Mieheni/lapsenmme isä on tälläinen.. Onko teistä ok?

mies olisi alunperinkään lasta halunnut.



Älä todellakaan tee toista lasta noin kyvyttömän miehen kanssa.

ootko oikeesti sitä mieltä että nuo on heppoisia syitä eroon? miehelläs on jotain vikaa päässä,oikeesti!

Mun täytyy suoraan sanoa, että en katselisi päivääkään tuollasita miestä, en todellakaan.

Tuossa on yllin kyllin syitä eroon, ei mitään heppoisia perusteita.



Ja sä vielä suunnittelet toista lasta tuommoisen kanssa? Olet aikasmoinen masokisti.



Mun mies hoitanut viimeisen viikon täysin 1 vuotiasta kun olen maannut vuoteen pohjalla, hoivannut mua siinä samalla. Mies käynyt 1v. kanssa uimassa, puistoissa, kylässä, kaupassa. Hoitanut kaikki kylvetykset, nukuttamiset, ruoat jne.



Normaalistikkin hoitaa aina iltapoimet ja nukkumaanlaittamisen illalla. Kun tulee töistä kotiin nappaa vaavin ekana kainaloonsa.



Ja tämän kaiken lisäksi huolehii 3 isompaa lapsen tarpeista ja antaa heille aikaansa ja kaikkia on yhtälailla hoitanut kun he ovat olleet vauvoja. Mm. kylvetys on aina ollut miehen homma kun on ollut kotona.



Mies oli 26v kun saatiin esikoinen.





Mut yhtä en ymmärrä myöskään. Jos olette olleet yhdessä 4v ja lapsi on 1½v + siihen odotus 9kk tekee 2½v, niin ei se nyt kovin pitkäaikainen haave se vauva ole voinut olla. Vai sinäkö olet haaveillut yksinäsi?

mies kuulostaa siltä, että isyys ei oikein ole avautunut ja että realiteetit ei oikein ole hanskassa.



Toisaalta aika oudon vaikutelma säkin, ap, annat. Musta kuulostaa siltä, kuin sä



a)olettaisit, että kaikki asiat on selviä automaattisesti ja keskustelematta (mitä miehen pitäisi tehdä kun odotellaan synnytyksen etenemistä, miten kulut jaetaan kun toinen on perhevapailla jne) Näistä on oikeasti aika monia ihan käypiä versioita, miten ihmiset hoitavat asiansa eri lailla ja ilmeisesti teillä ei ole keskusteltu asiasta vaan molemmat on olettaneet että mennänä oman systeeminsä mukaan.



b) sä toisaalta roikkuisit miehessäsi ja lapsessasi (pyydät itkien mukaan neuvolaan - onhan se kiva jos mies on mukana, mutta ei se nyt niin välttämätöntä ole, että siitä vetistelemään tarvitsisi ruveta) ja paapot hänen lastenhoitoansa, nukuttamistansa ja syöttämistänsä seläntakaa ja toisaalta taas et anna toisella tarpeeksi tilaisuutta (tai pakkoa) opetella itse hoitamaan homma. Ja tässäkin sulla on oma tapa hoitaaa asiat ja pidät sitä oikeana, mikä on ihan ok, mutta sitten oletat myös,e ttä miehen pitäisi telepaattisesti ja sanattomasti tajuta ajatella samoin.

kiitos jo näistäkin mielipiteistä. ehkä väärä sanamuoto on, että pitkäaikainen mutta yhteinen toive/yritys kuitenkin.

toista lasta olen lähinnä siksi ajatellut kokoajan, että ensimmäiselle lapselle olisi sisarus.. olen itse rikkonaisesta perheestä, joten siksi olen koittanut vaalia tätä meidän perhettä, että lapsella olisi ihana lapsuus.

