Vaadinko "liikaa" uudelta mieheltäni?

Eli ns "arkea" ei ole, mutta minä olen melkein yhtä lailla vastuussa kuin mieskin. Mies tosin laittaa yleensä aina ruoat, mutta niin hän tekee silloinkin kun lapset eivät ole meillä. Siivoaminen ja tiskaaminen taas on pääosin minun vastuullani, kuten muulloinkin. Molemmat huolehdimme lapset suihkuun, syömään, ulkovaatteisiin ja muutenkin ojennukseen. Mies tietysti vanhempana kantaa päävastuun, mutta kyllä minä ainakin osaan oma-aloitteisestikin nähdä mitä tehdä missäkin tilanteessa ja tehdä asioita pyytämättä.



AP, en katselisi tuollaista miestä vaikka kuinka olisin yh. Jos muuttaa jonkun kanssa saman katon alle, kyllä siinä jaetaan vastuu kodista, ja tässä tapauksessa kotiin kuuluu myös lapset. Ihme äijä jos ei voi edes välillä kuskata lapsia harrastuksiin, jos vielä näkee että sinulla on kiire tai olet väsynyt ja itse makailee vain sohvalla. Uusavuttomaltakin kuulostaa, jos ei tajua laittaa lapsille välipalaa.

Mitä se mies sitten tekee kodin hyväksi? Käykö kaupassa? Siivoaako? Tekeekö yhtään mitään? Totta on, että lapset ovat sinun ja päävastuu huoltajana on sinulla, mutta jos ottaa naisen jolla on lapsia, pitää kyetä huolehtimaan myös lapsista. Onko mies koskaan kahden lasten kanssa? Mitä jos jollekin lapselle tulee hätä, mitä mies tekee? Soittaa sinulle? Ei tuollaista pidemmän päälle jaksa.

Eli maksatteko esim. vuokraa siten, että sinä maksat 3/4 ja mies 1/4? Vai oletatko, että mies sekä maksaa sinun lastesi kuluja että vielä sen lisäksi toimii kotiapulaisenasi?



Minusta on kummallista, että lastesi isä ei osallistu lastensa elämään arjessa, mutta petikaveriltasi sitä vaadit!

En ole tekemässä lapsia tämän miehen enkä kenenkään muunkaan kanssa, joten olkaa huoleti. :)



Mies on lasten kanssa kyllä. Mutta siis, hän on tyyliltään sellainen, että syö pari kertaa päivässä enemmän ja sitten ei mitään. Eli ei ole tajunnut ehkä sitä, että meillä syödään pieniä annoksia viisi kertaa päivässä :). Olen sanonut tästä ja mies kertoi, että asia on ok.



Mies ei ole elättini. Hän käy vuorotöissä ja siksi on toisinaan siellä sohvalla makaamassa, kun tulen töistä.



Onneksi meillä on määräaikainen vuokrasopimus. En jää hänen kanssaan asumaan, jos homma ei ala toimimaan. Uskon, että tässä on pitkälle kyse siitä, ettei vain ole elänyt lapsiperheen elämää.



Siksi kyselin täällä, että onko minulla liian suuret vaatimukset :).



Ja tosiaan totta on, että ne on MUN lapset. Mutta kun pelkkää MUA ei voi saada, paketin vaan voi :). Ja ei ole oikein, että paketin toinen osapuoli uupuu ja toinen elbaa vetelänä sohvalla.

Eihän se voi tietää mitä lapset tarvitsee. Laitat selvän listan päivärutiineista jääkaapin oveen ja sitä noudatetaan. Jos ei ala sittenkään toimia niin kenkää ukolle! Et voi olettaa, että hän tietäisi kaikki asiat automaattisesti! Keskustelkaa mikä on homman nimi, toisaalta jos miestä ahdistaa lapsiperheen rutiinit niin sitten voi lähteä kävelemään!

osallistu lastensa arkeen :). Tälle en liene voi mitään? Vai onko sinulla ideoita, miten homma hoidetaan?



Mies maksaa puolet vuokrasta. Minä maksan luonnellisesti lasteni harrastukset, vaatteet, ruuat. En ole hankkinut elättäjää itselleni siis :D, en oleta, että miehen pitää maksaa lasteni kuluja todellakaan. Sitä varten saan elatusmaksua.



Hassua tosiaan, että minun pitäisi elää niinkuin yh, vaikka minulla on mies :)



ap

Mutta ei sanojensa mukaan näin kurinalaista elämää koskaan :)



En tiedä, onko se kurinalaisuutta, jos on ruokailu ajat, nukkumaan meno ajat. Joka ilta peseydytään jne. Ei pelata joka päivä eikä notkuta määräänsä enempää telkkarin edessä.



