Että mua nyppii sukulaisten pakkomielle avioliitosta!

ja taatusti vakaampi suhde kuin monella avioparilla. olisin kyllä voinut mennä naimisiinkin, ei vain ole tullut mentyä. ehkä käydään vielä vihillä.

mikään PAKKO mennä naimisiin jos on lapsia!!!

Ihme juttu, että jaksavat kysellä, jos olette kantanne ilmoittaneet.

Mun mielipiden on, että on todella tyhmää olla menemättä naimisiin, jos on yhteistä omaisuutta, lapsia etc. Mutta se onkin mun mielipide.

Luulisi, että muut kunnioittaisivat teidän omia mielipiteitä. Kannattaa varmaan, sanoa seuraavan kerran todella napakasti takaisin, etteivät enää kysele.

Ihme juttu, että jaksavat kysellä, jos olette kantanne ilmoittaneet.

Mun mielipiden on, että on todella tyhmää olla menemättä naimisiin, jos on yhteistä omaisuutta, lapsia etc. Mutta se onkin mun mielipide.

Luulisi, että muut kunnioittaisivat teidän omia mielipiteitä. Kannattaa varmaan, sanoa seuraavan kerran todella napakasti takaisin, etteivät enää kysele.

En ymmärrä..

mennyt naimisiin. Liitto päättyi eroon ja toista kertaa en mene. Pystyn sitoutumaan muutenkin. Papin aamenta en tarvitse. Avioliitto on menettänyt merkityksensä.

Ihme juttu, että jaksavat kysellä, jos olette kantanne ilmoittaneet.

Mun mielipiden on, että on todella tyhmää olla menemättä naimisiin, jos on yhteistä omaisuutta, lapsia etc. Mutta se onkin mun mielipide.

Luulisi, että muut kunnioittaisivat teidän omia mielipiteitä. Kannattaa varmaan, sanoa seuraavan kerran todella napakasti takaisin, etteivät enää kysele.

En ole puolesta enkä vastaan, kiinnostaa vain. Samat oikeudet niillä lapsilla on vanhempiinsa riippumatta siitä, elävätkö nämä avo- vai avioliitossa.

yleensä parit eivät mene naimisiin siksi kun mies ei suostu, Mies haluaa pitää takaportin auki ja ei ole vielä kokenut, että löytäisi sitä oikeaa, kehen haluaisi sitoutua.



Sitten naiset kohkaa suureen ääneen, että ei mulla oikeestaan haluttaskaan mennä naimisiin kun se on niin vanhanaikaista.

kerran mennyt naimisiin. Liitto päättyi eroon ja toista kertaa en mene. Pystyn sitoutumaan muutenkin. Papin aamenta en tarvitse. Avioliitto on menettänyt merkityksensä.

Seuraavassa elämässä sitten taas.

Mikä helkkari siinä on kun jollekkin ei mene jakeluun että jotkut eivät ole kiinostuneet naimisiin menosta. En usko Jumalaan joten ei kiinosta mennä naimisiinkaan. Paperiasiat on jo suhteen alussa hoidettu kuntoon joten senkään vuoksi ei tarvi naimisiin mennä. Ollaan mieheni luvattu toisillemme että olemme rehellisiä toisillemme ja sitoudumme tähän perheeseen. En tarvitse siihen kenenkään muun ihmettelyä/todistelua tai ainuttakaan paperia. Tämä on tehty selväksi myös suvulle, niin silti ainaiset kyselyt "Onko mieli muuttunut?" "Jokos tekin nyt rohkaistutte" Yms.. nämä nyt vielä kuittaa kädenheilautuksella mutta anopilla on nyt joku vimma päällä ja kantoi mulle kassillisen häälehtiä.. aaarrrggg.. en sanonut nyt mitään kun en aina jaksa jankuttaa mutta päätimpä purkaa nyt turhautumisen tänne. Sanon sitten jos kysyy ja luultavasti kysyy:) Onko muita samanhenkisiä linjoilla?

sinut miniäkseen virallisestikin :).

yleensä parit eivät mene naimisiin siksi kun mies ei suostu, Mies haluaa pitää takaportin auki ja ei ole vielä kokenut, että löytäisi sitä oikeaa, kehen haluaisi sitoutua.

Sitten naiset kohkaa suureen ääneen, että ei mulla oikeestaan haluttaskaan mennä naimisiin kun se on niin vanhanaikaista.

Sitten ei varmaan kannata niitä lapsia tehdä. Se jos jokin sitoo naisen ja miehen yhteen. Avioliitto on vain paperi, lapset jotain ihan muuta.

pidän tärkeänä avioliittoa jos on lapsia. Aina voi saatua jotakin ja jäädä leskeksi. Aviossa olevaa yhteiskunta auttaa mutta avoliitto ei siinä tapauksessa merkitse mitään.

