Lue keskustelun säännöt.
Miten siedättää itsensä exän uuden rooliin lasten elämässä?
17.12.2011 |
Exä petti ja jätti. Nyt tämä uusi rakkaus on tutustunut lapsiin ja selvästi innostunut "äitipuolen" roolistaan.
Minä taas voin henkisesti pahoin. Miten kykenen tottumaan tähän ihmiseen, joka oli osallinen perheemme rikkoutumiseen ja nyt haluaa lasteni elämään.
Neuvoja?
Kommentit (34)
tapasimme mieheni kanssa kun kumpikin olimme tahoillamme varattuja. Erosimme puolisoistamme ja aloimme yhteen. Puolisoni ja entinen vaimonsa saavat riidan aikaiseksi mistä vain ja lapset ovat siinä välissä. Lasten meillä ollessa yritän pitää heidät siitä tilanteesta poissa, ei ole kiva kuunnella kun vanhemmat tappelee.. Vaikka vain puhelimessa. Vanhempi lapsista onkin itkun partaalla ja todella ahdistunut tällaisina hetkinä :(
Tykkään aidosti näistä lapsista, ja haluan tutustua heihin paremmin. Samoin haluaisin tutustua lasten äitiin, ja luulisi häntäkin kiinnostavan että millainen nainen hänen lastensa elämässä nyt on.
Miltä tuntui olla mukana rikkomassa perhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kukaan ajattele kenenkään perhettä kun rakastuu niin että jalat menee alta.
Ja minkä sille voi jos rakastuu varattuun.
jätettyä, että tunteilleen voi paljon. Mutta sen uuden naisen ei tietenkään tarvitse moiseen vaivautua. Kun on rakastunut, se on menoa vaan, muista viis.
jätettyä, että tunteilleen voi paljon. Mutta sen uuden naisen ei tietenkään tarvitse moiseen vaivautua. Kun on rakastunut, se on menoa vaan, muista viis.
että mielestäni aito rakkaus on aina tärkeämpää kuin surkeassa suhteessa kituuttaminen. Oli lapsia tai ei. Ne lapset nimittäin kyllä kärsii ihan yhtä lailla siitäkin, että vanhemmat kyräilevät, tappelevat tai eivät vain osoita mitään kiintymystä toisiaan kohtaan - koska sellaista ei ole. Siitä sitten hyvää parisuhteen mallia! Eiköhän kaksi hyvää kotia, joissa kummassakin täyspäinen ja vaikka sitten uuden kumppanin kanssa onnellinen vanhempi, ole parempi kuin yksi tunnekylmä koti. Miksei tätä ikinä ajatella, kun vaahdotaan siitä, miten tulisi pysyä lasten takia yhdessä vaikka toinen kuinka pettäisi, ryyppäisi ja hakkaisi?
tapasimme mieheni kanssa kun kumpikin olimme tahoillamme varattuja. Erosimme puolisoistamme ja aloimme yhteen. Tykkään aidosti näistä lapsista, ja haluan tutustua heihin paremmin.
Miltä tuntui olla mukana rikkomassa perhettä?
vaikka suhteen aloitimmekin vasta kun olimme asiat tehneet selväksi silloisille puolisoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuista, joista kumpikaan ei pitänyt minusta. Tämä oli todella kovaa lapsena. Kummankaan vanhemman luona ei ollut mukava olla.
Nyt olen naimisissa ja 2 lasta. En missään tapauksessa haluaisi erota, ja olisin sokissa, jos mieheni yllättäen jättäisi minut, varsinkin jonkun kolmannen vuoksi.
Silti en voisi toivoa muuta, kuin että tuo nainen olisi mukava lapsilleni. Itse en varmaankaan pystyisi kovin äkkiä olla tekemisissä, mutta kenties ajan kanssa.
Lapsille on kaikista hirveintä, jos heitä odottaa ikävä uusi ihminen eron lisäksi, mutta ei sekään ole mukavaa, jos heidän onnekseen uusi ihminen onkin ihana, mutta oma maailman tärkein vanhempi inhoaa häntä avoimesti. Omaa vanhempaansa lapsi ei hylkää koskaan, vaikka siitä pelosta kai usein on kyse, kun pelätään eksien uusia kumppaneita.
Ja pakko vielä sanoa, että ymmärrän täysin, että ero on katkeraa - silloinhan ei eroa vain miehestä, vaan joutuu luopumaan puoliksi myös lapsista, ja joku ihan vieras saa olla heidän kanssaan.
Muista silti ap, että olet aina lapsillesi ykkönen, vaikka nyt olet surua täynnä. Voimia!
vai joko olet unohtanut sen ?
