Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko "liikaa" uudelta mieheltäni?
30.12.2011 |
Hei!
Olin pitkään yksin lasteni kanssa ja vuosi sitten löysin ihanan miehen, jonka kanssa olemme muuttaneet juuri yhteen.
Mies tykkää lapsista ja tulevat hyvin toimeen.
Mutta...minusta tuntuu yhä, että minä olen henkisesti yh. Siis mies kyllä jää lasten kanssa ja voin mennä ja tulla mieleni mukaan, mutta käytännön asiat eivät mielestäni oikein suju.
Esimerkkejä:
-Ruokailu on täysin minun vastuullani. En siis oleta, että mies edes alkaa ruokaa väsäämään, mutta ei varmaan ole liikaa vaadittu, että tarjoaa lapsille välipalaa?
-Harrastukset. Kertaakaan mies ei ole ehdottanut, että voisi viedä lapset, jotta minä saisin levätä. Oikeasti välillä v*tuttaa kun tulen töistä, niin mies on duunin jälkeen päikkäreillä sovalla jonne jää lojumaan kun lähden tukka putkella kuljettamaan lapsia.
Olen sanonut hänelle näistä asioita, mutta ei ainakaan oma aloittesesti ole toimeen alkanut.
Pärjäsin yh:na hyvin, jaksoin kasvattaa lapset jne eli en siinä mielessä tarvitse miestä. Mutta mielestäni jos mies ottaa naisen jolla on lapsia, niin silloin ottaa koko paketin. Isää ei tarvitse leikkiä, mutta kyllä arkeen pitää osallistua.
Mielipiteitä? Vaadinko liikaa?
Kommentit (107)
...herää vaan kysymys miten olet sitten yksin pärjännyt ?!?!?!?
Jos nyt vaadit toiselta apua kun menet peräsuoli pitkällä - niin miten ihmeessä ennen pärjäsit ?!
Vituttaa naiset jotka miehen löydettyään heittäytyvät avuttomiksi vaikka ennen ovat hyvin pärjänneet yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin haluan parisuhteen, miehen - en mitään apuvoimaa.
en parisuhdetta ja perhettä erikseen.
Mies muutti pari kuukautta sitten minun ja 4-vuotiaan lapseni luokse. Päävastuu lapsen hoidosta on tavallaan minulla, mutta mies auttelee kyllä. Itse olen ajatellut, että saavat molemmat nyt rauhassa sopeutua uuteen tilanteeseen ja mies saa ottaa vastuuta pikku hiljaa.
Oletko ap keskustellut asiasta miehen kanssa? Mun mies ei ainakaan ole aiemmin elänyt varsinaista perhe-elämää joten hän ei osaa ajatella asioita lapsen kautta. Avoin keskustelu on auttanut paljon, suosittelen! :)
asiat selviksi. Kerro, mitä odotat häneltä ja pyydä kertomaan, mitä hän odottaa sinulta.
Voipi nimittäin olla, että mies ei ole yksinkertaisesti huomannut, että voisi tehdä itsekin jotain..
Ja ei, en ole heittätynyt avuttomaksi, todellakaan. Selviän kyllä harrastushommista niinkuin ennenkin, mutta elämä on kiireistä jne.
Esim. vaikka kuljetus kerran viikossa olisi kiva.
Mutta koska olen nyt PARIsuhteessa, niin näen, että asioita tehdään yhdessä. Ja vaikka lapset ovat minun, niin heitä ei voi irtauttaa minusta.
Oikeasti, lasautan äijää seuraavan kerran kuonoon kun tulen duunista ja nousee sieltä sohvalta venyttelemästä itseään... :)
jää sinusta sekä henkisesti että fyysisesti vähemmän miehelle. Jos mies ottaa arjestanne jonkinlaisen osan, luulisi homman toimivan parhaiten kaikkien kannalta ja teidän hitsautuvan paremmin yhteen.
Mielestäni voit puhua tästä, mutta näkisin että on miehen asia määrittää osallistumisen määrä. Sano, että voisitte ainakin kokeilla, miten erilainen järjestely vaikuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sinä ennen yhteenmuuttoa varmistit, että mies hahmottaa kokonaisuuden ja on valmis osallistumaan???
Jos olette kerran muuttaneet yhteen "perheeksi", niin silloin mies osallistuu myös lasten hoitamiseen. Jos hän ei halua sitä tehdä, voitte muuttaa erilleen ja jatkaa suhdetta siltä pohjalta.
Omituista, jos mies muuttaa talouteen, mutta ei osallistu talouden asioihin.
Tosin, jos muutto on ollut vasta, niin meneehän siinä varmasti aikaa miehelläkin sopeutua ja oppia ottamaan vastuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies, yh.
