Lue keskustelun säännöt.
Hei te uravanhemmat, joiden "reipas" tokaluokkalainen menee kohta kotiin.
03.02.2012 |
Lapsellanne on tapana halailla kaikki mahdolliset puolitututkin koulun pihalla. Sitten hän lähtee kävelemään kotiin. Näin hän on tehnyt ekalta luokalta asti.
Kotimatkalla hän lyöttäytyy, jos mahdollista, jonkun lastaan hakemaan tulleen aikuisen seuraan. Hän kertoo vieraallekin aikuiselle, mitä aikoo tehdä, ennenkuin vanhemmat tulevat kotiin klo 18 jälkeen. Kertoo miten noudattaa vanhempien ohjeita, miten vanhemmat illalla ilahtuvat, kun kaikki menee varmasti hyvin yksin kotona. Aina samat jutut, jotta saisi meiltä vierailta aikuisilta lisää vahvistusta yksinäisille toimilleen.
Lapsi on selvästi hädissään ja sitä te ette halua ymmärtää. En olisi kovinkaan onnellinen, jos oma lapseni käyttäytyisi samalla tavalla "reippaasti".
Tarviiko lapsesi sitten aikuisenakin koko ajan tukea vierailta ihmisiltä, kun jo lapsesta oppii tomimaan näin? Entä jos joku aikuinen ei olekaan turvallinen? Eikö olisi parempi, että tämän ikäinen kokisi olonsa turvalliseksi ihan ilman, että tarvitsisi ripustautua ihmisiin?
Lapsi selviää joten kuten yksinäisistä iltapäivistään olemalla liiankin tuttavallinen kenen tahansa aikuisen kanssa. Vieraat aikuiset kannustavat häntä selviämisessä, kun lapsi sitä niin kovasti hakee käytöksellään. Tämä lapsi tarvitsee koko ajan vahvistusta sille, että miten iso, reipas ja osaava hän on! Miten vanhemmat ovatkaan hänestä ylpeitä! Mutta kun hän on aivan pieni, reipas...
>Tämä viesti oli kirjoitettu samalla jankkaavalla tyylillä, jota lapsesi käyttää, kun halua saada vierailta aikuisilta huomiota
Kommentit (63)
ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien yksin kotiin 3 kilometriä ja olin kotona viiteen asti yksin. En ikinä tehnyt mitään noita viestissä mainittuja asioita. Olinko sitten vaan niin itsenäinen pienestä lähtien vai onko nykyajan lapsilla jotain ongelmia?
...mutta älä nyt silti kuvittele, että kaikki lapset on yhtä kuin sinä tai minä!
On ihan normaalia, että lapsi on esim. herkempi eikä halua vielä tokaluokkalaisena olla kauaa yksin. Se on ihan tavallista, vaikka meitä "reippaampia" on ehkä sitten enemmän.
21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien yksin kotiin 3 kilometriä ja olin kotona viiteen asti yksin. En ikinä tehnyt mitään noita viestissä mainittuja asioita. Olinko sitten vaan niin itsenäinen pienestä lähtien vai onko nykyajan lapsilla jotain ongelmia?
Kaverit ovat muuttamassa muualtapäin mualimaa Suomeen ja ovat ihmeissään että miten lapsi oppii maan tavoille - heidän lapset kun eivät ole liikkuneet MISSÄÄN yksin, vanhin on 10 vuotta.
Minä saan melkein pakottaa häntä siihen, että menee välillä mummolaan tai mummo tulee meille kotiin. On kuulemma niin kivaa olla koton yksin.
Kaikki ei todellakaan voi vaikuttaa omiin työaikoihinsa, mutta lapselle on ihan oikeasti liian pitkä aika olla 18 saakka yksin kotona. Ehkä tuo kellonaika on kärjistetyn myöhäinen, mutta pointti tuli ainakin selväksi. Enkä minä ole ihan varma siitäkään, onko kakkosluokkalaisen asia päättää itse onko yksin kotona vai ip-kerhossa tai muussa ohjatussa ja valvotussa paikassa edes osan aikaa iltapäivästä.
