Miten siedättää itsensä exän uuden rooliin lasten elämässä?

Älä hauku uutta naista ja heidän isäänsä lapsillesi, vaikka kuinka tekisi mieli. Siitä tulee lapsille ristiriitainen olo ja vaikeuksia. Kehuakaan ei tarvitse, mutta tee lapsille selväksi, että he voivat viettää aikaa uuden rakkauden kanssa ilman, että loukkaavat sinua. Kun näin toimit, loppupelissä voitat.



Sun ei tarvitse tottua tähän ihmiseen, jos et halua, mutta sietää on pakko. Ole niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Aika korjaa monta asiaa, ja vähitellen pääset katkeruudestasi.

Mulla melkolailla samanlainen tilanne tosin ketään ei ole petetty eikä jätetty ollaan vain erottu. Ex:llä uusi nainen joka lasten elämssä on aina tapaamisilla, vaikka eivät yhdessä asukaan, mutta asialle en voi mitään. On vaan siedettävä ja koitettava jaksaa elää sen kanssa että lasten yhteisen ajan isän kanssa jakaa myös joku muu eikä isä ole ainoastaan lapsia varten tapaamisilla.

Ei ydinperheessäkään vanhemmat ole vain lapsia varten. Muutakin elämää on.

lapset eivät ole menettäneet arjesta toista vanhempaansa. Ei voi samana päivänä puhuakaan; eron jälkeen lapset kärsivät, ikävöivät, joutuvat luopumaan, tyytymään loppulapsuutensa aivan eri lailla kuin ydinperheessä jossa heidän vanhempansa elävät ja jossa on koko ajan molempien vanhempien panos siinä arjessa. Eron kokeneilla lapset kokevat jatkuvasti arjessa menetyksiä, ehkäpä he vastaavasti tarvitsevat myös erityisen laadukasta ja erityisen hoivaavaa läsnäoloa. Tunnen muutaman jo vanhemman lapsen, joiden vanhemmilla oli heti uudet/uusia; kaikki oli päällisin puolin mukavaa uusperhe-hengailua, ja vanhemmilla tosiaan sitä muutakin elämää oli- ovat hoitaneet lapsensa päällisin puolin hyvin; mutta kun nämä lapset ovat nyt nuoria, niin aistin heissä hyvin suurta yksinäisyyttä, juurettomuutta, hukassa olemista; lapselle ei riitä se mukava ja mutkaton mikä aikuisen silmissä on ok ja hellpoa ja rentoa meninkiä. Kovia kokenut (eli eron kokenut) lapsi, tarvitsee paljon tukea ja aikaa ja huomiota. Näytti sitä tai ei. Ydinperheen lapsilta nämä kokemukset puuttuvat kokonaan. Että jos lapset tapaavat etävanhempaa aikka 4päivää kuukaudessa niin kyllä sitä luulisi vanhemman hyvin pitkälle lapsiaan varten olevan- eihän tuossa ajassa ehdi päästä edes samalle aaltopituudelle lapsen kanssajotta saisi tietää mitä hänelle oikeasti kuuluu.

Molemmissa kasvaa tutkitusti tasapainoisia lapsia. Lapset voivat käsiä juurettomuuttaa ja yksinäisyyttä myös ydinperheessä. Syyllistäminen ei ainakaan auta vanhempia tai tuo lapselle parempaa lapsuutta. Kaikkiaan erilaisten perhemuotojen, ihmissuhteiden ja elämän keskellä olisi jokaisen hyvä muistaa se, että arvostelun sijaan antaa tukea niin aikuisille kuin lapsille arjessa. Hyvä vanhempi on hyvä vanhempi ennen eroa ja sen jälkeen...huono vanhemmuus taas harvoin paranee eron myötä, mutta se on ydinperheeseen helpompi piilottaa.

Molemmissa kasvaa tutkitusti tasapainoisia lapsia. Lapset voivat käsiä juurettomuuttaa ja yksinäisyyttä myös ydinperheessä. Syyllistäminen ei ainakaan auta vanhempia tai tuo lapselle parempaa lapsuutta. Kaikkiaan erilaisten perhemuotojen, ihmissuhteiden ja elämän keskellä olisi jokaisen hyvä muistaa se, että arvostelun sijaan antaa tukea niin aikuisille kuin lapsille arjessa. Hyvä vanhempi on hyvä vanhempi ennen eroa ja sen jälkeen...huono vanhemmuus taas harvoin paranee eron myötä, mutta se on ydinperheeseen helpompi piilottaa.

kirjoitukseeni niin en puhunut aikuisten vaan lasten näkökulmasta.Ja juu varmasti kasvaa tasapainoisia aikuisia vaikka missä perheessä, pointti oli että lapsen tarpeet eron kokeneena ovat erilaiset kuin jos ei ole eroa kokenut. Ja lapsi joka joutuu olemaan erossa vanhemmastaan, tarvinnee enemmän niillä tapaamisilla kuin lapsi jolla on vanhemmat koko ajan läsnä. Jos tästä nyt joku syyllistyy niin tervemenoa terapiaan, sehän onkin vanhempien syy kun lapset kärsii. Jos vanhempi tekee jotain lapsen kannalta kurjaa, hän on siihen syyllinen. Miksi se pitää kieltää?