Voidaanhan sitä päivitellä ja lässyttää ja muuta diipadaapaa, mutta näissä jutuissa on turha syyllistää sitä uutta naista tai miestä, eihän se mitään väärää oo tehnyt.
Se on eri asia, mitä tämä pettänyt mies tai nainen tekee. Ei hänkään ehkä tunteilleen mitään voi, mutta hänen kohdallaan voidaan puhua myös sitoumusten ja velvoitteiden kunnioittamisesta sekä rehellisyydestä hieman enemmän kyseenalaistavassa valossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätettyä, että tunteilleen voi paljon. Mutta sen uuden naisen ei tietenkään tarvitse moiseen vaivautua. Kun on rakastunut, se on menoa vaan, muista viis.
että mielestäni aito rakkaus on aina tärkeämpää kuin surkeassa suhteessa kituuttaminen. Oli lapsia tai ei. Ne lapset nimittäin kyllä kärsii ihan yhtä lailla siitäkin, että vanhemmat kyräilevät, tappelevat tai eivät vain osoita mitään kiintymystä toisiaan kohtaan - koska sellaista ei ole. Siitä sitten hyvää parisuhteen mallia! Eiköhän kaksi hyvää kotia, joissa kummassakin täyspäinen ja vaikka sitten uuden kumppanin kanssa onnellinen vanhempi, ole parempi kuin yksi tunnekylmä koti. Miksei tätä ikinä ajatella, kun vaahdotaan siitä, miten tulisi pysyä lasten takia yhdessä vaikka toinen kuinka pettäisi, ryyppäisi ja hakkaisi?
lennossa vaihtoa tapahtuu ihan hyvissä liitoissa, kun ollaan keski-ikäisiä, väsyneitä tai kun on pieniä lapsia. Sitäpaitsi on aikamoista harhaa kuvitella, että sen lasten kanssa selviytymään jätetty osapuoli olisi heti täyspäinen ja onnellinen.
sinusta tuntuu tai mitä käyt läpi. Mutta minulla tuli ensimmäisenä mieleen että on todella hienoa jos miehesi uusi nainen tykkää lapsistasi/haluaa olla heidän kanssa ja on heistä kiinnostunut. Tiedäntä niin monta näitä ns uusperheitä joissa tämä isän uusi nainen on todella kamala miehen lapsille, se vasta kamalaa olisi, eikö?
Tsemppiä sinulle ja eiköhän asia helpotu ajan kanssa, toivottavasti ainakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ainakaan ole suostunut teeskentemään, että pitäisin naisesta, joka ryhtyi kolmanneksi pyöräksi avioliittooni ja lopulta rikkoi sen. En tietenkään hauku häntä lapsille, vaan olen neutraali.
Turha kuvitella, että ikinä hyväksyisin ko. ihmistä tai että hän olisi tervetullut lasten juhliin ja tilaisuuksiin. Suoraan sanottuna, jos hän ikinä kehtaisi näyttää naamaansa, raahaisin hänet hiuksista ulos.
Niin, en tosiaan ole paras neuvomaan ;)
pakko kommentoida näitä toisia naisia yhdessä asiassa. Miksi kuvittelette, että se mies, joka jättää nykyisen perheensä teidän vuoksi ei jätä teidän tulevaa perhettä ja sinua? Luuletteko oikeasti, etteivät puolisot ole joskus olleet umpirakastuneita... Hyvä, jos ei petä, mutta mietin vaan joskus tätä naisen logiikkaa näitä AV-mammojen juttuja lukiessa... Voisko joku valaista???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä asiat. Hyväksyä se, että asiat ovat nyt toisin, eikä se vahingoita sinua mitenkään, että lapsilla on muitakin aikuisia elämässään.
Mulla melkolailla samanlainen tilanne tosin ketään ei ole petetty eikä jätetty ollaan vain erottu. Ex:llä uusi nainen joka lasten elämssä on aina tapaamisilla, vaikka eivät yhdessä asukaan, mutta asialle en voi mitään. On vaan siedettävä ja koitettava jaksaa elää sen kanssa että lasten yhteisen ajan isän kanssa jakaa myös joku muu eikä isä ole ainoastaan lapsia varten tapaamisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla melkolailla samanlainen tilanne tosin ketään ei ole petetty eikä jätetty ollaan vain erottu. Ex:llä uusi nainen joka lasten elämssä on aina tapaamisilla, vaikka eivät yhdessä asukaan, mutta asialle en voi mitään. On vaan siedettävä ja koitettava jaksaa elää sen kanssa että lasten yhteisen ajan isän kanssa jakaa myös joku muu eikä isä ole ainoastaan lapsia varten tapaamisilla.
