arjen järjestelyt?
Heips kaikki yksinäiset vanhemmat,
miten olette saaneet arjen luistamaan ja ehditte joka paikkaan? Pitäisi ehtiä huolehtimaan itsestä ja omasta kunnostaankin tässä jossain välissä. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!
Olen eronnut jo pari vuotta sitten ja arki tuntuu painavan päälle. Omasta kunnosta huolehtimiseen ei tunnu jäävän aikaa työn, lasten- ja kodin hoidon lisäksi.
Söin vuoden verran mielialalääkkeitä. Niillä sainkin mielialaani kohoamaan, mutta lihoin samalla 10 kg. Lopetin lääkkeet - ja haluasin nyt löytää muita keinoja itseni kuntouttamiseen. Ekana pitäisi saada fyysistä kuntoa ja painoa pois. Illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan olen jo niin poikki, etten jaksa liikkumista ajatellakaan ja jos jotain liikuntaa tuohon aikaan yritän harrastaa, menee yöunet ja se kostautuu taas väsymyksenä. Aamuisin olen väsynyt ja on vaikea nousta ylös joka tapauksessa.
Mistä te revitte sitä aikaa liikunnalle ja muuhun itsensä hoitamiseen?
Kommentit (7)
Itse olen päiväkoti-ikäisen lapsen yh-äiti ja kuntoilen lähinnä työmatkoilla. Kuljen ne siis polkupyörällä ja sen lisäksi käyn koiran kanssa lenkillä joka päivä pari kertaa. Nyt kun 3v. lapsi vaihtoi kolmipyöräisestä isompaan fillariin, saan lenkeillä kuntoiluakin kun yritän pysyä lapsen perässä =) Joskus laitan lapsen edelleen rattaisiin, että saan kävellä ihan omaa tahtiani. Käymme myös yhdessä pyöräilemässä ja uimassa.
Talvella kuljin työmatkat niin että jäin pysäkin liian aikaisin pois bussista ja kävelin loppumatkan. Pakko jostain on nipistää aikaa itselleenkin että jaksaa.
-äiti80- suosittelen hakemaan apua perheneuvolasta. Tilanteesi kuulostaa todella rankalta. Perheneuvolasta/sosiaalityöntekijältä voi anoa tukiperhettä, jonka luona lapset voisivat viettää esim. yhden viikonlopun kuukaudessa. Sieltä voi saada myös lapsenvahtiapua, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Voimia!
-äiti80- suosittelen hakemaan apua perheneuvolasta. Tilanteesi kuulostaa todella rankalta. Perheneuvolasta/sosiaalityöntekijältä voi anoa tukiperhettä, jonka luona lapset voisivat viettää esim. yhden viikonlopun kuukaudessa. Sieltä voi saada myös lapsenvahtiapua, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Voimia!
Itseasiassa olen nyt käynyt muutaman kerran perheneuvolassa. Harmikseni totesin olevan aivan tyhjän kanssa. Täällä perheneuvolasta saa vain ja ainoastaan KESKUSTELU apua, ei mitään muuta. Ei todellakaan saa tukiperhettä ja vielä vähemmän lapsenvahteja. Perheneuvolasta sanoivat, että jos tunnen tarvitsevani lastenhoito apua tai tukiperhettä niin minun tulee ottaa yhteyttä lastensuojeluun, jossa tehdään lastensuojeluilmoitus etten ole kykenevä huolehtimaan itse lapsistani. Vasta sitten saan lastenhoito apua, kenties rahallista apua jne..
Ja vaikka olenkin väsynyt niin en todellakaan lähde moiseen pelleilyyn mukaan. Lopunelämäni papereissa lukisi, että olen lastensuojelun asiakas enkä ole itse kyennyt lapsiani hoitamaan. Juu, ei kiitos!
Siis KETÄÄN sukulaista, ystävää, KETÄÄN, joka voisi joskus edes lapset ottaa itselleen vaikka vaan yhdeksi päiväksi ja yöksi?? En ymmärrä, miten ketään yksinhuoltaja voi olla NIIN totaalisen yksin lastensa kanssa, että on heihin sidottuna aina ja kokoajan...?!
