Onkohan täällä ketään syövän kauan sitten sairastanutta? Miten

elämä sujuu, vieläkö sairaus "kummittelee" usein?



Itse olen vuosia sitten sairastanut ja päivä päivältä enemmän taas osannut elämästä ja ihan tavallisesta arjesta nauttia. Mutta...siellä se taas joka päivä ajatutuksissa on: (.



Voiko sitä koskaan relata niin, ettei se "kummittele", onko joku aika, milloin helpottaa?



Ihan mahtavaa olla elossa, se on niiiin hienoa ja joka ikinen aamu nautin rakkaista lapsista ja perheestäni. Elämää osaan kyllä nykyisin arvostaa ihan täysillä ja pienet asiat tosiaan ei hetkauta.



Työkaverini kadehtivat mua, kun shoppailen paljon ja ostelen kaikkea ihanaa (ihan omasta palkastani: )) ja elämä päällisin puolin kukoistaa.

Kateutta näen, mutta he eivät tiedä minusta totuutta. Sitä mitä olen kokenut ja miksi nyt normaalia enemmän panostan elämään.



Silti jatkuva epätoivo iskee ja murehdin vakavaa sairauttani. Nyt sen pitäisi olla minusta pois, mutta koskaan ei voi huomisesta tietää, en minä eikä muutkaan: (.