Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko "liikaa" uudelta mieheltäni?
30.12.2011 |
Hei!
Olin pitkään yksin lasteni kanssa ja vuosi sitten löysin ihanan miehen, jonka kanssa olemme muuttaneet juuri yhteen.
Mies tykkää lapsista ja tulevat hyvin toimeen.
Mutta...minusta tuntuu yhä, että minä olen henkisesti yh. Siis mies kyllä jää lasten kanssa ja voin mennä ja tulla mieleni mukaan, mutta käytännön asiat eivät mielestäni oikein suju.
Esimerkkejä:
-Ruokailu on täysin minun vastuullani. En siis oleta, että mies edes alkaa ruokaa väsäämään, mutta ei varmaan ole liikaa vaadittu, että tarjoaa lapsille välipalaa?
-Harrastukset. Kertaakaan mies ei ole ehdottanut, että voisi viedä lapset, jotta minä saisin levätä. Oikeasti välillä v*tuttaa kun tulen töistä, niin mies on duunin jälkeen päikkäreillä sovalla jonne jää lojumaan kun lähden tukka putkella kuljettamaan lapsia.
Olen sanonut hänelle näistä asioita, mutta ei ainakaan oma aloittesesti ole toimeen alkanut.
Pärjäsin yh:na hyvin, jaksoin kasvattaa lapset jne eli en siinä mielessä tarvitse miestä. Mutta mielestäni jos mies ottaa naisen jolla on lapsia, niin silloin ottaa koko paketin. Isää ei tarvitse leikkiä, mutta kyllä arkeen pitää osallistua.
Mielipiteitä? Vaadinko liikaa?
Kommentit (107)
Moni perhe voisi niin paljon paremmin kun lapsilla olisi se oma koti ja lapsiperhe-elämä ja äiti kävisi sitten seurustelemassa ihan muualla.
Ap:n mies tulee lasten kanssa toimeen, joten yhteen muutosta ei ollut lapsille mitään haittaa. Päinvastoin lapsille on hyväksi, että kun äiti on pitkään töissä tai vie yhtä lasta harrastamaan, kotona on paikalla rauhallinen ja luotettava aikuinen. Itse asiassa lapsille voi olla oikein hyvä nähdä, että elää voi rennommallakin tavalla.
Ainoa ongelma tässä on, ettei ole löytynyt toimivaa tapaa jakaa perheen arkihommia aikuisten kesken. Kokonaisuudessaan vaikuttaa silti, että miehen läsnäolo on positiivista - ja lapsille pelkästään positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen rakentanut elämäni niin että pärjään lasten kanssa oikein hyvin, seurustella voin, mutten vuoden jälkeen missään nimessä muuttais kenenkään kanssa yhteen. Ensinnäkin en halua perhedynamiikkaa jossa joku äijä vapaamatkustaa kun muut elää lapsiperheenä. Lähtökohtaisesti kurjaa jo lapsille. Toisekseen- sama tyytymätön rutina kuin siinä ekassa perheessä alkaa ja jatkuu ihan samaa rataa, ja ennenpitkää se erokin sieltä tulee. Jos miehellä ei ole intressejä ryhtyä elämään sitä lapsiperheen arkea niin miksi ihmeessä te sellaisen tyypin siihen otatte pyörimään? Johan hänen läsnäolonsa loukkaa lapsia. Moni perhe voisi niin paljon paremmin kun lapsilla olisi se oma koti ja lapsiperhe-elämä ja äiti kävisi sitten seurustelemassa ihan muualla.
ei ole mahdollista käydä seurustelemassa toisaalla? Kaikilla ei ole kunnon tukiverkkoa eikä kaikkien exät enää eron jälkeen ota lapsia (mikä on tietenkin helkutin väärin lapsia kohtaan, heillä kun on oikeus isään)tai jos ottavat niin tyyliin kerran kuukaudessa. Tyytyisitkö sinä sellaiseen? Pitäisikö tämän yh:n sitten elää yksin, ilman tasavertaista parisuhdetta kunnes lapset lentävät pesästä kun toinen vanhempi huitelee pitkin poikin vailla huolia huomisesta? Vähemmästäkin lähivanhempi voi katkeroitua, vaikka lapset olisivat kuinka numero ykkönen.
