Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muilla negatiivisia marisijalapsia?
28.01.2012 |
Järjestettiin tytölle tänään 8-vuotissynttärit. Lapsi valittaa ja marisee, kun laitettiin auttamaan järjestelyissä. Tytön toiveesta kiharsin tukkansa, no se oli tytön mielestä kamala. Huusi ja rähjäsi kun piti laittaa juhlamekko (itse valitsemansa). Samoin juhlien jälkeen itki ja huusi, kun pakotettiin siivoamaan lahjapaperit lattialta ja keräämään saamansa lelut olohuoneen lattialta.
Elävästi tulee mieleen oma lapsuus, mulle toitotettiin aina: "älä rähjää, ole nyt kiitollinen kun me järjestettiin sulle tämä juhla/ vietiin Linnanmäelle jne." Olin siis ilmeisesti samanlainen hapannaama. Itse en varsinaisia tilanteita muista, muistan vain että aina vanhemmat tuota hokivat.
Mulla on siis myös kaksi positiivisella temperamentilla suhtautuvaa lasta, joten vertailupohjaa on.
Onlo hyviä neuvoja perusnegatiivisesti suhtautuvan lapsen kanssa elämiseen?
Yhden virheen tajuan kyllä tämänpäiväisestä: meidän olisi pitänyt selvemmin kertoa tytölle, mitä häneltä odotetaan, valita puku jamiettiä kampaus rauhassa jne. Hän menee usein lukkoon ja asettuu poikkiteloin nopeissa siirtymätilanteissa.
Kohtalotovereita?
Kommentit (4)
...mutta meiltäkin löytyy tuollainen perusnegatiivinen joka asiasta nurisija. 5 vuotta on ikää, poikalapsi meillä kyseessä. Meilläkin toinen lapsi on ihan eri luontoinen, perustyytyväinen kaikkeen. Odotan innolla minkälaisia vastauksia tähän tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kanssa tollanen marisija. Menee ihan absurdeihin mittoihin, tyyliin "en kyllä ikinä syö karkkia vaikka kuinka pakottaisitte" tyyliin. Joskus palaa hermo kun mitä tahansa kivaa yrittää järjestää, niin aina vaan marmatetaan ja kiukutellaan.
Jotenkin olen ajatellut että kyse on kuitenkin jonkinlaisesta vanhempiin kohdistuvasta uhmasta. Välillä jaksan ottaa huumorilla, mutta kerran viikkoon otetaan kunnolla yhteen.
Jos jollain on hyviä vinkkejä siihen, miten tähän pitäisi suhtautua, otetaan vastaan!
Meillä 5-vuotias poika myös kyseessä. Yritän kertoa "siirtymistä" ajoissa, mutta nekin nostavat vain stressiä. Naama vääränä ollaan usein silloin, kun on tiedossa jotain todella mukavaa, ja nenää nyrpistetään ensimmäisenä jos vaikka saa jotain mistä oikeasti tykkää.
Tämä on sikäli harmillista, että tunnen itse oman lapseni ja tiedän mistä hän nauttii ja että hän on oikeasti kiitollinen saamastaan. Ensireaktio on vain aina negatiivinen asiaan kuin asiaan. Olen yrittänyt olla huomioimatta marinaa, toisinaan annan hänen suoltaa ja purkaa harmiaan enkä kommentoi yhtään mitään. Meillä on ollut käytössä myös tarrasysteemi: kun lähtee mukisematta ja reippaasti mukaan, pukee hyvin jne. saa tarran ja viidestä tarrasta pienen palkinnon (vaikka uusia tarroja;)).
Alue: Aihe vapaa
Itse en tuosta kiitollisuudesta niinkään perusta, en ymmärtänyt oikein sitä itsekään pienenä.
Lähinnä haluaisin opettaa tyttären ymmärtämään asiaa muiden kannalta. Miltä tuntuu muista, kun he yrittävät keksiä jotain kivaa ja yksi vain marisee ja pistää hanttiin.
Ja että perheessä kaikki ovat yhdessä vastuussa yhteisestä hyvästä mielestä osaltaan.
Huomaan kyllä, että meidän muille lapsille on helppoa ja tulee luonnostaan kertoa, jos joku on kivaa. Tältä tyttäreltä tulee yleensä vain ne tyytymättömät kommentit, tyytyväisyys on neutraalia ja sanatonta.
Eli miten voisin tukea ja lisätä sitä positiivista viestintää?