Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko "liikaa" uudelta mieheltäni?
30.12.2011 |
Hei!
Olin pitkään yksin lasteni kanssa ja vuosi sitten löysin ihanan miehen, jonka kanssa olemme muuttaneet juuri yhteen.
Mies tykkää lapsista ja tulevat hyvin toimeen.
Mutta...minusta tuntuu yhä, että minä olen henkisesti yh. Siis mies kyllä jää lasten kanssa ja voin mennä ja tulla mieleni mukaan, mutta käytännön asiat eivät mielestäni oikein suju.
Esimerkkejä:
-Ruokailu on täysin minun vastuullani. En siis oleta, että mies edes alkaa ruokaa väsäämään, mutta ei varmaan ole liikaa vaadittu, että tarjoaa lapsille välipalaa?
-Harrastukset. Kertaakaan mies ei ole ehdottanut, että voisi viedä lapset, jotta minä saisin levätä. Oikeasti välillä v*tuttaa kun tulen töistä, niin mies on duunin jälkeen päikkäreillä sovalla jonne jää lojumaan kun lähden tukka putkella kuljettamaan lapsia.
Olen sanonut hänelle näistä asioita, mutta ei ainakaan oma aloittesesti ole toimeen alkanut.
Pärjäsin yh:na hyvin, jaksoin kasvattaa lapset jne eli en siinä mielessä tarvitse miestä. Mutta mielestäni jos mies ottaa naisen jolla on lapsia, niin silloin ottaa koko paketin. Isää ei tarvitse leikkiä, mutta kyllä arkeen pitää osallistua.
Mielipiteitä? Vaadinko liikaa?
Kommentit (107)
osallistu lastensa arkeen :). Tälle en liene voi mitään? Vai onko sinulla ideoita, miten homma hoidetaan? Mies maksaa puolet vuokrasta. Minä maksan luonnellisesti lasteni harrastukset, vaatteet, ruuat. En ole hankkinut elättäjää itselleni siis :D, en oleta, että miehen pitää maksaa lasteni kuluja todellakaan. Sitä varten saan elatusmaksua. Hassua tosiaan, että minun pitäisi elää niinkuin yh, vaikka minulla on mies :) ap
Reilumpaa olisi, että maksaisi vain oman osansa vuokrasta eli todella otit elättäjän, jolle et sitten salli edes päiväunia.
Tuon suhteen nimi on hyötysuhde ja hyötyjä olet sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ihan itse halusi maksaa puolet vuokrasta. Taloudellisesti en odota häneltä mitään, todellakaan :D.
Mutta ei sanojensa mukaan näin kurinalaista elämää koskaan :)
En tiedä, onko se kurinalaisuutta, jos on ruokailu ajat, nukkumaan meno ajat. Joka ilta peseydytään jne. Ei pelata joka päivä eikä notkuta määräänsä enempää telkkarin edessä.
Mutta toi on ihan hyvä ehdotus, että käydään arkihommat vielä kerran läpi :)
ap
Hommien läpikäynti vielä kerran ja listojen tekeminen velvollisuuksista on juuri sitä kurinalaista elämää. Epäilen, että yksi syy sohvalla makaamiseen on, että mies tekisi kuitenkin väärin eikä se kelpaisi sinulle. En sano tätä siksi, että olisit toivoton tapaus, vaan jotta huomaisit tämänkin puolen asioissa.
Meillä ei ole määrättyjä nukkumaanmenoaikoja, ei tiettyjä ruoka-aikoja, ei peseydytä joka ilta, eikä ajeta pää punaisena harrastuksesta toiseen. Mielestäni elämme ihan ihmisiksi ja harrastamme kaikenlaista, mutta silti ex-vaimo 10 vuoden takaa katsoo aiheelliseksi antaa puhelimitse tarkkoja ohjeita, mitä lasten pitää mihinkin aikaan päivästä syödä ja tehdä. Emme tietenkään noudata niitä.
