Vaadinko "liikaa" uudelta mieheltäni?
Hei!
Olin pitkään yksin lasteni kanssa ja vuosi sitten löysin ihanan miehen, jonka kanssa olemme muuttaneet juuri yhteen.
Mies tykkää lapsista ja tulevat hyvin toimeen.
Mutta...minusta tuntuu yhä, että minä olen henkisesti yh. Siis mies kyllä jää lasten kanssa ja voin mennä ja tulla mieleni mukaan, mutta käytännön asiat eivät mielestäni oikein suju.
Esimerkkejä:
-Ruokailu on täysin minun vastuullani. En siis oleta, että mies edes alkaa ruokaa väsäämään, mutta ei varmaan ole liikaa vaadittu, että tarjoaa lapsille välipalaa?
-Harrastukset. Kertaakaan mies ei ole ehdottanut, että voisi viedä lapset, jotta minä saisin levätä. Oikeasti välillä v*tuttaa kun tulen töistä, niin mies on duunin jälkeen päikkäreillä sovalla jonne jää lojumaan kun lähden tukka putkella kuljettamaan lapsia.
Olen sanonut hänelle näistä asioita, mutta ei ainakaan oma aloittesesti ole toimeen alkanut.
Pärjäsin yh:na hyvin, jaksoin kasvattaa lapset jne eli en siinä mielessä tarvitse miestä. Mutta mielestäni jos mies ottaa naisen jolla on lapsia, niin silloin ottaa koko paketin. Isää ei tarvitse leikkiä, mutta kyllä arkeen pitää osallistua.
Mielipiteitä? Vaadinko liikaa?
Kommentit (107)
piakkoin ja on taas tyytyväinen! Toivottavasti itse opit jotakin. Älä tuo lastesi lähelle toista tuollaista se vaikuttaa aina lapsiin!
jolla oli tuolloin 3 pientä lasta. Juoksin äkkiä karkuun. Halusi minusta arjen jakajan...
Miehesi ei tarvitse kuskailla lapsia yhtään mihinkään. Ne ovat sinun lapsiasi. Välipalaakaan ei tarvitse hänen antaa.
Sen sijaan voit toivoa, että hän osallistuisi esim. ruoanlaittoon.
Anna miehelle nyt ennen kaikkea AIKAA. Hänellä saattaa mennä sopeutumiseen useampikin vuosi. Oikeasti. Älä naputa, juttele nätisti, Jos hän ei kuskaa lapsiasi tai ruoki heitä, niin sitten hän ei niin tee. HE ovat sinun lapsiasi, vaikka mies olisi minkä paketin tahan ottanut. Ne ovat miehen silmissä TOISEN MIEHEN lapsia. Mies sopeutuu pikkuhiljaa, mutta älä odota niin tapahtuvat hetkeen. Älä oikeataan odota mitään.
Ja ihan tiedoksesi, että elän itsekin uusperhearkea niin, että kotonamme asuu yksi lapsi edellisestä liitostani ja yksi pieni lapsi uudesta liitostamme.
jolla oli tuolloin 3 pientä lasta. Juoksin äkkiä karkuun. Halusi minusta arjen jakajan... Miehesi ei tarvitse kuskailla lapsia yhtään mihinkään. Ne ovat sinun lapsiasi. Välipalaakaan ei tarvitse hänen antaa. Sen sijaan voit toivoa, että hän osallistuisi esim. ruoanlaittoon. Anna miehelle nyt ennen kaikkea AIKAA. Hänellä saattaa mennä sopeutumiseen useampikin vuosi. Oikeasti. Älä naputa, juttele nätisti, Jos hän ei kuskaa lapsiasi tai ruoki heitä, niin sitten hän ei niin tee. HE ovat sinun lapsiasi, vaikka mies olisi minkä paketin tahan ottanut. Ne ovat miehen silmissä TOISEN MIEHEN lapsia. Mies sopeutuu pikkuhiljaa, mutta älä odota niin tapahtuvat hetkeen. Älä oikeataan odota mitään. Ja ihan tiedoksesi, että elän itsekin uusperhearkea niin, että kotonamme asuu yksi lapsi edellisestä liitostani ja yksi pieni lapsi uudesta liitostamme.