Itse olen ns.yksinhuoltaja, vaikka tosin lapsen isän kanssa ollaan niin hyvissä väleissä kaikesta huolimatta, että vietetään lapsen kanssa toisinaan pitkiäkin aikoja isän luona kaikki kolmestaan, eli siinä mielessä en ole lapsen kanssa yksin, mutta vaikka isän kanssa emme tekemisissä olisikaan, on lapsellani kahdet isovanhemmat jotka " tappelevat" hoitovuoroista... (okei, se ilmeisesti on TOOOSI harvinaista..) ja sitten on kyllä lapsen kummit (6), jotka kaikki läheisissä väleissä lapseen ja vielä molempien sukulaiset, jotka monet ottaisivat hoitoon enemmän kuin mielissään!!
En vaan pysty ymmärtämään tilannetta, että jollain äidillä (tai isällä) ei ole ketään aikuista tukena ja apuna... Sen täytyy olla todella raskasta ja masentavaakin...
Voimia ja ihanaa, aurinkoista kevättä!! :)
Minun puoleltani taas sukulaiset ovat enemmän tai vähemmän kiireisiä, eivätkä jaksa omien menojensa ja lastensa lisäksi vielä hoitaa minun kahta lastani. Eikä minun mielestäni pidäkkään. Sukulaisilla kun ei ole velvollisuutta hoitaa toisen apsia vaan jokainen hoitakoot omansa vaikka se välillä raskasta onkin. Minun oma äitini asuu miltei naapurissa, mutta on työelämässä ja vaativassa/raskaassa työssä. Hän hoitaisi lapsia mielellään, muttei yksinkertaisesti jaksa. On töiden jälkeen niin rikki, että hyvä kun saa jotain syötyä ennenkuin nukahtaa.
Moi vielä,
harmillista jos kunnassasi asioihin suhtaudutaan noin =( Perheneuvolassa pitää juurtajaksaen selvittää mikä tilanne on, saadakseen apua. Nykyään onneksi joissain kunnissa pyritään jo ennakoivaan lastensuojeluun ja apua tarjotaan ennen kuin lastensuojelullisiin toimiin on ryhdyttävä.
Jos tilanne kärjistyy siihen ettet todella jaksa, ei se ole enää lastenkaan edun mukaista. En tiedä millaisia merkintöjä lastensuojelun " asiakkuudesta" tulee papereihin, mutta se on kuitenkin pieni hinta siitä että jaksat hoitaa lapsiasi! Tukiperhe ei ole mikään häpeän asia, vaan sinulle mahdollisuus saada voimia elää täyttä elämää lastesi kanssa ja lapsille mahdollisuus saada lisää välittäviä aikuisia lähipiiriinsä.
Voimia toivotan edelleen!
Hei, sijaisperhe ja tukiperhe ovat kaksi eri asiaa!! Tukiperheitä voi hakea myös muualta kuin perheneuvolasta tai kunnan perusturvasta.
Monet lasten kanssa elävät lesket kuulemma hakevat tukiperheitä. En usko heillä olevan lastensuojelussa lausuntoja kykenemättömyydetä hoitaa lapsaan.
Toinen lapsi on päiväkodissa ja toisen lapsen kanssa olen kotona. Yksinhuoltaja olen ollut 6 vuotta ja tämä 2v syntyi yhden illan jutusta. Olen siis ollut yksin raskausajatkin. Lapsenvahteja ei ole saatavilla ja kotihoidontuki ei riitä että plkkaisin lapsenvahdin. olen siis kahden pienen lapsen kanssa 24/7, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Omaa aikaa on näin iltaisin/öisin kun lapset nukkuu, mutta istten aamulla on ihan rikki kun on nukkunut liian vähän. Monesti olen miettinyt tappavani itseni, koska en jaksa enään. Liian raskas taakka yhdelle ihmisille, kun ei ole vapaata ikinä, ei siis ikinä, ei edes kauppareissun verran. Oksennustaudissa kun ollaan niin minä makaan lattialla ja oksennan ja yritän samalla siivota lasten oksennuksia. Pienimmälle lapselle hain päivähoitopaikkaa ja toivon, että saamme sen pian.
Sitten minä vien lapset aamuisin tarhaan ja vietän omaa aikaa KOKO päivän ja illalla haen lapset tarhasta. Se minulle ansaittakoon, oli kuka mitä mieltä tahansa.
Jaksamista myös sinulle!