Mutta toi on ihan hyvä ehdotus, että käydään arkihommat vielä kerran läpi :)



ap

Kun tutustuin mieheen, jonka poika oli silloin 6v., niin tarjouduin itse lapsenvahdiksi. Ekana viikonloppuna, kun vietettiin aikaa porukalla, meinasi mies vanhan tavan mukaan ottaa pojan mukaan töihin lauantaina (työpaikka liikkeessä, jossa hiljaista ja auki vain 4 tuntia + siellä kone, jolla poika pystyi pelailemaan ja juttelemaan isänsä kanssa samalla). Minä kysyin, että voihan poika jäädä munkin kanssa miehen luokse. Mies kiitteli kovasti ja lähti ilman poikaa. Kuulin myöhemmin, että entinen naisystävä ei koskaan vahtinut poikaa, vaikka asuivat yhdessä. Esimerkiksi lomilla miehellä saattoi olla työpäivä ja vei pojan omalle äidilleen, vaikka avopuoliso oli kotona. Jokainen tyylillään, nämä on sopimiskysymyksiä. nyt meillä on yhteisiäkin lapsia ja tuo "poika" jo 16-vuotias. Siinä minä autan ja toimitan asioita kuin mieskin. Ei niitä erotella. Sen verran tietysti tulee erottelua, että jos kumpaakin väsyttää ja pitäisi heittää poika kotiinsa 60km:n päähän, niin mies lähtee, eikä asiasta heitetä kolikkoa.

Ja sellainen juttu oli ennen yhteisiä, että jos kummallakin on menoa, niin mies jäi sitten kotiin, jos lapsensa oli meillä. Esimerkiksi meillä oli kerran pikkujoulut samana iltana, niin oletus oli heti, ettei mies lähde, kun kerran lapsi on meillä vaan minä saan mennä. Sitten taas toisen kerran miehellä oli myös pikkujoulut ja olisi ollut hyvää aikaa mennä jouluostoksille, niin jätin väliin ja jäin pojan kanssa kotiin, koska miehen meno oli tavallaan tärkeämpi. Jos menot yhtä tärkeitä, niin sitten jäi mies kotiin.

Mutta ei sanojensa mukaan näin kurinalaista elämää koskaan :)

En tiedä, onko se kurinalaisuutta, jos on ruokailu ajat, nukkumaan meno ajat. Joka ilta peseydytään jne. Ei pelata joka päivä eikä notkuta määräänsä enempää telkkarin edessä.

Mutta toi on ihan hyvä ehdotus, että käydään arkihommat vielä kerran läpi :)

ap

Mutta tehkää se läpikäynti niin, että ehdot ei ole vain sinun sanelemia totuuksia! Kysy mieheltä miten nämä harrastuksiin viennit hoidetaan milloinkin. Kysy hänen mielipidettään. Voihan olla, että mies ei uskalla puuttua sinun tapoihin kun homma näyttää sujuvan nytkin. Kerro tunteesi ja toiveesi, anna miehelle tilaa osallistua! Jos ei ole elänyt "näin kurinalaista elämää", katso peiliin voisitko sinäkin joustaa joissain asioissa ;) Laatikaa yhdessä TEIDÄN PERHEEN säännöt!

Lasta on aina hoitanut se, kuka on ollut paikalla. Olisi se hassua maata sohvalla kun on syöttänyt yhteiset lapset ja odottaa miehen ruokkivan omansa

parempi sun on nyt opettaa se osallistumaan yhteiseen arkeen, kuin sitten vasta, kun on vauva kainalossa. Et vaadi liikaa. Olisi aika outoa sellaisessa tilanteessa, että mies edelleen makaa sohvalla ja sä hoidat kaiken.



Älä nyt ainakaan vauvakoukkuun erehdy, ennenkuin mies ottaa osaa arkeen.



Mulla on täti, joka meni 80-luvulla uusperheeseen, eli pakettina tuli yh-miehen 2 lasta (lasten bio-äiti rappiolla) ja myöhemmin 2 yhteistä. Ei siinä olla mitään eroteltu, eikä ole suvussakaan eroteltu, että ei-serkku ja oikee serkku. Kun ollaan saman katon alla, ollaan perhettä ja perhettä pitää huoltaa, sukunimestä riippumatta.



Kai nyt voi pyytää, että anna noille muksuille välipalaa klo 19 ja ehtisitkö jeesata ja heittää pikku Petterin harrastukseensa....musta se on ihan normaalimeininkiä.

on tossa myös se, että lasten käsitys parisuhteesta ja perhe-elämästä muodostuu sen perusteella, mitä näkevät ja oppivat pitämään normaalina. Työnjaon ja vastuunkannon pitäisi olla suunnilleen sellaista, mitä toivoo lapsilleen aikanaan heidän perheissään. Ei kukaan varmaan toivo omasta pojastaan tuollaista sohvalla lepäilijää eikä oleta, että poika sillä pelillä saisi onnellisen perhe-elämän... ja tuskin kukaan toivoo omasta tyttärestään sitä kaiken hoitavaa marttyyriäitiä?

