ystävä ns. vie voimat

Kirjoittelenpa tänne kun tämä on vaivannut mieltä jonkin aikaa.. Tutustuin tähän ystävääni n 5 vuotta sitten hotellissa, jossa hän oli äitinsä kanssa ja minä olin mieheni kanssa. Altaalla yms ravintolassa hän lyöttäytyi seuraamme ja koska hänestä ei ollut niin sanotusti haittaa, niin vietimme aikaa hänen kanssaan matkalla ja hän oli ihan mukavaa seuraa. Matkan jälkeen hän otti minuun yhteyttä ja kävimme sen jälkeen kahdestaan kahvilla, ostoksilla yms. Ja pidimme yhteyttä muutaman kerran parissa viikossa. Heti kävi ilmi ettei hänellä ole oikeastaan hirveästi kavereita ja muutenkin hän viettää aikaansa lähinnä äitinsä kanssa, jonka kanssa hän asuu kahdestaan. Pian tutustumisen jälkeen hän alkoi joka tapaamisella kertoa terveysongelmistaan ja vaivoistaan joita on ollut vaikka minkälaisia ja jotka hänen mielestään vaatii hoitoa ja sairaslomaa töistä. Olemme molemmat kolmekymppisiä, ja ihmettelen miten noin nuorella voi olla niin monta vaivaa ja aina se vaiva on seuraavalla tapaamisella hävinnyt.. Aluksi tietenkin yritin auttaa näissä asioissa, mutta kun niitä aina vain tuli lisää niin aloin ihmetellä. Välillä olen miettinyt, onko nämä vaivat vain "tekosyitä", ettei hänen tarvitse "elää" elämää vaan voi asua äitinsä luona ja elää suojattua elämää. Tuntuu että olen joka tapaamisen jälkeen aivan puhki, kun olen kuunnellut hänen vaivoistaan ja krempoistaan.. On myös syyllinen olo että edes mietin tällaisia, koska tiedän ettei hänellä ole juuri muuta seuraa kuin äitinsä, joka alkaa olla jo aika iäkäs..

Olen yrittänyt pyytää häntä meille yhteisiin illanviettoihin, joissa hän tapaisi muitakin tuttujani ja tutustuisi ihmisiin, mutta hän ei koskaan (eri vaivoista johtuen) halua tulla. Sen toisaalta ymmärrän, kaikki eivät halua tutustua vieraisiin ihmisiin. Lisäksi tämä ystävä mököttää ja on vihainen, jos emme näe tasaisin väliajoin, itse teen 3-vuorotyötä ja ystäväni on osa-aikatyössä, hän ei tunnu ymmärtävän että minun on vaikea löytää aikaa välillä edes itselleni tai miehelleni..