Lue keskustelun säännöt.
Hei te uravanhemmat, joiden "reipas" tokaluokkalainen menee kohta kotiin.
03.02.2012 |
Lapsellanne on tapana halailla kaikki mahdolliset puolitututkin koulun pihalla. Sitten hän lähtee kävelemään kotiin. Näin hän on tehnyt ekalta luokalta asti.
Kotimatkalla hän lyöttäytyy, jos mahdollista, jonkun lastaan hakemaan tulleen aikuisen seuraan. Hän kertoo vieraallekin aikuiselle, mitä aikoo tehdä, ennenkuin vanhemmat tulevat kotiin klo 18 jälkeen. Kertoo miten noudattaa vanhempien ohjeita, miten vanhemmat illalla ilahtuvat, kun kaikki menee varmasti hyvin yksin kotona. Aina samat jutut, jotta saisi meiltä vierailta aikuisilta lisää vahvistusta yksinäisille toimilleen.
Lapsi on selvästi hädissään ja sitä te ette halua ymmärtää. En olisi kovinkaan onnellinen, jos oma lapseni käyttäytyisi samalla tavalla "reippaasti".
Tarviiko lapsesi sitten aikuisenakin koko ajan tukea vierailta ihmisiltä, kun jo lapsesta oppii tomimaan näin? Entä jos joku aikuinen ei olekaan turvallinen? Eikö olisi parempi, että tämän ikäinen kokisi olonsa turvalliseksi ihan ilman, että tarvitsisi ripustautua ihmisiin?
Lapsi selviää joten kuten yksinäisistä iltapäivistään olemalla liiankin tuttavallinen kenen tahansa aikuisen kanssa. Vieraat aikuiset kannustavat häntä selviämisessä, kun lapsi sitä niin kovasti hakee käytöksellään. Tämä lapsi tarvitsee koko ajan vahvistusta sille, että miten iso, reipas ja osaava hän on! Miten vanhemmat ovatkaan hänestä ylpeitä! Mutta kun hän on aivan pieni, reipas...
>Tämä viesti oli kirjoitettu samalla jankkaavalla tyylillä, jota lapsesi käyttää, kun halua saada vierailta aikuisilta huomiota
Kommentit (63)
ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien yksin kotiin 3 kilometriä ja olin kotona viiteen asti yksin. En ikinä tehnyt mitään noita viestissä mainittuja asioita. Olinko sitten vaan niin itsenäinen pienestä lähtien vai onko nykyajan lapsilla jotain ongelmia?
Toiset pärjää yksin jo aiemmin ja toiset tarvitsee aikuista vielä monta vuotta vanhempana. Minulla on 6 ja 3 vuotiaat lapset. Veikkaan että 6-vuotias pärjäisi yksin jo syksyllä kun lähtee kouluun (tosin ei anneta olla yksin). On nimittäin ihan vauvasta asti ollut paljon vähemmän aikuisen syliä ja opastusta tarvitseva, kuin nyt 3-vuotias sisaruksensa. 3-vuotiaamme sen sijaan, en usko että vielä tokaluokallakaan tulee pärjäämään yksin tuntiakaan. On paljon arempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sekin vois vähän jo itsenäistyä.
Olisko se kultainen keskitie paras?
nyt hoitamaan sitä tokaluokkalaistasi - ettei vaan ehdi puita halaamaan.
t. Kotimamma
Se on koulun vieressä. Koulun ja leikkipuiston välissä.
Tänne saa vapaasti tulla myös kavereita. Tekevät läksyt ja puuhailevat ja ulkoilevat puistossa.
lapset pakotetaan kasvamaan liian nopeasti, jotta aikuisilla olisi helpompaa. Lapselta kysytään "pärjääthän sinä varmasti?" ja lapsi vastaa siten, kun vanhempi haluaa "totta kai pärjään" kun ei halua olla vaivaksi ja tietää, että vanhemmat haluavat lapsen vastaavan näin. Vanhemmat eivät ole vastaanottavaisia toisenlaisille viesteille kun lapsi halutaan pois jaloista. Olen seurannut, kun meidän pihapiirissä (kerrostalo) 6-vuotias ulkoilee yksin: lyöttäytyy lapsiperheiden seuraan ja janoaa aikuisten huomiota. Sääliksi käy pientä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tokaluokkalaisten, ja vanhempienkin, koulupäivät voivat loppua siinä 12 aikoihin. Aika harva pystyy lähtemään tuolloin töistä. Vai pitääkö ensin viedä lapsi kouluun vaikka klo 8, sen jälkeen mennä itse töihin, olla töissä 3-4 tuntia ja lähteä hakemaan lapsi? Missä tällaista työtä voi tehdä, kiinnostaisi nimittäin minuakin.
No joo, itse olin siitä onnellisessa asemassa, että äitini oli ja on edelleen töissä kotona. Hän oli siis lähes aina kotona vastassa, kun tulin koulusta. Sain lämpimän ruoan heti jne. Vähän "isompana" alkoi tosin ärsyttää, kun kaikki kaverit saivat olla yksin kotona koulun jälkeen ja minulla oli äiti kyselemässä päivän kulusta :D
Jos hyvin käy, olen itse vielä opiskelija, kun lapsi menee kouluun, joten voin olla mahd paljon kotona. Tätä mahdollisuutta vaan ei monella ole, eikä varsinkaan niillä jotka ovat odottaneet sinne 30v asti että on kaikki materia ennen kuin lapsi tulee. Silloin on pakko mennä töihin, että on varaa elättää se perhanan mukula! Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Kaikkien miehet eivät tienaa 6000e/kk ja pysty elättämään koko perhettä. Ja tosiaan, jotkut naisetkin haluavat ihan käydä siellä töissä ja kehittää itseään, eivätkä vain leipoa kotona pullaa...