En ole tekemässä lapsia tämän miehen enkä kenenkään muunkaan kanssa, joten olkaa huoleti. :) Mies on lasten kanssa kyllä. Mutta siis, hän on tyyliltään sellainen, että syö pari kertaa päivässä enemmän ja sitten ei mitään. Eli ei ole tajunnut ehkä sitä, että meillä syödään pieniä annoksia viisi kertaa päivässä :). Olen sanonut tästä ja mies kertoi, että asia on ok. Mies ei ole elättini. Hän käy vuorotöissä ja siksi on toisinaan siellä sohvalla makaamassa, kun tulen töistä. Onneksi meillä on määräaikainen vuokrasopimus. En jää hänen kanssaan asumaan, jos homma ei ala toimimaan. Uskon, että tässä on pitkälle kyse siitä, ettei vain ole elänyt lapsiperheen elämää. Siksi kyselin täällä, että onko minulla liian suuret vaatimukset :). Ja tosiaan totta on, että ne on MUN lapset. Mutta kun pelkkää MUA ei voi saada, paketin vaan voi :). Ja ei ole oikein, että paketin toinen osapuoli uupuu ja toinen elbaa vetelänä sohvalla.

En vaan käsitä että miten nyt yhtäkkiä voi uupumus iskeä kun siinä sohvalla makaa se mies? Eikö se silloin iskenyt kun olit yksin? Mitäs silloin teit?

Yllättäen iskee uupumus ja laiskuus kun on se mies siinä jolta voi vaatia.

Ne on SUN lapsia.

En ole tekemässä lapsia tämän miehen enkä kenenkään muunkaan kanssa, joten olkaa huoleti. :) Mies on lasten kanssa kyllä. Mutta siis, hän on tyyliltään sellainen, että syö pari kertaa päivässä enemmän ja sitten ei mitään. Eli ei ole tajunnut ehkä sitä, että meillä syödään pieniä annoksia viisi kertaa päivässä :). Olen sanonut tästä ja mies kertoi, että asia on ok. Mies ei ole elättini. Hän käy vuorotöissä ja siksi on toisinaan siellä sohvalla makaamassa, kun tulen töistä. Onneksi meillä on määräaikainen vuokrasopimus. En jää hänen kanssaan asumaan, jos homma ei ala toimimaan. Uskon, että tässä on pitkälle kyse siitä, ettei vain ole elänyt lapsiperheen elämää. Siksi kyselin täällä, että onko minulla liian suuret vaatimukset :). Ja tosiaan totta on, että ne on MUN lapset. Mutta kun pelkkää MUA ei voi saada, paketin vaan voi :). Ja ei ole oikein, että paketin toinen osapuoli uupuu ja toinen elbaa vetelänä sohvalla.

En vaan käsitä että miten nyt yhtäkkiä voi uupumus iskeä kun siinä sohvalla makaa se mies? Eikö se silloin iskenyt kun olit yksin? Mitäs silloin teit?

Yllättäen iskee uupumus ja laiskuus kun on se mies siinä jolta voi vaatia.

Ne on SUN lapsia.

osallistuu perhe-elämään? Mä en ymmärrä ajatustapaasi: jos asutaan yhdessä, niin yhdessä pyöritetään huushollia, eikä niin, että toinen makaa ja huolehtii vain itsestään ja toinen kaikesta muusta.

Et voi VAATIA miestä osallistumaan. Toisaalta sinulla on oikeus HALUTA mies, joka osallistuu. Ainoa mitä voi tehdä on kertoa toiveistasi ja, jos miestä ei kiinnosta täyttää niitä, erota hänestä. Tai sitten sopeutua.

Siis en tiedä minkä ikäisiä lapsia sinulla on, mutta kun on isommista lapsista kyse, niin harrastusrumba on melkoinen. Koen ja koin itseni aika ajoin todella uupuneeksi. Se lienee normaalia oli parisuhteessa tai ei? Silloin kun on yksin lasten kanssa ei ole vaihtoehtoja. Kun aikuisia on kaksi vaihtoehtoja pitäisi olla. Minun käsitykseni mukaan. Jos ei ole vaihtoehtoja ei ole parisuhdetta. Näin se menee :)



PARIsuhteessa jollaista minä arvostan tuetaan toinen toistaan. ap

Ap ei onnistu tavoitteessaan sitouttaa mies perheeseen, koska hänen menettelytapansa ovat epäkunnioittavat. Ei toimivaan perhe-elämään päästä sillä, että toinen vaatii, sanoo ja lasauttelee kuonoon. Kuunteleminen, kysyminen, erilaisuuden hyväksyminen ja vastavuoroinen sopiminen olisivat perempia menetelmiä. Juna on tosin sikäli jo mennyt, että yhteisen arjen jakamisesta olisi ollut parempi sopia jo ennen yhteen muuttamista.