tasavertaisia. Aikuinen on vastuussa sekä itsestään että lapsista. 100%. Lapsi ei ole koskaan vastuussa aikuisesta hän opettelee pikkuhiljaa vastuuta itsestään. Eli lasten ja aikuisten oikeudet ja velvollisuudet eivät ole yhdenvertaiset. Tietysti myös aikuinen tarvitsee tukea.

minä tarkoitin sitä, että hyvää vanhemmutta on se, että aikuinen tietää tehneensä lapsen kannalta rankan ratkaisun ja huomioi varmasti parhaansa mukaan lasta. Ne vanhemmat, jotka eivät tätä ymmärrä eivät myöskää hyödy syyllisyyden tunteesta, mutta saattavat hyötyä kannustamisesta vanhemmuuteen muilla keinoin.



kriisien kohdatessa: ero, kuolema, sairaus etc. lapsi kokee asiat tosiaankin toisin kuin aikuinen. Lasta pitää kuunnella ja auttaa. Erovanhempana tiedän kuinka paljon pienikin ympäristön tuki vie eteenpäin hetkinä, jolloin epätoivo on saamassa vallan. Se voima heijastuu aina myönteisesti lapsiin.

Parisuhteessanne kyse oli sinusta ja exästäsi. Nyt on kyse vanhemmuudesta. Lapsi kärsii aina, jos vanhemman asenne on hänen elämäänsä kuuluvia ihmisiä vastaan. Se on henkilökohtaisesti koettu fakta.



Se, että lastesi isällä on elämässän ihminen, joka on kiinnostunut lapsistasi on tuhat kertaa parempi asia kuin se, että hän ei olisi. Sellaisiakin lapsia on lukumäärin, jotka elävät ei toivotun lapsen arkea toisen vanhemman luona olessaan.



Mitä sietämiseen tulee niin lasten hyvinvoinnin olisin suonut omille vanhemmilleni olleen riittävä motivaattori. Lapset vaistoavat kaiken kitkan myös puhumattomat asiat (ellei varsinkin ne) ja kantavat niitä tasapainoillessaan vanhempiensa välillä. He ovat lapsia ja sinä olet aikuinen. Joskus on vaan vanhempana siedettävä sellaistakin, mikä ei tunnu henkisesti hyvältä.

missä vaiheessa uusi nainen tuli mukaan. Sen tiedän että n 1/2 v eron jälkeen, minut jätettiin yhtäkkiä, uusi nainen esiteltiin lapsille.

Mulla koko syksy oli tosi rankkaa, onneksi ex oli sen verran fiksu että antoi mulle lapset ekaks jouluksi ja sen jälkeen esitteli tämän pimunsa, on siis mua 10 v nuorempi.

Hän on osoittautunut tosi mukavaksi, me olemme "kaikki isolla perheellä" olleet kerran jopa häissä yhdessä, hän kuittasi koko "meidän perheen"häälahjankin. Tyttäreni tykkää hänestä tosi paljon, kun x on niin kaunis ja hänellä on niin kauniit, kiharat hiuksetkin. Uusi ostaa tyttärelle kauniita vaatteita ja osallistuu poikani jalkapalloseuran vapaaehtoisuustöihin.

Ja ex hänestä tykkää, joten ei mulla ole asiaan mitään sanomista. ex-appivanhemmat eivät ikinä ole maininneet naisen nimeä vaikka tiedän että taatusti ovat ottaneet hänet avosylin vastaan, ovat kuitenkin ihania ihmisiä.

Ex on aika paljon ulkomailla, tekee päiväkeikkoja lähinnä, joskus 1 yön pois ja meillä on viikko-viikko systeemi. Yhden kerran olin myöhään töissä ja unohdin puhelimen kotiin, ex oli soittanut n 30 krt, kuvittelin suunnilleen että joku on kuollut kun tulin kotiin ja näin määrän.

Ex olisi kysynyt voiko nykyinen jäädä tyttäremme kanssa huomenna kotiin, kun tyttö oli kipeä ja hänen piti lähteä työmatkalle eikä appivanhemmille käynyt. Nykyinen siis käytti kesälomapäivänsä tai ylitöitään tähän.



Pakko pärjätä ja on aika helppo sulattaa, kun uudesta kaikki tykkää.

