kuisina päivähoitoon päiväkotiin lykätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse tunnen montakin minun ikäistäni, jotka ovat ns. lukeneita. Ennen ei ollut niinkään yleistä että ollaa päiväkodeissa. Ja nykyään varsinkin pienillä paikkakunnilla eli maalla lapset ovat yleensä kotona, eivät päiväkodissa. Tai jos vanhemmat kotona, niin ovat perhepäivähoidossa. En usko että sillä on mitään merkitystä menestymisen kannalta, onko lapsena päiväkodissa vai ei. Eipä se päiväkoti tee lapsesta yhtään sosiaalisempaa, kuitenkin nuo ensimmäiset vuodet on lapselle tunteiden ja sosiaalisen kehityksen kannalta tärkeitä, eikä ihminen ole ns. luonnollisessa ympäristössä ollessaan päiväkodissa. Toki joillekkin tekee päiväkoti ihan hyvää ja jossain tapauksissa se päiväkoti on lapselle parempi paikka kuin koti, mutta näitä on hyvin pieni osa. Vielä se esikouluikäinenkin on lapsi, lapsen tärkein paikka on aika pitkään kuitenkin se koti. Kyllä tuohon menestymiseen ja sosiaalisuuteen vaikuttaa ennen kaikkea koti ja kasvatus siellä. Onhan nuo päiväkoditkin täyteen buukattuja, ammattilaisista on pulaa, lapset eivät saa ääntään kuuluviin jne. Miksi sitten saa kuulla pääasiassa niitä juttuja, että lapsi jää itkemään päiväkotiin, kiukuttelee kun tullaan kotiin, nukkunut liikaa päiväkodissa ja sitten ei saada illalla unta jne. jne. Ei tuollainen kuulu normaalisti lapsen elämään, siitä vain halutaan tehdä normaalia ja lievittää niitä vanhempien syyllisyydentunteita. Totuus on kuitenkin se, että suurimmalla osalla äideillä olis mahdollisuus olla lasten kanssa kotona, sellanen tilanne on aika harvinainen että olis pakko mennä töihin, että pärjää rahallisesti. Sitten pitää miettiä, miksi on näin. Mielestäni lapsi on aina etusijalla, ja jompi kumpi vanhemmista kuuluu olla pienten lasten kanssa kotona. Onko pakko ottaa niitä suuria talolainoja, ajaa uusilla autoilla, käydä ulkomailla jne. Tuossakin vanhemmat ajattelevat vain itseään. Pitää saada sitä, tätä ja tuota. Pitää näyttää ulospäin siltä että pärjää. Kyllä jos lapset sais päättää, niin varmasti se koti on kuitenkin se paikka jossa haluaisivat olla. Ja ainahan niitä on kerhoja yms. jossa lapsi saa ikäistään seuraa. Ja miksi pitää edes opettaa lapsi kiireiseen elämäntyyliin, että päivä on täynnä toimintaa... Kyllä tuo päiväkotien ylikehuminen on täyttä p**kapuhetta ja selittelyä.
Höpö höpö. Olen lto/elto ja omissa ryhmissäni kotoa tulleet ovat pääasiassa olleet päiväkotitaustaisiin verrattuina juurikin hyvin innokkaita oppimaan ja rauhallisempia kuin ikätoverinsa (toki poikkeuksia on, en sitä väitä). Oma 5-vuotiaani lähtee ensi syksynä eskariin, suoraan kotoa käsin! Ryhmätaitoja on harjoiteltu useassa muussa paikassa, kuin päiväkodissa ja esim. harrastuksissa lapsi on saanut pienestä saakka tunnustusta nimenomaan erinomaisesta keskittymiskyvystään ja ryhmätaidoistaan. Olen äärettömän onnellinen, että minulla on ollut mahdollisuus hoitaa lapsiani kotona mahdollisimman pitkään. En keksi yhtään ainutta asiaa, mistä lapseni olisi jäänyt paitsi (paitsi aikaiset aamuherätykset) ollessaan kotona ja tiedän toden totta mitä päiväkodissa tehdään.
