Laihdutus traumaattisten tapahtumien jälkeen

Mä laihdutin ikävuosina 44-47 yhteensä 58 kg. Sitä ennen olin jojoillut painoni kanssa noin 30 v:stä asti onnistumatta pysyvässä painonpudotuksessa. Miksi itse onnistuin tuolla kertaa kun ennen en:

- Olin terapiassa niiden traumojeni ja tunnepuolen ongelmieni takia, ensi kertaa elämässäni. 2 vuotta kävin, että ongelmat helpotti.

- Käytin painonhallintaan erikoistuneen Personal Trainerin palveluja, hän teki minulle ruokavalion ja liikuntaohjelman. Sen sijaan kun ennen olin aina lukenut ties mistä ihmedieetistä, alkanut innolla itsekseni tekemään, ja sitten repsahtanut, ja luovuttanut.

- Iän myötä terveyshuolet alkoi tosissaan painaa, kun isä oli saanu sydänkohtauksen keski-iässä. Oikeasti tuli kuolemanpelko, että en todennäköisesti näe eläkepäiviä, ellen laihdu.

- Elämäntilanne oli sen verran rauhallinen, että voimavaroja ei mennyt liikaa muualle. Työelämässä vakiintunut tilanne, lapset jo isoja, vanhemmat ei vielä vaatineet apua.

- Oli taloudellinen mahdollisuus käyttää pt:n palveluja ja mennä itse maksaen terapiaan.

En siis sano, että kaikkia näitä pitäisi olla että voi onnistua, mutta mulla nämä kaikki yhdessä auttoivat siihen, miksi lopultakin lähes viisikymppisenä esivaihdevuosissa pystyin pysyvästi laihduttamaan, kun ennen en.

Kiitos! Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia. :)

Niinpä. Sen kun tietäisi. Tuntuu, että tasan ei käy onnenlahjat. Toiset saa syntymälahjana pullukan ja toiset laihan rungon. 

Toiset syntyy rikkaaseen ja toiset köyhään taloon. 

Toisille lankeaa raskas taakka, toiset säästyy. 

Sitten jos olet epäonninen köyhä pullukka, niin onhan se vaikea tilanne. Omalla työllä toki voi yrittää paikata asioita, mutta inhimilliset rajat tulee vastaan. 

Kova nahka kannattaa kasvattaa, ihmiset on yhä ilkeämpiä. Hyväonniset potkii maassa makaavaa nykyään ihan luvan kanssa. Mutta leuka pystyyn! 

Mä olen, mutta vasta kun voimat ei ollut enää loppu. En usko, että on suuri todennäköisyys onnistua, jos kokee parhaillaan että voimat on loppu. Laihdutus on mielettömästi henkisiä voimavaroja vaativa prosessi. Multa onnistui, kun jäin työttömäksi. Äiti laihtui sairaalloisesta yllipainosta normaalipainoon aika äkkiä eläkkeellä, kun ei enää stressannut työ.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos! Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia. :)

Lue Emilia Huvisen kirja Paskat geenit. Siinä on tietoa painonhallinnasta ja painoon vaikuttavista asioista. Hän totesi kirjassaan, että painonhallinta koostuu seuraavista tukipilareista: stressinhallinta, uni, säännöllinen ruokarytmi sekä kohtuullinen gåfyysinen aktiivisuus. Minä laihduin jo ennen tuon kirjan lukemista 40 kiloa neljässä vuodessa. Nykyään teen hengitysharjoituksia ja olen panostanut entistä enemmän stressinhallintaan ja uneen. Niillä on todella suuri vaikutus siihen, että tulevatko kilot takaisin. Olen säilyttänyt painoni nyt kuuden vuoden ajan.

Kannattaa pyytää alan lääkäriltä avuksi Ozempic, Wegovy tai Mounjaro. Niiden tehon näkee kyllä puolessa vuodessa. 15% on resistenttejä noille lääkkeille. Silloin heidän ongelmansa ei ole puuttuvissa suolistohormoneissa. 

Itse sain koliikkikaksoset, jotka syntyi keskosina, kotona oli kaksi taaperoa. Jatkuvaa valvomista, terveyshuolta, stressiä ja vaikka mitä.. Lihoin 40kg kun söin öisin suklaata ahdistukseen kun olin valvonut jo vuosia. Puoliso oli pelastusalan ammattilainen ja teki vuorotyötä. Äitini muistisairaus paheni. Yksi lapsistani sairastui vakavasti..

Muistan kuinka kunnan joku ihminen tuli viisastelemaan, että voisin harkita vaikka yrittäjyyttä, että saisin kivaa tekemistä. Olin pyytänyt siis kodinhoitoapua kun itkin uupumusta. 

Kun lapset kasvoi ja tilanne helpotti, aloin hiljaa toipua. Kävin pienen koulutuksen, 10 vuotta valvomisen loputtua meni että muisti alkoi toimia. Olin yli 50v kun menin laihdutusleikkaukseen, tulokset piti. Nyt olen ollut lähes kymmenen vuotta hoikka. 

Mietin itse juuri, että jotta olisin voinut olla hoikka ja säilyttää rutiinit, hallitun elämänrytmin ja välttää liiallisen stressin niin minun olisi pitänyt tehdä kaksi asiaa: 

a) olla hankkimatta lapsia ja 

b) jättää ongelmaiset sukulaiset omilleen

Eli neuvoni on: keskity vain itseesi! Niin pääset hoikaksi ja saat kunnioitusta muilta. Nykyään lähimmäisenrakkaudella ja humanismilla ei ole mitään markkina-arvoa.

Nyt eletään kokoomushenkistä sosioteknologista aikakautta. Raha, ulkonäköön paukkujen satsaaminen, menestys ja kovuus on in. 

Äidilläni oli tähän 90-luvulla toimiva resepti: keskittyi itseensä ja jätti lapset pärjäilemään.

Pysyi mutsi hoikkana, mitä nyt juoppohullu isämme meitä sitten kidutti vapaa-aikansa ratoksi. Mut mutsia kaikki ihaili kun oli nuorekas, hoikka ja piti huolta itsestään. 

Syö säännöllisesti normaalia ruokaa tasaisin väliajoin. Ruoka ei ole tunneasia, vain polttoainetta eli käytännön asia. Näläntunnekaan ei välillä haittaa.