suhteeseen, mut apkin on muuttanut suhteeseen jossa on lapsiperheen elämä ja sitten erikseen sen miehen "sinkkuelämä". Eikä näytä tyytyvän sellaiseen. Että miksi niiden lasten riesaksi pitää eron jälkeen kyörätä se HUONOSTI toimiva parisuhde???
No jo on aikoihin eletty. Minulle nukkumaanmeno- ja ruoka-ajat on välittämistä. Lapset ovat joka toinen vkl isällään. Siellä ei ole mitään aikoja ja nukutaan sitten kun ollaan upiväsyneitä. Kotiin tulee likaiset, väsyneet ja nälkäiset lapset. Ovat aina muutaman päivän ns. poissa tolaltaan, kun tulevat kotiin. Rutiinit tuovat turvaa :)
En usko, että mies kokee, että tekee väärin. On vain tottunut toisenlaiseen elämänrytmiin kuin mikä meillä nyt on.
Kun olen lukenut näitä vastauksia, niin olen huomannut, että on paljon asioita mitä hän kuitenkin hoitaa. Hyvä mies hän on, enkä haluaisi hänestä luopua. Ehkä tässä tarvitaan vaan aikaa ja oppimista ja joustoa myös minulta. ap
Olemme vasta muuttaneet yhteen ja mietin, että vaadinko liikaa, JOS toivon, että mies kuljettaa joskus lapseni harrastukseen tai muistaa antaa välipalaa :).
Meidän suhde toimii (ainakin vielä). Lapset pitävät miehestäni eikä mitään varsinaista ongelmaa ole.
Tämä oli sellaista mietintää, mitä voi vaatia ja mitä ei. Vaatia on väärä sano, toivoa ehkä oikeampi.
ap
tuohan nyt menee vähän ajan kuluttua omalla painollaan. Jos mies on lapseton, niin mies vaatii oikeasti vähän koulutusta positiivisessa hengessä.
Siperia opettaa kanssa. Jos ap alkaa kypsymään ja on äkäinen ja haluton, niin kyllä viimeistään siinä vaiheessa kun piparin saanti vaikeutuu niin mieskin pienellä vinkillä tajuaa, että voi osallistua vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuohan nyt menee vähän ajan kuluttua omalla painollaan. Jos mies on lapseton, niin mies vaatii oikeasti vähän koulutusta positiivisessa hengessä.
Siperia opettaa kanssa. Jos ap alkaa kypsymään ja on äkäinen ja haluton, niin kyllä viimeistään siinä vaiheessa kun piparin saanti vaikeutuu niin mieskin pienellä vinkillä tajuaa, että voi osallistua vähän enemmän.
että ap ei ole edes puhunut miehensä kanssa aiheesta, vaan jotenkin olettaa että mies tajuaisi alkaa puurtamaan. Puhukaa, ihmiset keskenänne niin ei tule niitä isoja väärinkäsityksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen puhunut, pari kertaa.
Mutta minulla on huono tyyli. Jos asiat ei toimi alan mököttämään. Sitten mies kyselee, mikä on. Saadaan puhe viriteltyä ja kaikki ok. Mies ei kai vaan ole riittävän omatoiminen. Eikä nää ehkä minun "sääntöjäni" tärkeinä.
Tänään puhun, lupaan sen teille :D. Nämä keskustelut on oikeasti antoisia, mitä täällä palstalla käydään. Aina jää jotain ja syttyy lamppu: "tämän voin hoitaa toisin"
ap
tuohan nyt menee vähän ajan kuluttua omalla painollaan. Jos mies on lapseton, niin mies vaatii oikeasti vähän koulutusta positiivisessa hengessä. Siperia opettaa kanssa. Jos ap alkaa kypsymään ja on äkäinen ja haluton, niin kyllä viimeistään siinä vaiheessa kun piparin saanti vaikeutuu niin mieskin pienellä vinkillä tajuaa, että voi osallistua vähän enemmän.