Toivottavasti kukaan ei ainakaan ottanut ap:n juttua tosissaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 11:38"]
Meillä tyttö meni suoraan eskariin ja on ihan samalla tasolla kehityksessä kuin muutkin, jossain jopa edellä muita. Eipä tuotakaan voi yleistää! Meillä on opittu pitämään kynää jo ihan pienestä oikein, saksiakin osataan käyttää. Ihan samati voi kotona askarrella lasten kanssa, ei siihen tarvita aina päiväkotia. Samoin olen saanut hyvää palautetta siitä, että meidän tyttö on rauhallinen, osaa ottaa hyvin toiset huomioon jne. Ihan opettaja sanoi, että se on useimmilla esikouluikäisillä ongelma ja samoin se, että ei oteta muita huomioon. Ja tyttöni lisäksi ryhmässä on vain yksi muu, joka on mennyt suoraan kotoa eskariin ja oppilaita yhteensä kuitenkin 20. Eipä niitä taitoja pelkästään päiväkodissa opita, aika suuri joukko noista päiväkotilapsista on juuri niitä, joita pitää olla koko ajan kieltämässä, jotka eivät osaa ottaa muita huomioon jne. Ei todellakaan ole mitenkään varmaa, että se päiväkoti tekis hyvää jokaiselle lapselle. Varsinkin jos siitä päiväkotielämästä tulee arkipäivää jo 3-vuotiaana tai jopa sitä aiemmin, niin uskon että siitä saattaa olla ennemminkin haittaa lapsen kehitykselle kuin hyötyä. Kyllä lapsen paikka on kotona, eikä päiväkodeissa.
[/quote]
meillä lapsi eskair-ikäseen asti kotihoidossa.
osasi lukea ja laskea yms
nutta ongelma on ollut se, että ei jaksa eikä osaa tehdä tehtäviä koulussa, kun siellä on melua !
toinen ongelma on, että lapset ovat olleen tarhassa vaippaikäisestä asti ja ovat siten jo muodostanneet omat kaveripiirinsä, myös vanhempansa ovat kavereita keskenään...siihe on tosi vaikeeta päästä mukaan :( tytöistä siis kyse
samoin ryhmätyötaidot hieman haussa
eli ainokaisesta kyse meillä ja naapurissa ei oikein ollut kavereita . aikuisseurassa ja harrastuksiisa ollut, yhdesssä paljon luettu, aaskarreltu yms, joten taidot hyvät
mut sosiaaliset taidot ja kvareisuhtee t haussa
nyt jo toka luokka menossa
enää en kotona hoitaisi , jos toinen lapsi tulisi, niin näin pitkään, osa-aikaiseen hoitoon tms viimestään 4v
[quote author="Vierailija" time="07.11.2012 klo 07:31"]
Meillä ainakin lapset saavat olla lapsia kotona kunnes tuo 12 vuoden pakkolaitoshelvetti (=koulu) alkaa.
[/quote]
Onpa kiva suhtautuminen kouluun. Opettajaparat. Kotihoitolapselle näköjään opetetaan kotona tarkasti, että kukaan muu aikuinen kuin oma äiti ei voi tietää mitään ja jos joku opettaja tms. käskee lasta tekemään jotain, niin ei tarvitse. Mokomatkin pakkolaitostyrannit.
Mitäs jos ottaisit lapsesi vaikkapa kotiopetukseen, ei tarvitsisi kenenkään kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vahvasti sitä mieltä, että päiväkoti on säilytyspaikka lapsille, joiden molemmat vanhemmat ovat töissä ja vain työpäivän ja työmatkan ajaksi ei yhtään pidemmäksi.
Lapsi oppii sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista esim. harrastuksissa, srk:n kerhossa tai leikkikoulussa. Tähän ei päiväkotia ja 9 tunnin hoitopäiviä tarvita.
Yleensäkään en ymmärrä tätä nykyaikana vallalla olevaa uskomusta, että päiväkoti on välttämätön lapsille ja jos siellä ei ole niin jää jostain paitsi. Nykyvanhemmat eivät enää luota omiin kykyihinsä kasvattajina.
Eskari on hyvä juttu, se on pehmeä lasku kouluun. Mutta ei päiväkotiin tarvitse (lapsen edun vuoksi) mennä yhtään eskaria aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 12:27"]
Mites kaikki ne tutkimukset, joissa on todettu, että kotilapset eivät menesty yhtä hyvin kuin muut elämässään? Todistuksen ka. voi olla korkea vielä yläasteella, mutta nykyaikana täytyy olla sosiaalisesti lahjakas ja hankkia verkostoja (itse). Vai hankkivatko vanhemmat ne kaverit, puolisot, työpaikat ja muut verkostot näille kotilapsille?