olen miettinyt pari/perheterapiaan hakeutumista, mutta en tiedä voiko nekään siellä auttaa tilannetta, jos toinen on tuollainen. toissailtana oli hirveä huuto käynnissä taas vaihteeksi, sanoin häntä huonoksi isäksi, niin tuumasi takaisin että voisi tuossa sinun ulkonäössä olla parantamisen varaa.. ei mulla kävisi mielessäkään koskaan omaa puolisoani haukkua ulkonäöllisesti.. huoh..

ei todellakaan ole normaali mies tuommoinen!!

kyllä mun mies ainakin lapsistaan huolehtii ja haluaa vain keikkein parasta niille..

ostaa lahjoja sekä mulle että lapsille.

ei yhtään lasta tuollaiselle ihmiselle enää!!

Eihän voi olla että tyyppi yks kaks muuttui, kun synnytys alkoi? Kohteliko sinua ennen raskautta "normaalisti"?

Sillä että annat miehen kohdella sinua noin huonosti (haukkua ulkonäköä yms) tilanne vain pahenee. Mies oppii että sinulle voi puhua miten lystää, teidän suhteestanne häviää kaikki kunnioitus..

Nyt jämäkästi artikuloit miehelle a)mikä on pielessä b)miksi. Sanot ettei näin voi jatkua ja koitatte päättää yhdessä mitä muutatte.

Ei millään tavalla.



Miehesi kuulostaa täysin epäkiinnostuneelta isyydestä tai sitten hänellä on suuria emotionaalisia vaikeuksia eikä kykene tunnistamaan toisten tarpeita ja tunteita saati että osaisi reagoida niihin tarkoituksenmukaisesti.

olin se joka yllä sanoi,e ttä miehessä on vikaa mutta on ap:ssäkin jotain outoa.



Outous alkaa saada hahmoa kakosviestin myötä. Sulla on ap todennäköisesti omasta lapsuudestasi periytyviä traumoja ja aika paljon. Niiden takia sulla on nyt väärät odotukset ja tavoitteet - en sano että liian korkeat, mutta vääränsuuntaiset, enkä sano, että miehesi täyttäisi oikeitakaan odotuksia, mutta sä et taida kyetä näkemään oikein sitä, MISSÄ miehesi tekee väärin. Etkä tietysti sitäkään, missä sinä teet väärin. ERityisesti tuo lause että "vaalit teidän perhettä jotta lapsella olisi ihana lapsuus" viittasi tähän.



Mun mielestä sun kannattasi hakeutua yksin terapiaan, jotta saisit nuo omat traumasi pois alta. Sitten tai samaan aikaan voitte olla myös pariterapiassa jos haluatte, mutta mene hyvä ihminen joka tapauksessa yksilöterapiaan, sillä sitä kautta vasta sä opit arvioimaan omaa ja puolisosi vanhemmuutta ja vältät ehkä samat karikot seuraavassa parisuhteessasi.



Ja hyvä ihminen: miten sä VOIT olla sitä mieltä, että on ok haukkua toista huonoksi vanhemmaksi mutta ei ikinä saa haukkua ulkonäööllisesti? (Mun mielestä kumpaakaan ei saa tehdä, koskaan eikä missään oloissa, mutta huonoksi äidiksi haukkumisen jälkeen en itse jäisi parisuhteeseen enää hetkeksikään)

voi olla totta ap, että olet vielä tuollaisen miehen kanssa :( Omakin mieheni on paha tapaus, mutta ei edes noin paha! En tiedä voitko tehdä mitään muuta kuin erota, ellei mies lähde terapiaan (epäilen...)

ehkä jotain muutakin on hukassa. Suositten ulkopuoleista avun hakemista.

Kiitos sulle 11 viestin kirjoittaja fiksuista näkökulmista. Tätä olen välillä miettinyt itsekkin, että vaadinko liikaa lapsen isältä?

Ja varsinkin kun tilanne on mennyt näin pahaksi, tuntuu siltä että mies ei osaa melkein mitään asiaa tehdä oikein päin..