...ja oleta, että mies osaa yhdistää 1+1 että pihtaaminen johtuu siitä, ettei osallistu tiettyihin juttuihin. Edelleen, puhukaa asioista. Älkää olettako että toinen osaa lukea ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme vasta muuttaneet yhteen ja mietin, että vaadinko liikaa, JOS toivon, että mies kuljettaa joskus lapseni harrastukseen tai muistaa antaa välipalaa :).
ap
Minun mies, lasten biologinen isä, hoitaa kyllä muuten hommansa, mutta välipala on ylivoimainen. Antaa jos muistutan, mutta ei muista itse. Ei ikänä koskaan milloinkaan.
Harkkoihin kuljetukset sovitaan. Voit reilusti pyytää, että voisitko viedä tänään niin ehtisin tehdä jotain. Älä tee itse noista asioista ongelmaa :)
Pitää suuttua ja räjähtää, sitten ne tajuaa ehkä hetken mistä oli kyse :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko tuo liikaa vaadittu jostain objektiivisesta näkökulmasta, mutta kuulostaa tosiaan siltä, että mies ei tällä hetkellä tiedä mitä toivoisit häneltä. Toinen juttu on, että pakottamisesta ei hyvää seuraa eli jos mies ei halua osallistua enemmän, niin kohtuullista se kuin ehkä olisikin, niin voi olla huono juttu vaatia sitä.
Uusperheessä on jännitteitä alun alkaenkin, joten minusta on hyvä idea antaa uuden puolison ja lasten muodostaa ensin positiivinen "kaverisuhde" johon ei liity hirveästi velvoitteita (olen seurannut muutamien uusperheiden elämää ja tämä tyyli on toiminut parhaiten).
Minusta voisit, kun tarvitset/haluat apua, niin vaikka edellisenä päivänä selkeästi pyytää "voisitko viedä lapset huomenna harrastuksiin" + selkeät ohjeet miten tämä tapahtuu.
Vielä kerran. Ota puheeksi asia, kun olette kumpikin hyvillä mielen. Ei silloin, kun olet jo valmiiksi viulun kielenä asiasta. Neuvottelette, mitä sinä toivot miehen tekevän ja mies voi sitten kommentoida, onko valmis niihin. Kompromissia tarvitaan. Ja konkreettisia toiveita. Ei mitään "joskus voisit..." vaan "kun minä olen töissä illan, niin huolehdit lapsille iltapalan kello seitsemän maissa. iltapalaksi riittää "suklaapallerot tai leivokset".":) Samoin sovitte erikseen, koska mies vie lapsia harrastuksiin eikä mitään "jos mä olen väsynyt,niin voisit..." Ei vaan näin: "tiistaisin Nico-Petterillä on harjoitukset ja voisitko ottaa sen vastuulle?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[iSiperia opettaa kanssa. Jos ap alkaa kypsymään ja on äkäinen ja haluton, niin kyllä viimeistään siinä vaiheessa kun piparin saanti vaikeutuu niin mieskin pienellä vinkillä tajuaa, että voi osallistua vähän enemmän.
[/quote]
Seksillähän nimenomaan kannattaa käydä kauppaa ja harjoittaa kiristystä. Sillä tavalla parisuhde kehittyy oikeana suutaan.
Nainen ei muuten ole aina se, joka kestää pitempää ilman.
Ei noi miehet tajua, vinkistä
Pitää suuttua ja räjähtää, sitten ne tajuaa ehkä hetken mistä oli kyse :)
Siinä suorastaan loistava neuvo, miten hoitaa nuorta parisuhdetta. O
On miehellä edelleen vaihtoehtoja, vaikka olisi juuri muutettu yhteen.
selviksi ennen yhteenmuuttoa? Turha ottaa sanojan roolia sillä se on samaa kuin nalkutus.