[/quote]
Minusta näissä tilastoissa vaikuttavat ne perheet, joitka ovat muutenkin moniongelmaisia. Vanhemmat ovat työttömyyden ym. takia kotona ja täten lapset kotihoidettuja. Nämä lapset varmaan saattaisivatkin juuri siitä päivähoidosta hyötyä. Uskon kuitenkin, että normaali perheessä kotihoidetuilla lapsilla on hyvät lähtökohdat.
sopeutumisvaiheesta, ennen kuin erot kotihoidettujen ja päiväkodissa olleiden välillä tasoittuvat? Mikä tässä on niin katastrofaalisen pahasta? Eri asia, jos erot vielä kouluun mennessä olisivat merkittävät.
Olen hoitanut lapseni kotona kouluikään asti. He eivät ole sitä ennen käyneet missään kerhoissa tai eskareissa tai muualla.
Koulussa on kuitenkin sujunut kaikki alusta asti valtavan hyvin. Ovat olleet hyvin keskittymiskykyisiä ja rauhallisia, osanneet jo lukea ja laskea ja montaa muuta asiaa, olleet hyvin kiinnostuneita koulutyöstä. Ihmettelivät vaan joskus, varsinkin tytär, että miten ne muut lapset on niin kauhean lapsellisia :D Eikä ole koskaan ollut myös mitään kiusaamista tai mitään, vaikka ovat molemmat semmoisia kuin minäkin ettei niin kauheasti niistä muista ihmisistä (lapsista) siellä koulussa välitä vaan opetettava asia kiinnostaa.
jonka mielestä lapsen pitää osata itse keittää perunatkin ja huolehtia 2kk:n ikäisestä pikkusisaruksestaankin...
Tuo eskari ei ole pakollinen missään päin Suomea. Mitä jos vain yksinkertaisesti tekisit työsi tai vaihtaisit alaa? Meillä ainakin lapset saavat olla lapsia kotona kunnes tuo 12 vuoden pakkolaitoshelvetti (=koulu) alkaa.
erilaisia oppijoita.
Pelkkää sanahelinää vain.
Poika meni suoraan kotihoidosta eskariin ja mitään ongelmia ei ole ollut. Päinvastoi, on vain kehuja tullut siitä, että lapsi on rauhallinen, keskittyy, osaa odottaa vuoroaan jne.
Joten kuopus tulee myös olemaan kotihoidossa eskariin asti.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 04:41"]
Päiväkodista saa olla montaa mieltä, mutta lapseni paras kaveri oli kotihoidettu eskari-ikään asti. Kävivät samassa harrastuksessa, jossa tämä kotihoidettu oli tosi hyvä. En pitänyt tästä kaverista, koska hän ivaili ja pilkkasi muita, oli ylimielinen, määräili, ei koskaan suostunut muiden leikkeihin eikä esim. peleissä pelaamaan kuin haluamaansa paikkaa. Aivan tuskaa kuunnella sitä lasta! Mutta oli lisäksi naapuri, joten ei voitu oikein mitään sanoa tai tehdä.
Sitten kaveri meni eskariin, ja parissa kuukaudessa lapsesta kehittyi aivan mielettömän ihana, loistava kaveri, joka osaa tukea, kannustaa, jolta löytyy huumorintajua, jolla on pilke silmäkulmassa sen vanhan happaman ja ylimielisen ilmeen tilalla. Oikeasti hänestä on tullut ihan mielettömän ihana eskarilainen! Harratuksessa on rakentava ja valmentajien apuna eikä haraa joka asiassa vastaan. Kommunikoi aikuisille kunnioittavaan sävyyn (ennen vain komenteli). En ole koskaan nähnyt yhdessäkään lapsessa noin suurta muutosta.
Tämän perustella siis toivon, että jokainen, yksilöllinen ja vanhempiensa preppaama, muita taitavampi kotihoidettu menisi eskariin eikä suoraan kouluun. Mikä vanhemmille näkyy lahjakkuutena ja hyvänä itsetuntona, näkyy muille komenteluna ja kyvyttömyytenä kuunnella muita tai antaa muille tilaisuuksia. Eskarin tärkein taito on tuo sosiaalisuus, kyky olla ryhmässä ja odottaa vuoroaan. Ei se eskari ole turha, vaikka se teidän pikku neronne osaisikin jo lukea ja laskea. Niitä kun ei opeteta ennen kuin ensimmäisellä luokalla, mutta ryhmätaidot pitäisi olla jo tuolloin hallussa.
[/quote]
Sama kokemus lapseni kaverista - tosin kyseessä tyttö ja hyvin hemmoteltu. Kohteli kaikkia muita aivan kuin nämä olisivat alamaisiaan ja vanhempia se vain hymyilytti. Koulussa sitten takkuili ja kipuili ekan vuoden, mutta esiin tuli aivan upea 8-vuotias.