Ennen lapsen syntymistä/yritystä, mies ei ollut mikään äärimmäisen hellä minulle, ei äärimmäisen lapsirakas. Mutta halusi silti lapsen. Tottakai minä ajattelin silloin, että isyys muuttaa hänet OMAN lapsen kohdalla lapsirakkaaksi ja parhaaksi isäksi omalle lapselleen.



Onko muilla mielipiteitä siitä, että odotanko minä liikaa mieheltäni isänä? Onko ok, että ei tunne omaa vuoden vanhaa lastaan? Ei tiedä mistä tämä tykkää ja mistä hermostuu? Ei tunnista milloin lapsi on sairas? Veisi lapsen päiväkotiin omana vapaapäivänään, että saa olla tietokoneella rauhassa?

Minä en ole henk.koht tavannut tuollaisia isiä aikaisemmin. Aina vain kohdannut näitä "superisejä" joilla on lasten kuvia työhuoneen seinillä, ja painatuksia lapsista kahvikupeissa..



Kiitos hirmuisesti kaikille vastanneille!

mä en sanoisi, että sä vaadit "liikaa". VOi olla niinkin, että et vaadi tarpeeksi. Mutta sä vaadit varmaankin väärällä tavalla. Sulla on ideaalikuva siitä, miten asioiden pitäisi sun mielestä mennä ja sä vaadit sekä, että mies täyttäisi tuon ideaalikuvan (riippumatta siitä, onko se sinänsä hyvä ja miehelle tai teidän lapselle sopiva vai ei. Ei se voi olla, jos se ei ole kompromissi, jossa sun ihan teen lisäksi on huomioitu miehen ja vauvan tarpeet ja toiveet (jotka on keskenään epäilemättä eri asioita)) ja lisäksi sä vaadit, mikä mun mielestä on ehkä vielä pahempaa, että mies automaatisesti ja telepatian avulla tietäisi, mikä se sun ihannekuvasi on.



EI se ole "liikaa" se on vääriä asioista ja väärällä tavalla vaadittuna.



Kyllä isän pitää haluta pitää huolta perheestään ja lapsistaan ja hänen pitää haluta opetella tuntemaan lapsensa (vaikka mulla äitinä on useampia jo teini-ikäisiä lapsia ja sanoisin, että ei kukaan oikeasti läpikotaisin opi: ne pahukset kun kasvavat ja muuttuvat kokoajan. Juuri jkun luulit tuntevasi lapsesi täysin, se siirtyykin seuraavaan vaiheeseen ja taas pitää opetella uudestaan). Mutta se ei voi käydä sinun ehdoillasi.



Voi myös olla, että teidän suhteesta ei tule mitään ja että tämä tapaus on jo menetetty. Silti sun pitää mennä terapiaan, että seuraavalla kerralla et putoa samaan kuoppaan ihannekuvinesi ja odotuksinesi.

Ei laittanut vastaan, kun sinä puhuit asiasta ja haaveilit lapsesta vai oikeasti itse ehdotti lapsen tekemistä ja oli aktiivinen asian suhteen? Meillä nimittäin mies oli se, joka halusi lapsen (eli puhui ehkäisyn pois jättämisestä jne.) ja se on kyllä näkynyt koko ajan niin odotuksen kuin varsinaisen isyydenkin aikana. Oli siis aina mukana neuvolassa ja alusta alkaen hoiti lasta tasaveroisesti minun kanssani.