Lasten EI tarvitse itsenäistyä vielä 8-vuotiaina, heillä on kylliksi aikaa tehdä se myöhemminkin ja vanhempien vastuulla on etsiä sopivia ratkaisuja kys. tilanteen ratkaisemiseksi niin kauan, kunnes semmonen oikeasti löytyy. Ja kyllä niitä löytyy, uskokaa pois, kaikki ei vaan välttämättä ole niitä helpoimpia ja miellyttävimpiä vaihtoehtoja, mutta lapsen turvallisuuden eteen on aikuisen joskus vähän syötävä kakkaa.
t. oikein reippaan ekaluokkalaisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisen kerran kun mietin niin sama juttu, että niinhän sitä olin minäkin kotona yhdessä vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa silloin kun koulut alkoivat. Kaksi ensimmäistä vuotta tosin saatiin pitkän matkan takia kulkea vielä koulutaksilla mutta jo 3. luokalta alkaen pyöräilin/hiihdin säässä kuin säässä kouluun. Eikä ole kyllä traumoja jäänyt. Tämä oli -80-luvulla. Aloittaja taitaa itse olla näitä curling-vanhempia, joiden lapset ei sitten pärjää itse kun eivät ole koskaan joutuneet tuuleen ja tuiskeeseen kasvunsa aikana.
Koska sinne ei mahdu.
Tämä on siis meillä edessä ensi vuonna. Onneksi tulevalla tokaluokkalaisella on nippu isompia sisaruksia, eli hän ei tule olemaan yksin kotona montaa tuntia. Emmekä me vanhemmat tule vasta klo 18 jälkeen kotiin.
Ja kyllä: olen harkinnut hoitajaa (ei taloudellisesti onnistu), kyllä: olen harkinnut lyhennettyä työaikaa. Kyllä: olen harkinnut vaikka mitä ensi vuodeksi. Ja ei: meillä ei ole apuun tulevia mummoja.
t. 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisen kerran kun mietin niin sama juttu, että niinhän sitä olin minäkin kotona yhdessä vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa silloin kun koulut alkoivat. Kaksi ensimmäistä vuotta tosin saatiin pitkän matkan takia kulkea vielä koulutaksilla mutta jo 3. luokalta alkaen pyöräilin/hiihdin säässä kuin säässä kouluun. Eikä ole kyllä traumoja jäänyt. Tämä oli -80-luvulla. Aloittaja taitaa itse olla näitä curling-vanhempia, joiden lapset ei sitten pärjää itse kun eivät ole koskaan joutuneet tuuleen ja tuiskeeseen kasvunsa aikana.
kun tämmöisiä aloituksia lukee niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää miksi koulut on nykyään täynnä lapsia/nuoria, joilta puuttuu oma-aloitteisuus, itseohjautuvuus ja kyky kestää vastoinkäymisiä. Nehän on kotona suojeltu pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedoksi että näistä LS-tapauksista tuli onnellisia, korkeakoulutettuja perheellisiä aikuisia. Mitähän olisi käynyt, jos ois sun kaltaisten takia jouduttu lastensuojeluviranomaisten pyöritykseen... =/
Hän vastasi "Lupasivat tulla tänään heti 18 jälkeen, mutta joskus tulevat vasta 19.30".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ohjauksesta.
Ei lapsi kotona itsekään opi toimimaan välttämättä yksin, eikä kaikissa kodeissa lapsia paapota.
Oletin että pointti on se että pieni lapsi yksin päivittäin ilta kuuteen saakka: siihen pitää puuttua!
kun tämmöisiä aloituksia lukee niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää miksi koulut on nykyään täynnä lapsia/nuoria, joilta puuttuu oma-aloitteisuus, itseohjautuvuus ja kyky kestää vastoinkäymisiä. Nehän on kotona suojeltu pilalle.
ja ymmärtää myös sen, miksi on niin paljon käytöshäiriöisiä ja mielenterveysongelmaisia lapsia ja nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet ajatellut vaikuttaa siihen, että työelämä olisi joustavampaa ja vanhemmilla olisi aidosti mahdollisuus tehdä esim. lyhennettyä työpäivää.
Vai tyydytkö huutelemaan täällä ?
Minun pomo esimerkiksi vaati lopettamaan lyhennetyn työajan. Suhtautui hyvin inhottavasti koko sen ajan mitä sitä tein (puoli vuotta)vaikka ei yhtään konkreettista tekemätöntä asiaa pystynyt osoittamaan.