Ap:n pitäisi aloittaa ihan alusta suhteen perustan luominen ja keskustella avomiehensä kansas siitä, mitä kumpikin suhteelta ja uudelta perhe-elämältä odottaa ja mitä on valmis siihen antamaan. Keskustelun jälkeen päädytään joko sopimukseen, jossa mies lupaa osallistua tiettyihin juttuihin ja ap antaa miehelle esimerkiksi oikeuden kasvattaa lapsiaan johonkin rajaan asti (ja kertoo tästä lapsille), tai sitten selviää, ettei mies ole halukas osallistumaan perhe-elämään ap:n toivomassa laajuudessa, minkä pitäisi kaiken järjen mukaan johtaa parisuhteen purkautumiseen.

Minun olisi vaikea ajatella, ettei toinen samassa taloudessa asuva aikuinen ollenkaan osallistuisi lasten elämään. Toisaalta hänen pitää saada osallistua omalla tavallaan. Esimerkiksi hän saattaa katsoa televisiota lasten kanssa sen sijaan, että ajaa pää punaisena aktiviteetista toiseen. Hän saattaa tarjota ruokaa nälkäisille lapsille sen sijaan, että katsoo kellosta aterioiden ajat. Helppoa on esimerkiksi jättää lapset työmatkan ajaksi miehen kanssa, sillä silloin hän on vastuussa ja tekee itse päätökset.



Uskon, että on mahdollista neuvotella vastuunjaosta, mutta silloin sinun pitää antaa miehen hoitaa asiat omalla tavallaan. Omia kunnianhimojasi tai pakkomielteitäsi lasten kasvatuksesta et takuulla onnistu miehelle syöttämään. Käytännössä miehen osallistuminen voi vaatia sinulta yhtä suurta asennemuutosta kuin häneltä.

Mutta se tunne, kun mies nousee unisena sohvalta venyttelemään on sellainen, että kuonoon tekisi vetää. Koskaan en ole ketään lyönyt, ole huoleti siis. Kuvannollinen ilmaisu siitä miltä minusta tuntuu :).



Mieheni saa osallistua lasten kasvatukseen tai olla osallistumatta. Valinta on hänen. Mutta sitä en myöskään hyväksy, että mies vetäisi maton jalkojeni alta. Minusta ei ole liian tiukkaa jos on nukkumis- ja ruoka-ajat ja ajat milloin voi pelata.



Mutta oikeassa olet, pitää puhua asioista. Ja koittaa löytää yhteinen sävel. Ja jos sitä ei löydy, niin kantaa kamat erilleen. ap

mutta mielestäni tuossa on kompromissin paikka. Mies ei voi täysin korvata isää eikä toimia perheessä isän paikalla. Se ei ole hänelle luonnollista eikä hän tosiaan ole voinut valita, ovatko nämä lapset olemassa vai eivät.



Toisaalta hän ei voi eikä saa olla vapaamatkustajakaan, koska hän on joka tapauksessa valinnut, millaisen naisen on ottanut.



Minusta siis miehen on osallistuttava perheen pyörittämiseen mutta ei täysin puoliksi vaan siten, että hän hoitaa ne itseään miellyttävimmät tehtävät. Esim. hän voi valita, viekö lapset harrastukseen vai käykö kaupassa. Kun lapset ovat hänen kanssaan yksin, hän tietenkin tekee ruoan tai antaa välipalan, mutta kun olette yhdessä kotona, hän voi ehkä tehdä omia juttujaan, ja ap sitten hoitaa ne lapset nukkumaan. Kotityöt noin yleensä kannattaa hoitaa puoliksi, mutta nimenomaan se lasten nukuttaminen, pukeminen yms. on ap:n vastuulla, kun molemmat ovat kotona.



Vähitellen mies saa itsevarmuutta perheen pyörittämiseen ja alkaa ehkä oma-aloitteisesti hoitaa näitä muitakin hommia puoliksi. Ehkä. Mutta ainakaan aluksi ei ole reilua hukuttaa miestä isän rooliin vaan mielestäni hänen pitää hiljalleen siihen kypsyä. Ei isäpuoleksikaan synnytä hetkessä.