Uusi puolisoni laittaa kyllä ruokaa, mutta lapset hoidan luonnollisesti minä. Vien harrastuksiin, pesen vaatteet, ruokin ym. eli kaiken mitä yksin ollessanikin tein. En ymmärrä miksi edes alkaisin velvoittaa uutta puolisoani huolehtimaan lapsistani.
Mitä lastesi isä tekee lasten harrastusten vuoksi, kuljettaako arkisin vai vetäytyy vastuusta? Vai oletko leski?
Kävithän seurusteluaikana siivoamassa miehen kämpän, koska niin naisten kuuluu tehdä. Jos siis oletusarvona on se, että kanssasi asuva mies on renki, joka käskystäsi vie ja tuo lapsia, hoitaa näitä ja tekee arjestasi helpon.
Mies otti koko paketin, mutta hän oletti, että sinä vastaavasti annat hänelle koko sen paketin edestä. Ja miksei välillä myös takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies, yh. Uusi puolisoni laittaa kyllä ruokaa, mutta lapset hoidan luonnollisesti minä. Vien harrastuksiin, pesen vaatteet, ruokin ym. eli kaiken mitä yksin ollessanikin tein. En ymmärrä miksi edes alkaisin velvoittaa uutta puolisoani huolehtimaan lapsistani.
Juuri näin. Olen samaa meiltä.
T. Yh-äiti
Olen mies, yh.
Uusi puolisoni laittaa kyllä ruokaa, mutta lapset hoidan luonnollisesti minä. Vien harrastuksiin, pesen vaatteet, ruokin ym. eli kaiken mitä yksin ollessanikin tein. En ymmärrä miksi edes alkaisin velvoittaa uutta puolisoani huolehtimaan lapsistani.
Ei kai kukaan nyt vaadi tai velvoita mitään. On se vain omituista, ettei uusi kumppani, joka muuttaa talouteen halua olla täysipainoisesti osa perhettä vaan vain jonkinlainen erillinen yksikkönsä.
Teilläkin on nyt sinä lapsinesi eli sinun perheesi ja sitten iskän uus nainen, ihan erilinen ihminen teidän kuvioistanne. Ette taida olla ihan vakavissanne..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu että tämä ap:n mies on pompannut tuonne elätiksi.
ukkohan makaa sohvalla ap:n tullessa töistä :D Olisi tehnyt vaikka sen ruoan valmiiksi tms.
Reilu peli? Ei ole.
Olen mies, yh. Uusi puolisoni laittaa kyllä ruokaa, mutta lapset hoidan luonnollisesti minä. Vien harrastuksiin, pesen vaatteet, ruokin ym. eli kaiken mitä yksin ollessanikin tein. En ymmärrä miksi edes alkaisin velvoittaa uutta puolisoani huolehtimaan lapsistani.
Juuri näin. Olen samaa meiltä.
T. Yh-äiti
mutta miksi muuttaa yhteen? Eikö yhdessä asuminen tarkoita perheenä asumista? Voihan sitä PARIsuhdetta pitää yllä eri osoitteistakin.
En ymmärrä, että saman katon alla asutaan pelkässä PARIsuhteessa kumppanin kanssa, jos kerran taloudessa asuu lapsiakin. Kyllä silloin on jo kyse perheestä, johon toinen ei halua (tai saa) osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai muuttaako miehen kanssa yhteen. Nimittäin kun asuu yksin lasten kanssa, sohvalla makaava mies ei vituta tippaakaan koska hän makaa omalla sohvallaan omassa asunnossaan.
Ja sitten kun näkee miehen, se yhdessäoloaika on yhtä juhlaa vaikka olisi arki, ei se mies sohvalla makaile jos näette vaikka kerran viikossa.
Olen mies, yh.
Uusi puolisoni laittaa kyllä ruokaa, mutta lapset hoidan luonnollisesti minä. Vien harrastuksiin, pesen vaatteet, ruokin ym. eli kaiken mitä yksin ollessanikin tein. En ymmärrä miksi edes alkaisin velvoittaa uutta puolisoani huolehtimaan lapsistani.
Pesettekö erikseen vaatteet? Sinä peset omat ja lasten vaatteet, puoliso omansa? Entä ruuanlaitto? Tekeekö puoliso vain itselleen ruokaa, sinä itsellesi ja lapsillesi? Siivoaminen? Siivoaako puoliso vain omat sotkunsa ja sinä loput? Miten teette tuossa jaon, mikä on selvästi lasten aiheuttamaa sotkua?
Entäpä jos teille tulisi myöhemmin yhteinen lapsi? Tekisikö puoliso vain tälle ruokaa, pesisi pyykit jne.?