Parisuhteessanne kyse oli sinusta ja exästäsi. Nyt on kyse vanhemmuudesta. Lapsi kärsii aina, jos vanhemman asenne on hänen elämäänsä kuuluvia ihmisiä vastaan. Se on henkilökohtaisesti koettu fakta. Se, että lastesi isällä on elämässän ihminen, joka on kiinnostunut lapsistasi on tuhat kertaa parempi asia kuin se, että hän ei olisi. Sellaisiakin lapsia on lukumäärin, jotka elävät ei toivotun lapsen arkea toisen vanhemman luona olessaan. Mitä sietämiseen tulee niin lasten hyvinvoinnin olisin suonut omille vanhemmilleni olleen riittävä motivaattori. Lapset vaistoavat kaiken kitkan myös puhumattomat asiat (ellei varsinkin ne) ja kantavat niitä tasapainoillessaan vanhempiensa välillä. He ovat lapsia ja sinä olet aikuinen. Joskus on vaan vanhempana siedettävä sellaistakin, mikä ei tunnu henkisesti hyvältä.

on varmasti lasten paras etusijalla, eihän hän muuten tämän asian kanssa kamppailisi.

Mutta ymmärrän hyvin, että tuollaisen pettämiskuvion jälkeen tilanne on tosi vaikea ja tunteilleehan ei voi mitään. Eihän sitä voi väkisin pakottaa itseään tykkäämään jostain, joka aiheuttaa niin paljon pahaa mieltä. Korkeintaan voi opetella hyväksymään ja elämään asian kanssa.

Tsemppiä!

Jos exän nykyinen kumppani viihtyy lastesi kanssa. Se on pelkästään positiivinen asia, eli elä elämääsi eteenpäin mennyttä murehtimatta.

Parisuhteessanne kyse oli sinusta ja exästäsi. Nyt on kyse vanhemmuudesta. Lapsi kärsii aina, jos vanhemman asenne on hänen elämäänsä kuuluvia ihmisiä vastaan. Se on henkilökohtaisesti koettu fakta. Se, että lastesi isällä on elämässän ihminen, joka on kiinnostunut lapsistasi on tuhat kertaa parempi asia kuin se, että hän ei olisi. Sellaisiakin lapsia on lukumäärin, jotka elävät ei toivotun lapsen arkea toisen vanhemman luona olessaan. Mitä sietämiseen tulee niin lasten hyvinvoinnin olisin suonut omille vanhemmilleni olleen riittävä motivaattori. Lapset vaistoavat kaiken kitkan myös puhumattomat asiat (ellei varsinkin ne) ja kantavat niitä tasapainoillessaan vanhempiensa välillä. He ovat lapsia ja sinä olet aikuinen. Joskus on vaan vanhempana siedettävä sellaistakin, mikä ei tunnu henkisesti hyvältä.

on varmasti lasten paras etusijalla, eihän hän muuten tämän asian kanssa kamppailisi. Mutta ymmärrän hyvin, että tuollaisen pettämiskuvion jälkeen tilanne on tosi vaikea ja tunteilleehan ei voi mitään. Eihän sitä voi väkisin pakottaa itseään tykkäämään jostain, joka aiheuttaa niin paljon pahaa mieltä. Korkeintaan voi opetella hyväksymään ja elämään asian kanssa. Tsemppiä!

Tunteet on tunteita ja jätetyksi ja kakkokseksi jääminen satuttaa. Tärkeintä lasten kannalta on, ettet äytä tunteitasi lapsille. Suohtaudu neutraalisti, kaipaa miestä, jos se tuntuu oikealta, mutta älä syyllistä uutta naista lasten kuullen.

Se, että ap pohtii sopeutumista kertoo siitä, että ap on oikeilla jäljillä ja ymmärtää tilanteen omien tunteidensa ulkopuolelllakin. Hyvä juttu kaikkien kannalta, myös ap:n.

Ap:hän on parhaillaan työstämässä tunteitaan vertaistuen avulla, kun asiasta täällä kertoo. Kyllä vain ap, on aivan oikein päästää irti tunteista, joista ei ole mitään hyötyä lapsille eikä itse asiassa sinulle itsellesikään. Tunteet ovat aina oikeita, eivät koskaan vääriä,ja niitä kannattaa kuulla. Sen jälkeen kun tunne on havaittu ja sen sanoma kuunneltu, voi päättää, pitääkö sen vai päästääkö sen irti. Tähän on olemassa ihan harjoituksiakin, ellei onnistu luonnostaan. Kuuluu ihan normaaleihin tunnetaitoihin.

tapasimme mieheni kanssa kun kumpikin olimme tahoillamme varattuja. Erosimme puolisoistamme ja aloimme yhteen. Puolisoni ja entinen vaimonsa saavat riidan aikaiseksi mistä vain ja lapset ovat siinä välissä. Lasten meillä ollessa yritän pitää heidät siitä tilanteesta poissa, ei ole kiva kuunnella kun vanhemmat tappelee.. Vaikka vain puhelimessa. Vanhempi lapsista onkin itkun partaalla ja todella ahdistunut tällaisina hetkinä :(



Tykkään aidosti näistä lapsista, ja haluan tutustua heihin paremmin. Samoin haluaisin tutustua lasten äitiin, ja luulisi häntäkin kiinnostavan että millainen nainen hänen lastensa elämässä nyt on.

-