Sinun miehesi kuulostaa kyllä enemmän sellaiselta mieheltä, joka ei oikeasti olisi halunnut lasta. Mutta siinä hän on järkevä, että tajuaa sanoa ei edes toisen lapsen tekemiselle.

kuulostaa, että miehen oma varhaislapsuus on ollut epäonnistunut, jos hänen tunneälynsä ja vaistonsa ja empatiansa eivät ole kehittyneet. Normaalisti emotionaalisesti kehittynyt ei toimi kuvaamallasi tavalla, ettei ymmärrä lapsen itkun syytä tms. Tällöin myöskin mitä syvemmästä asiasta kyse, sitä vähemmän miehelläsi on resursseja muuttaa käytöstään käymättä esimerkiksi terapiassa tätä läpi-





Mutta se kaiken pointti on se, että SINÄ et voi muuttaa miestäsi. Sinä olet silti vastuussa millaisen elämän itsellesi ja lapsellesi tarjoat.

miehessäsi merkkejä tulevasta, vaikka ne varmasti oli jo näkyvissä.

on kuin minun isäni... Vielä näin aikuisena pohdin, mikä miehessä on vialla...

Luulen, että sulla on ap vähän asioita nyt työstettävänä...



Monesti käy niin, että juuri ne jotka ehdottomasti "eivät koskaan eroa koska ovat itse eroperheestä" on niitä, joille juuri käy niin. Tavallaan itseään toteuttava pelko siinä.



Äidiksi tuleminen nostaa aina esiin omat lapsuuden kokemukset ja suhteen omaan äitiin. Sulla on nyt joku haavekuva melkeinpä pakkomielteenä siitä, millä tavalla sun miehes pitäisi vanhemmuutta ilmaista.



Tavallaan paikkaat lapsuutesi isänkaipuuta ehkä sillä että yrität tehdä kaiken "ihanasti" ja varmaan ylitulkitset miehesi sanoja ja tekemisiä.



Ei missään nimessä toista lasta tuohon kuvioon ennen kuin omat päät on selvät!

mä en sanoisi, että sä vaadit "liikaa". VOi olla niinkin, että et vaadi tarpeeksi. Mutta sä vaadit varmaankin väärällä tavalla. Sulla on ideaalikuva siitä, miten asioiden pitäisi sun mielestä mennä ja sä vaadit sekä, että mies täyttäisi tuon ideaalikuvan (riippumatta siitä, onko se sinänsä hyvä ja miehelle tai teidän lapselle sopiva vai ei. Ei se voi olla, jos se ei ole kompromissi, jossa sun ihan teen lisäksi on huomioitu miehen ja vauvan tarpeet ja toiveet (jotka on keskenään epäilemättä eri asioita)) ja lisäksi sä vaadit, mikä mun mielestä on ehkä vielä pahempaa, että mies automaatisesti ja telepatian avulla tietäisi, mikä se sun ihannekuvasi on.

EI se ole "liikaa" se on vääriä asioista ja väärällä tavalla vaadittuna.

Kyllä isän pitää haluta pitää huolta perheestään ja lapsistaan ja hänen pitää haluta opetella tuntemaan lapsensa (vaikka mulla äitinä on useampia jo teini-ikäisiä lapsia ja sanoisin, että ei kukaan oikeasti läpikotaisin opi: ne pahukset kun kasvavat ja muuttuvat kokoajan. Juuri jkun luulit tuntevasi lapsesi täysin, se siirtyykin seuraavaan vaiheeseen ja taas pitää opetella uudestaan). Mutta se ei voi käydä sinun ehdoillasi.

Voi myös olla, että teidän suhteesta ei tule mitään ja että tämä tapaus on jo menetetty. Silti sun pitää mennä terapiaan, että seuraavalla kerralla et putoa samaan kuoppaan ihannekuvinesi ja odotuksinesi.

En ole yhtään samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Jos ap:n yllä kirjoittama on totta, on mies se ainoa, jolla on tarvetta terapeutille. Ja kyllähän tuo nyt on kaaaukana ideaalitilanteesta, ja vaikuttaa siltä, ettei ap edes ymmärrä, kuinka ideaali se tilanne VOI olla. Kyllä nyt jonkinlaista apua ja mielenkiintoa pitää löytyä oman lapsen kohdalla. Mutta ap, toista lasta älä tuollaisen miehen kanssa tee, ellei parannusta tapahdu huomattavasti.