On toki surkeaa, jos tuollaisia tapauksia on, siis että vanhemmat tulevat myöhään ja pienen koululaisen päivä yksin on pitkä. Tosin ei ainakaan omassa lähipiirissäni, vaikka kaikki ovat juuri näitä paheksuttuja ”uravanhempia” (ts. vain vaativissa asiantuntijatyössä tai johtotehtävissä olevia, koulutettuja perheenisiä ja äitejä). Pikemminkin sanoisin, että meillä on paremmat mahdollisuudet järjestää etätyöpäiviä jne. Töitä kun voi tarpeen mukaan jatkaa kotona, ottaa vaikka telcon länteen iltasella tms. Se on aikaerojen vuoksi usein ainoa vaihtoehtokin. Vain poikkeustapauksissa tarvitsee kökkiä toimistolla iltamyöhään. Kyllä meillä ainakin annetaan vapauksia järjestellä aikatauluja perhetilanteen mukaan.
Ja muistan omasta lapsuudesta, kuinka _nautin_ kotonaolosta pienenä koululaisena. Ihana oma hiljaisuus, välipala ja läksyt. Toinen vanhemmista tuli kotiin puoli viisi.
Mun on todella vaikea kuvitella, etteivät 3- ja 5-vuotiaani voisi olla sitä hetkeä keskenään, kun käyn viemässä roskapussin. Tänäänkin varmaan menevät sisään ja jään itse tekemään lumitöitä. En viitsi tehdä elämästä sen vaikeampaa kuin se on vaan käytän arkijärkeä, koska onneksi tunne lapseni. Vanhempi kun viihtyi leikeissään jo 2-vuotiaana sen hetken, kun pihassa vatkasin pienemmän uneen. Ei ollut ongelma. Silloinkin jäi mieluummin sisään kuin puki ja tuli ulkopuolelle, joka myös vaihtoehdoksi annettiin.
Lapsia on kovin erilaisia, mutta niin on vanhempiakin. On paljon vanhemman asenteesta kiinni, miten kotona olo lapselle markkinoidaan. Te, jotka ette jätä lapsianne kotiin hetkeksikään, varokaa kuitenkin, että ette vahingossa siirrä lapseen sitä ajatusta, että koti olisi jotenkin pelottava paikka, jossa voi sattua vaikka mitä. Siis vähän samaa, kuin se että aikuinen voi helposti istuttaa lapseen hammaslääkäripelon, lohduttelemalla ennen hammastarkastusta lasta, joka ei edes ymmärtäisi hammaslääkäriä pelätä!
Sen sijaan en kestä tätä ”mua niin surettaa ja säälittää” –mentaliteettia, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Sitten pitää toimia eikä vain säälitellä.
mutta luulen että tokaluokkalaiseni on kuitenkin onnellisempi kun hänellä on yleensä koti mihin mennä ja ruokaa jota syödä. Sitä ei nimittäin olisi jos en kävisi töissä. Mutta sun mielestä siitä varmasti kasvaisi paljon tasapainoisempi ihminen kun saisi olla kaiken vapaa-aikansa äidin helmoissa sillan alla ja dyykata yhdessä ruokaa roskiksista.
Kirkkain silmin väität, että jos et kävisi töissä, joutuisit perheesi kanssa sillan alle ja roskia dyykkaamaan ö.ö
Jännä juttu sinänsä, että minä tunnen montakin työtöntä perhettä jotka asuvat ihan oikeassa kodissa ja syövät ruokaa ihan kuin muutkin ihmiset. Monista asioista tietysti joutuvat tinkimään.
muutama kymmenen metriä ja tosiaankin tulee mielummin kotiin, kuin ip-kerhon hälinään. isoveljensä tulee myös kotiin ja yleensä aika aikaisin kotona on myös lukiota käyvä isompi sisarus. Ja minä teen etänä hommia niin paljon kuin vain pystyn, joten olen lähettämässä ja vastaanottamassa noinan päivinä lapset. Että sellainen "uraäiti" täällä.
ja vienyt kouluun autolla. Voi parkaa. Nyt on onneksi tilanteeseen puututtu, kun isäni järjesti, että puututaan.
Voi sitäkin pikku reppanaa. En tiedä, miksei se mennyt kouluun aamuisin. Kouluun on helppo puolen kilsan matka.
Mun tokaluokkalaiseni ei toimi noin. Pakotusyrityksistä huolimatta hän ei iltapäiväkerhoon enää suostunut menemään (en minäkään aikoinaan) ja järjestää kyllä kavereidensa kanssa itse tekemistä jankkaamatta kenenkään "vieraiden aikuisten kanssa". Hän ei kyllä olekaan yksin klo 18 asti vaan korkeintaan klo 16.30 - lieneeköhän syy siinä ;).
Mutta luulen, että monella heistä on taustalla perustavampaa laatua oleva turvattomuuden tunne kuin se, että tokaluokalla on muutaman tunnin yksin kotona.