Et tainnut tajuta pointtia yhtään. Tai jos tajusit, ja silti vastasit näin, niin sitten vain säälin läheisiäsi...
Vapaaehtoistahan se on itse kullekin missä sitä haluaa asua. JOS mies haluaa muuttaa naisen ja hänen lastensa kanssa yhteen, niin silloin mukana tulee myös vastuu. Piste. Vastuu EI tarkoita lasten isyyttä. Vastuu kylläkin tarkoittaa ehdottomasti huolenpitoa saman katon alla asuvista lapsista. Jos tätä ei tajua tai siihen ei kypsyys riitä, ei aikuisen tule tällaiseen talouteen muuttaa. Vastuu on aikuisella. Etenkään pienet lapsethan eivät voi tajuta esim. sitä, että mies muuttaa heidän kotiinsa, muttei sitten auta heitä kodin tavanomaisissa asioissa.
Totta kai tuollaisen paketin ottaminen vaatii mieheltä sopeutumista. On silti typerää sinulta puolustella miehen välinpitämättömyyttä jollain "sopeutumisella"! Eihän tässä ole ihmeitä ap pyytänyt! Hyvänen aika sentään, ap kirjoitti välinpalan antamisesta ja satunnaisesta kyydittelystä treeneihin.
Mielestäni et vaadi liikaa. Entäs jos saatte joskus yhteisen lapsen? Antaisiko mies vain tälle lapselle välipalaa ja muut saisivat odottaa äitiä? ihan absurdi tilanne..
Kyllä minusta jos perheellisen ihmisen kanssa on yhdessä, mukaan tulee "koko paketti". Siis arkielämässä.
jättäväni miesystäväni lapsia vaille samaa hoitoa, jota annan omillenikin! Ja vaadin samaa häneltä. Meillä on tosin se tilanne, että minun lapseni ovat sen verran vanhempia, etteivät enää tarvitse samaa perushoitoa kuin mieheni lapset, joten miehen lapsia tulee varmasti konkreettisesti hoidettua enemmän. Mieheni vastavuoroisesti lähtee poikani kanssa esim. pelaamaan futista, josta minut taas on vaikea saada innostumaan.
Toivon, että olet provo. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua tekemisiin noin tunnekylmän naisen kanssa kuin sinä olet.
Eihän se mies ole lasten isä! En minäkään alkaisi miesystävän lapsia hoitamaan. Hyvänen aika sentään! Riittää, että hoidan omat lapseni ja jos olisin sinkku, en edes sellaista miestä huolisi, jolla jo on lapsia.
...herää vaan kysymys miten olet sitten yksin pärjännyt ?!?!?!?
Jos nyt vaadit toiselta apua kun menet peräsuoli pitkällä - niin miten ihmeessä ennen pärjäsit ?!Vituttaa naiset jotka miehen löydettyään heittäytyvät avuttomiksi vaikka ennen ovat hyvin pärjänneet yksinkin.
ymmärrä.Jos toinen ei tee hommia kotona vaikka siellä asuukin niin se just ottaa päähän.
Yksin ollessa tietää,että kaikki tehtävä itse niin ei siinä mitään.Kuka jaksaa kattella jos toinen ei osallistu.
Tuntee Maija Paanasen? kaksikymmentävuotias prostituoitu?
Hän on jossain Tampereella tai Helsingissä vaikuttava prostituoitu ja pikkurikollinen. Hän levittää perätöntä juorua eräästä miehestä ja tämän valokuvaa netissä. Pitkin Helsinkiä nämä juorut leviävät. Paananen on melko murhanhimoinen tämän miehen päältä. Hänen tavoitteensa on lähinnä rangaista miestä vasikoinnista johon on kuullut miehen syyllistyneen.
Oli Pohjanmaalla Helluntailaisten kasvatettavana joskus 2006 vuoden aikana. Jäi torakaksi ei kannata uskoaa sanaakaan hänen puheistaan
Harrastuskuskausten pitää lähteä omasta tahdosta. Välipalan voit tehdä kaappiin valmiiksi ja sanoa miehelle, milloin se pitää antaa.
hänestä vähän osallistuvampi! Jos ei onnistu niin ei muuta kuin vaihtoon...
kyllä kohtuulliselta, että perheen arkeen osallistuisi myös mies.