Mä olen rakentanut elämäni niin että pärjään lasten kanssa oikein hyvin, seurustella voin, mutten vuoden jälkeen missään nimessä muuttais kenenkään kanssa yhteen. Ensinnäkin en halua perhedynamiikkaa jossa joku äijä vapaamatkustaa kun muut elää lapsiperheenä. Lähtökohtaisesti kurjaa jo lapsille. Toisekseen- sama tyytymätön rutina kuin siinä ekassa perheessä alkaa ja jatkuu ihan samaa rataa, ja ennenpitkää se erokin sieltä tulee. Jos miehellä ei ole intressejä ryhtyä elämään sitä lapsiperheen arkea niin miksi ihmeessä te sellaisen tyypin siihen otatte pyörimään? Johan hänen läsnäolonsa loukkaa lapsia. Moni perhe voisi niin paljon paremmin kun lapsilla olisi se oma koti ja lapsiperhe-elämä ja äiti kävisi sitten seurustelemassa ihan muualla.
Mä olen rakentanut elämäni niin että pärjään lasten kanssa oikein hyvin, seurustella voin, mutten vuoden jälkeen missään nimessä muuttais kenenkään kanssa yhteen. Ensinnäkin en halua perhedynamiikkaa jossa joku äijä vapaamatkustaa kun muut elää lapsiperheenä. Lähtökohtaisesti kurjaa jo lapsille. Toisekseen- sama tyytymätön rutina kuin siinä ekassa perheessä alkaa ja jatkuu ihan samaa rataa, ja ennenpitkää se erokin sieltä tulee. Jos miehellä ei ole intressejä ryhtyä elämään sitä lapsiperheen arkea niin miksi ihmeessä te sellaisen tyypin siihen otatte pyörimään? Johan hänen läsnäolonsa loukkaa lapsia. Moni perhe voisi niin paljon paremmin kun lapsilla olisi se oma koti ja lapsiperhe-elämä ja äiti kävisi sitten seurustelemassa ihan muualla.
on ainoa oikea tapa. Minäkin halusin perheen ja lapsia, siksi menin yhteen miehen kanssa, jolla oli lapsi jo ennestään. Olisiko pitänyt ruveta lapsettomaksi vain sen vuoksi, että rakastamallani miehellä on jo ennestään lapsi? Miksi ihmeessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen rakentanut elämäni niin että pärjään lasten kanssa oikein hyvin, seurustella voin, mutten vuoden jälkeen missään nimessä muuttais kenenkään kanssa yhteen. Ensinnäkin en halua perhedynamiikkaa jossa joku äijä vapaamatkustaa kun muut elää lapsiperheenä. Lähtökohtaisesti kurjaa jo lapsille. Toisekseen- sama tyytymätön rutina kuin siinä ekassa perheessä alkaa ja jatkuu ihan samaa rataa, ja ennenpitkää se erokin sieltä tulee. Jos miehellä ei ole intressejä ryhtyä elämään sitä lapsiperheen arkea niin miksi ihmeessä te sellaisen tyypin siihen otatte pyörimään? Johan hänen läsnäolonsa loukkaa lapsia. Moni perhe voisi niin paljon paremmin kun lapsilla olisi se oma koti ja lapsiperhe-elämä ja äiti kävisi sitten seurustelemassa ihan muualla.
ei ole mahdollista käydä seurustelemassa toisaalla? Kaikilla ei ole kunnon tukiverkkoa eikä kaikkien exät enää eron jälkeen ota lapsia (mikä on tietenkin helkutin väärin lapsia kohtaan, heillä kun on oikeus isään)tai jos ottavat niin tyyliin kerran kuukaudessa. Tyytyisitkö sinä sellaiseen? Pitäisikö tämän yh:n sitten elää yksin, ilman tasavertaista parisuhdetta kunnes lapset lentävät pesästä kun toinen vanhempi huitelee pitkin poikin vailla huolia huomisesta? Vähemmästäkin lähivanhempi voi katkeroitua, vaikka lapset olisivat kuinka numero ykkönen.
Itse olen uusperheen äitipuoli, eikä meillä ole mietitty kuka kokkaa kenellin tai kuka kuskaa ja ketä. Kaikkea tehdään yhdessä tai se tekee, joka ehtii. Poikapuolen vanhempainilloissa olen istunut, käyttänyt lääkärissä, järkännyt synttäreitä ja rippijuhlia jne. Ja jopa lapsen äidin kanssa näitä asioita kaksin hoidettu miehen ollessa muualla. Kasvakaa aikuisiksi!