Raskaana, -paniikkia puskee?!?
Viikkoja laskurin mukaan nyt noin 6 ja testi naytti plussaa torstaina. Toisaalta en tunne mitaan, toisaalta pienoista paniikkia yrittaa iskea. Missa vaiheessa alan tuntemaan onnea ja rauhaa asiasta? Miksi suurin tunne talla hetkella on pelko? Nuorimmat lapset koulussa, vanhimmat jo asuvat itsenaisesti ja heilla on omaa perhetta.
Kyseessa on toivottu iltatahti, vaikkakin todella nopeasti sellainen alkuunsa saanut.
Kommentit (4)
kun sopeutuminen ei ole vielä alkanut. Nyt on vasta "shokkivaihe" menossa.
Toivon etta tama pelko hellittaa pian.
Onnea plussasta!
Muakin hirvitti kun esikoisen plussasin... olisin halunnut perua kaiken. Huvittavaa tässä oli se, että raskaus oli saanut alkunsa hoidoilla. Samalla olin kuitenkin niiin onnellinen ja raskaus tuntui parissa päivässä jo luonnolliselta. Kaksijakoisia tunteita siis oli, vaikka raskauteen oli niin tietoisesti pyritty. Eihän niitä ääneen voinut sanoa...
Kakkonen oli "vahinko" (ei käytetty ehkäisyä eli ei mikään oikea vahinko), sopeutuminen kesti hetken kun olimme niin väsyneitä esikoisesta. Luomuplussa tuntui ihmeeltä, miten voi käydä näin. Kyllä pelko meni sitten ajan kanssa ohi ja mieli oli valmis uuteen vauvaan.
Nyt kolmosta (iltatähteä) ei näy eikä kuulu. Puolitoista vuotta todella yritetty (osa ajasta LH-testien kanssa), mitään varsinaista ehkäisyä ei vuosiin.
Tuntuu hassulta, miten kakkosen kohdalla plussa tuntui niin ristiriitaiselta pitkään. Hänhän oli oikea onnenpotku meille. Nyt paniikki tahtoo tulla siitä, etten ole ehkä enää koskaan raskaana ja perhe on tässä. Ja olen vasta vähän yli kolmekymppinen, toiset saavat esikoisia vanhempana kuin minä nyt...
Hoitovaihtoehtoja ei tällä hetkellä paljon ole, eikä niihin hyviin vaihtoehtoihin oikein rahaa. Päätökset uusista hoidoista ovat vaikeita, koska tiedämme riskit ja psyykkisen stressin, joka niihin liittyy. Toisaalta haluaisi käyttää kaikki keinot mutta toisaalta voisi olla parempi jäädä tähän ja nauttia noista kahdesta, jotka kasvavat kohisten. Tilannetta ei helpota, että minulla oli kaksi keskenmenoa, jotka "vaivaavat". Toivomista on kovin vaikea lopettaa.
No, tarkoitukseni oli rohkaista sinua mutta meni vähän sivuraiteille. Toivottavasti löysit tekstistäni ne ristiriitaiset tunteet, jotka ainakin meillä muuttuivat onneksi. Toivon sinulle sitä samaa ja kaikkea hyvää odotukseesi!!!
Nyt kun olen saanut viikon tätä jo sulatella, niin ei enää niin hirvitä. Itseasiassa alkaa jo olemaan hymynkaretta huulilla ja hetkittäin huomaan pohtivani, että millainen otus sieltä onkaan tulossa :D