Ei ydinperheessäkään vanhemmat ole vain lapsia varten. Muutakin elämää on.
en minä ainakaan kuvittele ettei mies, joka jätti vaimonsa voisi jättää kolmannen osapuolen takia minuakin.
Yritän huolehtia omalta osaltani että parisuhde voi hyvin, se riittää elämässä siihen mihin se riittää. En minä tätä toista liittoanikaan voi pakolla pystyssä pitää.
Joskus tunnekuolema on merkki myös siitä, että parisuhde ei anna puoisoille sitä mitä he tarvitsevat. Joillakin se on seksi joillakin toisilla joku muu. Ihminen tarpeineen ja toisaalta velvollisuuksineen, moraalikäsityksineen ja omatuntoineen on ihminen juuri siksi, että kukaan meistä ei voi vannoa edes itsestään....
Mitä alkuperäiseen aiheeseen tulee sanoisin, että lasten kannalta on onni, jos uusi aikuinen suhtautuu heihin positiivisesti. Kokemuksesta voin sanoa, että uutena naisena positiivisen tunteen ylläpitäminen voi olla vaikeaa, jos ex-vaimon asenteet pikkuhiljaa hiipivät lasten suussa kannettua arkeen. Ja tämä ei ole mitenkään lasten vika...vaan aikuisten, jotka omista lähtökohdistaan toimiessaan unohtavat lasten olevan maailman tarkkavaistoisimpia sensoreita.
Hassua, miten täällä neuvotaan sitä jätettyä, että tunteilleen voi paljon. Mutta sen uuden naisen ei tietenkään tarvitse moiseen vaivautua. Kun on rakastunut, se on menoa vaan, muista viis.
Nyt puhutaan ap:lle, turha siinä on sen uuden anisen tunteista jauhaa. AP ei voi vaikuttaa siihen, mitä mies on päättänyt ja että tuo nainen on rakastunut/vietellyt/houkutellut miehen pis perheensä luota.
Se, mihin ap VOI vaikuttaa on se, miten hän itse suhtautuu. Saa olla surullinen, vihainen, pettynyt, mutta jo lasten kannalta noita tunteita ei kannata kohdistaa näkyvästi uuteen naiseen eikä estää tämän osuutta lasten elämään. Vaikka oma kostonhalu sitä haluaisikin.
Ja ainakin minä olen vastaillut joskus noihin "ihastuin varattuun" -ketjuihin siltä kannalta, että katso ihan rauhassa äläkä toimi hetken huumassa. Usein nuo menevät ohi, jos ei tee ratkaisuja ihastumisen nousuhumalassa.
En minä ainakaan tällaista soopaa kuvittele :D Mielestäni naivia kuvitella kenestäkään ihmisisestä näin.
Olenhan itsekin aika viettieni vietävissä enkä todellakaan ajattele, etteikö kumpikaan meistä voisi vielä rakastua johonkin toiseen tai huonossa jamassa pettää muutenkin.
Nyt ollaan oltu yhdessä 12 vuotta ja rakastamme toisiamme valtavasti, arki ja juhla toimii sekä seksikin pelaa edelleen. Näin on nyt ja pidämme molemmat suhteestamme ja toisistamme huolta. Rakastamme toisiammme niin kovin paljon :)
Toivottavasti näin mennään loppu elämä. Jos ei, niin sitten ei, en tätä todellakaan etukäteen (turhaan) mieti. Elämä on arvoituksellista.
Nyt ollaan oltu yhdessä 12 vuotta ja rakastamme toisiamme valtavasti, arki ja juhla toimii sekä seksikin pelaa edelleen. Näin on nyt ja pidämme molemmat suhteestamme ja toisistamme huolta. Rakastamme toisiammme niin kovin paljon :)
Toivottavasti näin mennään loppu elämä. Jos ei, niin sitten ei, en tätä todellakaan etukäteen (turhaan) mieti. Elämä on arvoituksellista.
T; Yx joka rakastui varattuna varattuun, erosi silloisestaan ja on nyt onnellinen sen kanssa kehen rakastui :)
Hienosti olet aikuinen! Moni ryhtyy kostonkierteeseen ja helppoahan se sullekin olisi kun taatusti pari kertaa sinunkin sydänalaa kärvistäny kun uutta ihanuutta kehuttu sulle vaikkapa lasten suulla.
Hienosti myös eksämiehes hoitanu asian sikäli, että huomioi sinua myös kaikinpuolin kyselemällä uuden puolison lapsenhoitoluvista jne. Selvästi arvostaa sinut korkealle yhä.