En voi mitään sille, mutta en arvosta ihmisiä, jotka tekevät lapsia, mutta eivät sitoudu perheeseen avioliiton kautta. Olisin todella pettynyt, jos omat lapseni eläisivät susipareina. Yksi tuttunikin hoki, että hän ei halua naimisiin, kun ei sillä ole mitään merkitystä ja lapsetkin on yhteiset joka tapauksessa. Ei mennyt kauaa, kun nainen löysi uuden miehen ja jätti edellisen kuin nallin kalliolle. Jotain se osoittaa ihmisestä, että ei ole valmis sitoutumaan toiseen virallisesti. Useat avoparit ovat koko ajan lähtökuopissa, jos vain parempi löytyy, ei tietenkään kaikki, joten ei tarvitse kirjoittaa vastaukseksi "25 vuotta on eletty susiparina onnellisesti". Poikkeukset vahvistavat säännön.

Jos on yhteisiä lapsia, niin sitten ei ole ENÄÄ mitään syytä (taloudellista) mennä naimisiin. Lapset kuitenkin perivät.

että avioliitosta on aivan yhtä helppo erota kuin avoliitostakin ja mies voi aivan hyvin katsella avioliitossakin muita naisia sillä silmällä. Ei se paperilappunen ja Herran henkäys asian päälle ketään uskottomuudelta suojele.

miksi avioliitto tarkoittaisi suurempaa sitoutumista kuin avoliitto, kun kerran avioeronkin saa nykyään niin helposti (toisin kuin ennen), ja avioehdolla voi estää rahalliset "tappiot". Käytännössä nuo kuitenkin usein rinnastetaan toisiinsa (esim. kelan tuet, joihin vaikuttaa myös avopuolison tulot, ei vain aviopuolison).

Jokaisella on siis oikeus mielipiteeseen ja vakaumukseen, mutta jos siis ei ole mitään kammoa avioliittoa kohtaan (esim. vanhempien riitaisa liitto tms) vaan ylipäätään vain pidetään avioliittoa tarpeettomana, on kyse yksinkertaisuudesta.



Avioitumisella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, maistraatissa saa siviilivihkimisen. Avioituminen on juridinen toimenpide, jolla vältetään paperisota. Avioitumalla varmistin aikanaan

- yhteisen sukunimen mieheni ja lasteni kanssa

- ei isyyden tunnustamista jokaisen lapsen kohdalla erikseen

- leskeneläkkeen, jos miehelleni käy jotain

- syntymättömän lapsen perintöoikeuden, jos puolisolle käy jotain

- ennen lapsia olisin perinyt mieheni ja perintövero olisi pienin mahdollinen (tämähän on toki mahdollista myös pitkissä avoliitoissa)

- olen mieheni lähiomainen ilman erillistä ilmoitusta

- omaisuus menee puoliksi eikä tarvitse varmistella, kenen nimiin minkäkin jutun laittaa



Jo pelkkä isyyden tunnustaminen vaatii paperisotaa (henkilökohtaista läsnäoloa) puhumattakaan testamentista, omaisuuden jaosta yms. En koe, että nautin papereiden täyttämisestä ja elämäni varmistamisesta pahan päivän varalle, joten hoidettiin homma yhdellä seremonialla maistraatissa. Jos joskus koemme halua lähteä eri teille, on kyse taas yhden paperin täyttämisestä. Eroaminen on nykyään helppoa.



Ihan siis sen takia pidän vähän yksinkertaisena julistaa, ettei tarvitse avioliittoa mihinkään. Ei tietenkään, mutta vaivaa täytyy nähdä hemmetin paljon enemmän ja senkin jälkeen ei ihan kaikkea voi saada (esim. leskeneläke, adoptio-oikeus, isyys automaattisesti tunnustettuna, huoltajuus, perintöoikeus ilman testamenttia jne). Papereita on täytettävä ja todistajia hankittava.



Toisaalta jos avioitumisesta koituu hankaluutta, on ymmärrettävää, että sitä ei halua tehdä. Esim. tätini asuu yhdessä avopuolisonsa kanssa, mutta molemmilla on omia aikuisia lapsia ja lastenlapsia. Eivät halua mitään omaisuutta toisilleen, joten eivät siksi avioidu. Toisaalta eivät tajua sitä, että puolison kuoleman jälkeen puolet talosta kuuluu vainajan lapsille ja muutto on edessä...

eikä kertaakaan kukaan ole kysynyt, koska on häät tai tyrkyttänyt häälehtiä tms. Moni tuttu luulee meidän olevan naimisissa enkä yleensä korjaa luuloaan.



Tai sitten olen niin aikuinen, ettei jonkun epämääräinen "heitto" hetkauta minua suuntaan tai toiseen.

Joku jo kirjoitti kuinka mies usein pitää"takaportin" auki tai ei vaan julkisesti halua "tunnustaa". Niin totta, tiedän useamman. Yksi tuntemani mies ei halua antaa naiselleen periksi ja siksi ei kuulemma aio ikinä vihille. Sääli niitä naisia jotka eivät uskalla myöntää että olisivat halunneet vihille mutta mies ei, heistä usein tulee niitä koviten kohkaajia ja alituisessa henkisessä epävarmuudessaan aika katkeria.