Aloita pienistä askelista, koska mies ei ilmeisesti osaa olla isukin roolissa. Kun lähdet kotoa sano, että jääkaapissa on jugurtit voitko antaa ne tunnin päästä....
Siis en tiedä minkä ikäisiä lapsia sinulla on, mutta kun on isommista lapsista kyse, niin harrastusrumba on melkoinen. Koen ja koin itseni aika ajoin todella uupuneeksi. Se lienee normaalia oli parisuhteessa tai ei? Silloin kun on yksin lasten kanssa ei ole vaihtoehtoja. Kun aikuisia on kaksi vaihtoehtoja pitäisi olla. Minun käsitykseni mukaan. Jos ei ole vaihtoehtoja ei ole parisuhdetta. Näin se menee :)
Miksi ne lapset ei itse ota välipalaa? Jos tarvitsevat apua, niin sitten pyydät mieheltä selkeäsanaisesti kertoen mitä ja milloin. Ei lapseton mies välttämättä ymmärrä ja aina ehkä muistakaan antaa välipalaa ja varsinkin jos kyseessä on isommat lapset, jotka osaavat ottaa itsekin välipalansa.
Harrastusrumbaan mieheltä ei ole kysytty mielipidettä. Varmasti siinä on tekemistä mutta harrastuskauksia otetaan vain sen verran kuin vanhemmat niitä jaksavat. Voit kysyä mieheltäsi voisiko hän auttaa ja sopia vuorot hänen kanssaan, mutta et voi automaattisesti olettaa hänen osallistuvan.
PARIsuhteessa jollaista minä arvostan tuetaan toinen toistaan. ap
Entä jos ap ja lapset ymmärtäisivät, että se mieskin on ihminen eli tuo mukanaan perheeseen omat tapansa. Jos niihin kuuluu päivätorkut töiden jälkeen niin miksi miehen pitäisi niistä luopua?
Minusta ei voi ajatella, että mies tulee osaksi ap:n perhettä vaan niinpäin, että ap ja mies perustavat ihan uuden perheen, johon molemmat saavat tuoda mukanaan myös entistä ja omaa.
Ehkä miestä ärsyttää suunnattomasti se, että ap riuhtoo ympäriinsä lapsia harrastuksiin sen sijaan että keskisttyisi tärkeimpään eli mieheen, joka kokee nyt itsensä hylätyksi.
Siis en tiedä minkä ikäisiä lapsia sinulla on, mutta kun on isommista lapsista kyse, niin harrastusrumba on melkoinen. Koen ja koin itseni aika ajoin todella uupuneeksi. Se lienee normaalia oli parisuhteessa tai ei? Silloin kun on yksin lasten kanssa ei ole vaihtoehtoja. Kun aikuisia on kaksi vaihtoehtoja pitäisi olla. Minun käsitykseni mukaan. Jos ei ole vaihtoehtoja ei ole parisuhdetta. Näin se menee :)
PARIsuhteessa jollaista minä arvostan tuetaan toinen toistaan. ap
Miksi ne lapset ei itse ota välipalaa? Jos tarvitsevat apua, niin sitten pyydät mieheltä selkeäsanaisesti kertoen mitä ja milloin. Ei lapseton mies välttämättä ymmärrä ja aina ehkä muistakaan antaa välipalaa ja varsinkin jos kyseessä on isommat lapset, jotka osaavat ottaa itsekin välipalansa.
Harrastusrumbaan mieheltä ei ole kysytty mielipidettä. Varmasti siinä on tekemistä mutta harrastuskauksia otetaan vain sen verran kuin vanhemmat niitä jaksavat. Voit kysyä mieheltäsi voisiko hän auttaa ja sopia vuorot hänen kanssaan, mutta et voi automaattisesti olettaa hänen osallistuvan.
no välipalan vois antaa, mutta ei ne oikeat isätkään aina muista jos ei erikseen sano