Tänään ehdin hakemaan ja hyvä niin. Meilläpäin on pakkasta, pyryttää lunta ja kasattu lumi tukkii risteysalueita. Pienen koululaisen täytyy olla erityisen tarkkana, jos näissä olosuhteissa lähtee ylittämään tietä yksin. Ei hätää, autan teidänkin lapsianne:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin niin tunnistan tuon lapsen :-(
miksi lapset eivät käy iltapäivähoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kuski ajaa normaalia varovaisemmin.
Koulusta hakematta jättäminen tuskin on pahasta mutta jos joku on jatkuvasti iltakuuteen saakka yksin kotona niin siihen pitää puuttua lastensuojelulla.
Haetko itsekin vahvistusta vai pointtina arvostella?
mutta luulen että tokaluokkalaiseni on kuitenkin onnellisempi kun hänellä on yleensä koti mihin mennä ja ruokaa jota syödä. Sitä ei nimittäin olisi jos en kävisi töissä.
Mutta sun mielestä siitä varmasti kasvaisi paljon tasapainoisempi ihminen kun saisi olla kaiken vapaa-aikansa äidin helmoissa sillan alla ja dyykata yhdessä ruokaa roskiksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun kerroin siitä ilahtuneena töissä tm puolitutuille niin asenne oli 90-prosenttisesti, että "onko sun lapses jotenkin vammainen tai jälkeenjäänyt kun ei pärjää yksikseen". Ja ap:n kuvailemia tapauksia oli ja on kulmakunta täynnä.
Me olimme onnellisia että iltisvaihtoehto oli käytettävissä ja nyt meillä on reipas kolmasluokkalainen joka nauttii itsenäisyydestä ja reippaudestaan.
halusi mennä kotiin eikä iltapäiväkerhoon jossa olisi ollut aikuisia ja mutia lapsia seurana.
Mieluummin meni kotiin ja teki rauhassa läksyt ja lähti sitten vaikka naapurin lasten kanssa pihalle jos ei viihtynyt yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noita yksinään tallustelevia pikkukoululaisia on tosi paljon mutta eipä sille kaikki voi mitään :( Ei kaikki voi lopettaa työntekoaan puoliltapäivin.
(oma lapsi ei ole vielä koulussa joten paha tässä on toisia ruveta piiskaamaan)
työkaverilla oli aikoinaan kaksi tuollaista eksynyttä pikkuista ja äidin puhelin soi koko iltapäivän kun niilä oli ikävä. Se oli tosi surkeata aikaa koko perheelle
ájoteiden lumet on aurattu sinne. Lapset joutuvat puikkelehtimaan autokaistoille, kun ylittävät tien liikennevaloissa.
Varsinainen aihe on kuitenkin liian pitkät yksinäiset iltapäivät.
ap
missä on aikuisia paikalla. Naapurin itsenäinen kuopus luuhusi kuusivuotiaasta pitkin naapureita ja kauppakeskuksia. Siis jonnekin pitkälle iltayhdeksään.
Sitten varasti meiltä ison summan rahaa yksi hiihtoloma - kun jälleen kerran pärjääväisenä lomaili yksinänsä - ja se sai vanhemmat havahtumaan!
ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien yksin kotiin 3 kilometriä ja olin kotona viiteen asti yksin. En ikinä tehnyt mitään noita viestissä mainittuja asioita. Olinko sitten vaan niin itsenäinen pienestä lähtien vai onko nykyajan lapsilla jotain ongelmia?
....on ihan hyvä ohje tässäkin. Tokaluokkalaiselle on toki hyvä opetella jo vähän itsenäisiäkin juttuja, eli ei sen vanhemman ihan 24/7 pidä vieressä olla, jos normaali lapsesta on kyse. Totta kai tuo ap:n kuvailu uraohjusten lapsesta on sitten kurjaa luettavaa, vaikka se ääritapaus sinänsä onkin. En usko, että on tänä päivänä kovinkaan yleistä, että tokaluokkalainen Suomessa jatkuvasti odottelee vanhempiaan kotiin yli iltakuuden.
Tietty jos ap:lla on mahdollisuus olla koko ajan kotona tokaluokkalaista odottelemassa, niin ihan kivahan sekin on.
Omana kokemuksena muuten ihan pakko sanoa, että itse olen ollut ekaluokan puolesta välistä lähtien yksin kotona joka päivä vähintään viiteen. Minun kohdalla se ei ollut ongelma vaan oikeastaan opetti ihan hyvässä mielessä itsenäisyyteen. Aina olivat vanhemmat puhelimen päässä ja joka päivä heille soitinkin koulun jälkeen eikä ikinä ollut hylätty olo. Eli varmasti lapsestakin riippuu hirveästi se, että miten hän suhtautuu yksinoloon.
Vaatikaat vanhemmat lapsille paremmat olot niin kuin muissa pohjoismaissa on.
Hävetkää suomalaiset ei kaikilla naisilla ole varaa jäädä kotiin loikomaan.
Leikkikoululaiset ovat jotain 4-6-v. riippuen mihin aikaan vuodesta ovat syntyneet ja todella ainakin kaverin lapsen leikkikoulussa rohkaistiin lapsia kulkemaan yksin. Koulu jakoi lapsille heijasteliivit, että erottuvat liikenteessä.
Ja ainakin lähes kaikki kaverin tutut äidit oli kotiäitejä, koska päivähoitoa vähän tarjolla ja todella kallista, mutta lapset siis kulki jo pienenä yksin.