En tiedä, onko minulla jotenkin valtavirrasta poikkeava mies, mutta kyllä hän on huolehtinut ihan alusta lähtien myös minun lapsestani. On tehnyt ruokaa, siivonnut (myös lapsen huoneen), vienyt kerhoon jos minä olen ollut kipeä, pessyt kaikki pyykit (minun, hänen, lapsen), ollut lapsen kanssa ettö minä olen päässyt vaikka elokuviin. Osallistunut siis arkeen kuin isä. Ei, en ole vaatinut mitään, hän on vain halunnut osallistua myös lapsen hoitamiseen ihan samalla kuin minä.
Nyt vuosien jälkeen keskustelemme yhdessä vaikkapa lapsen koulunkäyntiin liittyvistä asioista ja teemme päätöksiä yhdessä (meillä on tietysti se tilanne, että lapsen biologinen isä ei ole kuvioissa kuin paperilla).
Minulla on ihana miesystävä, käy opintojensa lomilla töissä ja töiden jälkeen tulee hoitamaan lapsiani että pääsen illaksi töihin. Ruokkii lapset, hoitaa pesut ja nukkumaan, vaihtaa vaipat jne. Puuttuu sellasiinkin asioihin joihin en edes pyydä apua, esim. patistaa lapsia pesemään kädet ennen ruokailua jne vaikka olisin paikallakin. Ottaa enempi vanhemman roolia kuin mitä toivoisinkaan. Jakaa kasvatusneuvoja vaikka on mua 10v nuorempi ja lapseton, muutama vuosi sitten muuttanut vanhempiensa luota pois:D
Kun olen kotona niin päävastuu tietenkin on minulla mutta kyllä mies osallistuu pyytämättä ja toivomatta jopa liikaakin välillä. Emme asu vielä yhdessä, mutta ollaan muuttamassa pian yhteen.
Onhan se omituista jos ei mies osallistu. Kun saatte yhteisiä lapsia niin roolit jatkuu helposti samanlaisina kuin tähänkin asti. Toisaalta se mies ei välttämättä ymmärrä osallistua, oletko pyytänyt apua esim harrastuskuskauksissa tai pyytänyt jos tekisi ruuan valmiiksi kun sinä juokset lapsia kuskaamassa?
Pesettekö erikseen vaatteet? Sinä peset omat ja lasten vaatteet, puoliso omansa? Entä ruuanlaitto? Tekeekö puoliso vain itselleen ruokaa, sinä itsellesi ja lapsillesi? Siivoaminen? Siivoaako puoliso vain omat sotkunsa ja sinä loput? Miten teette tuossa jaon, mikä on selvästi lasten aiheuttamaa sotkua?
Kyllä me molemmat vuorollamme laitamme kaikille ruokaa. Pyykkiäkin pestään sekaisin, mutta pääsääntöisesti kumpikin hoitaa omansa. Lastenhuoneiden siivoamisesta vastaan minä. Yhteiset tilat (meidän makkari, olkkari, keittiö, työhuone jne) hoidetaan yhdessä.
Exän kanssa monivuotisessa liitossa pesin muuten pelkästään omat pyykkini. Tämä siksi että en kuulemma osannut pestä muita. Vastaavasti tein sitten kyllä kaikki ruuat.
Olen mies, yh.
Uusi puolisoni laittaa kyllä ruokaa, mutta lapset hoidan luonnollisesti minä. Vien harrastuksiin, pesen vaatteet, ruokin ym. eli kaiken mitä yksin ollessanikin tein. En ymmärrä miksi edes alkaisin velvoittaa uutta puolisoani huolehtimaan lapsistani.
kuten teen nytkin ollessani parisuhteessa. En ymmärrä, miksi alkaisin velvoittamaan uutta puolisoani harrastamaan seksiä kanssani eli tyydyttämään tarpeitani, kun pystyin ihan hyvin tyydyttämään ne itsekin yksinään ollessani.
Ei kumppanilta tarvitse vaatia mitään. Rakastava kumppani HALUAA osallistua ja olla "yksikkö".
Ja yksi syy miksi erosin (tai vahvistava osatekijä) oli se etten jaksanut katsella ex-mieheni vapaamatkustamista perheessä. Hoidin käytännön asiat yksin, kuten teen edelleenkin. Mielummin siis olen ja teen yksin kuin katselen toisen makoilua ja teen yksin. Tästä syystä varmaan olenkin loppuelämäni yksin, mutta so what. Elämä on valintoja. Jos olet ottanut kelkkaasi vapaamatkustajan, koita selvitä, tai heitä mies kelkasta! ;)
Itse yh:na vastaisin, että vaatia ei voi. Tuollaisen miehen kanssa en kuitenkaan jatkaisi suhdetta kovin pitkään puhumattakaaan, etttä asuisin yhdessä ja rupeaisin tekemään hänen kanssaan lasta.