Ne on SINUN Lapsiasi, ei miehen.
Näin olen itsekin sen ajatellut, yh:na kun olen vaan seurustellut nyt ihanan miehen kanssa melkein vuoden. Emme ole muuttaneet yhteen vielä koska suhde on näinkin hyvä. Hän auttaa minua kyllä jos pyydän mutta tiedän että aina ja ikuisesti MINUN lasten arjen päävastuu tulee olemaankin minulla.
Ja jos minä pärjään nyt näin eli lasten kanssa ja hoidan heidän kanssa kaikki yksin niin miksi sen pitäisi muuttua jos mies tulee taloon? Edelleen pystyn mielestäni silloinkin hoitamaan kaikki ne asiat mitkä ennenkin hoidin yksin niin yksin.
Minä ainakin haluan parisuhteen, miehen - en mitään apuvoimaa.
tasapuolisesti ruoan tekemiseen, siivoamiseen ja harrastuksiin kuskaamiseen. Ja on siis "isänä" minun ex-mieheni lapsille. Hyviäkin yksilöitä löytyy, usko pois!
...että miehen kuuluu osallistua. Olen myös yh ja vasta seurustelen ja emme siis asu yhdessä. Silti mies välillä kuskaa lapsia harrastuksiin ja käy meille laittamassa ruokaa.
Kyllä se perhe on kuitenkin 'yhteinen yksikkö'.
Tsemppiä!
Tiesikö miehesi vaatimuksistasi ja toiveistasi ja suostuiko niihin? Sori, mutta vaikuttaa tosi lapselliselta mieheltä enkä tajua mitä ihanaa näet tuollaisessa.
kyllä kohtuulliselta, että perheen arkeen osallistuisi myös mies.
Te asutte saman katon alla, te jaatte arjen. Tietenkin sinä olet pääasiallisessa vastuussa lapsista mutta se ei sulje pois sitä, että sen miehenkin täytyy tehdä jotakin kotona. Kotityöt, esim. ruuanlaitto, kuuluu myös hänelle.
On periaatteessa selvää, että yhteiseen arkeen pitää osallistua. Esim. välipalan antaminen nyt on tavallaaan itsestään selvää - kuka nyt jättäisi nälkäiset lapset ilman ruokaa, jos tarvitsisi vain leivänpala voidella.
Muuten tuo arki on vähän niin ja näin. On nähdäkseni aika pitkälle sopimus kysymys, kuinka paljon uuden lapsia pitää hoitaa. Ainakaan ei voi lähteä siitä, että olet yh:na määrittänyt rutiinit (kuinka paljon harrastuksia jne.) ja sitten odotat, että mies jakaa automaattisesti taakan puolisksi. Toisaalta, kukapa ei haluaisi auttaa rakastaan, varsinkin jos yhdessä asutaan.
Olemme parisuhteessa, mies pääsee pari tuntia ennen minua töistä. Minun pitää siis peräsuoli pitkällä pakertaa töistä kotiin ja mies "ottaa päikkärit" sillä aikaa. Ja kun tulen heittämästä lapsia, niin kysyy, että "mentäisiinkö kauppaan".
Eikö aikuinen mies pääse edes kauppaan sillä välin kun minä ajan pää punaisena autolla :D.
Saattaa olla, että tohvelisankari tämä mies on. Ihanan rauhallinen ja lempeä kyllä. Mutta kun on kerran eronnut, niin en todellakaan ota miestä vain sen takia, että "on mies" :)
Jos mies sitoutuu sinuun, hän saa siinä mukanaan muita velvoitteita kuten esim. koko perheen yhteisen aterian tekemisen tai jotain muuta kuten sen välipalan tarjoamisen.
Oletko ottanut puheeksi harrastuksiin viemisen? Juttelisin ihan hyvässä hengessä ja kuulisin miehen mielipiteen, miten hänen mielestään yhteiselämänne pitäisi järjestää.
kunnioittava vastaus!! Sinulla on terve ja hyvä itsetunto. Onnea teitin perheelle:))