Mä ymmärrän todella hyvin jos ei haluta häitä. Mutta kun yhteiskunta ja normit kuitenkin pitävät avioliittoa sinä pysyvänä perhesuhteena niin mä en ymmärrä miksi niin kamalasta kohkata sitä vastaan. Intiimi maistraattivisiitti ja hieno dinneri päälle, se on siinä. Vähän sama kun nämä kotona koulua pitävät hörhöt, oppiihan ne lapset varmaan mutta miksi sulkea heidät yhteiskunnan normien ulkopuolelle koska vanhemmat haluavat olla vähän erikoisia.

- yhteisen sukunimen mieheni ja lasteni kanssa

Erityisesti en halua lapsilleni exäni sukunimeä, jonka itse olen pitänyt ja haluan pitää, koska olen sillä nimellä työympäristössäni "kuuluisa". Ovat kuitenkin erin miehen lapsia. :)

- ei isyyden tunnustamista jokaisen lapsen kohdalla erikseen

Oli helppoa kuin nakki, jopa kun asuttiin ulkomailla, niin sujui helpolla. Nimet vaan paperiin, mitään ei edes kyselty. Meillä kun on ollut sama osoite jo vuosia.

- leskeneläkkeen, jos miehelleni käy jotain

No tämä ehkä kelpaisi. Olen kyllä paljon sairaampi ja raihnaisempi kuin mieheni, joten liekö mieheni ennemmin leski kuin minä.

- syntymättömän lapsen perintöoikeuden, jos puolisolle käy jotain

Olen liki 50-vuotias. En kuvittele enää saavani lapsia.

- ennen lapsia olisin perinyt mieheni ja perintövero olisi pienin mahdollinen (tämähän on toki mahdollista myös pitkissä avoliitoissa)

No lapsia on useampiakin.

- olen mieheni lähiomainen ilman erillistä ilmoitusta

Lapsi voi olla tuo lähiomainen ihan vapaasti. Minä taas hänen huoltajanaan kuitenkin päätän asioista, kunnes hän täysi-ikäinen.

- omaisuus menee puoliksi eikä tarvitse varmistella, kenen nimiin minkäkin jutun laittaa

Meillä ei mene puoliksi, eikä tarvi varmistella. Ainoa omaisuus eli tämä kämppä on niin velkainen, että pankki sen vie, ei meistä kumpikaan pysty tätä velkaa yksin maksamaan. Siksi on joka tapauksessa muutto edessä, jos noin käy.

- yhteisen sukunimen mieheni ja lasteni kanssa

Erityisesti en halua lapsilleni exäni sukunimeä, jonka itse olen pitänyt ja haluan pitää, koska olen sillä nimellä työympäristössäni "kuuluisa". Ovat kuitenkin erin miehen lapsia. :)

- ei isyyden tunnustamista jokaisen lapsen kohdalla erikseen

Oli helppoa kuin nakki, jopa kun asuttiin ulkomailla, niin sujui helpolla. Nimet vaan paperiin, mitään ei edes kyselty. Meillä kun on ollut sama osoite jo vuosia.

- leskeneläkkeen, jos miehelleni käy jotain

No tämä ehkä kelpaisi. Olen kyllä paljon sairaampi ja raihnaisempi kuin mieheni, joten liekö mieheni ennemmin leski kuin minä.

- syntymättömän lapsen perintöoikeuden, jos puolisolle käy jotain

Olen liki 50-vuotias. En kuvittele enää saavani lapsia.

- ennen lapsia olisin perinyt mieheni ja perintövero olisi pienin mahdollinen (tämähän on toki mahdollista myös pitkissä avoliitoissa)

No lapsia on useampiakin.

- olen mieheni lähiomainen ilman erillistä ilmoitusta

Lapsi voi olla tuo lähiomainen ihan vapaasti. Minä taas hänen huoltajanaan kuitenkin päätän asioista, kunnes hän täysi-ikäinen.

- omaisuus menee puoliksi eikä tarvitse varmistella, kenen nimiin minkäkin jutun laittaa

Meillä ei mene puoliksi, eikä tarvi varmistella. Ainoa omaisuus eli tämä kämppä on niin velkainen, että pankki sen vie, ei meistä kumpikaan pysty tätä velkaa yksin maksamaan. Siksi on joka tapauksessa muutto edessä, jos noin käy.

Hyötyä on eniten ennen yhteisten lasten syntymistä. Sen jälkeen hyödyt vain vähenevät (paitsi leskeneläke ja oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin). Tarkoitankin sellaisia pareja, jotka suunnittelevat perheen perustamista ja toteavat, että eivät tarvitse maistraatissa allekirjoitettavaa lappua mihinkään vaan haluavat allekirjoittaa nipun lappuja tipoitellen...