Kunnon kampaajaa on vaikeampi löytää kuin valtitotieteen maisteria
Olen tämän elämäni varrella huomannut. Hiukset on pitkät ja harvassa on ne kampaajat, jotka osaavat hiuksiani käsitellä. Toden sanoakseni yli 40-vuotisen matkani varrella olen kahteen osaajaan törmännyt. Kunnon kampaajasta kyllä täytyy pidellä kaksin käsin kiinni.
Valtiotieteen maistereita on kyllä mielestäni riittävästi. Monella tutkinto jo takaa työn saannin. Ainakin kaupan kassalle pääsee hätätilassa jos ei ole riittäviä suhteita.
Mitä sitä lapsillekin sanoo? Että hanki kunnon kädentaito vai yleispätevä koulutus? Vai molemmat?
Kommentit (11)
Toi on niin totta! Pätee myös hyvään putkimieheen.
- ihan mahdoton löytää hyvää! Mikä siinä onkaan.
olisi kunnollinen.....t kunnon kampaaja....
olisi kunnollinen.....t kunnon kampaaja....
Olosuhteiden pakosta siis entinen. Kun matka on niin pitkä! Haluaisin kyllä mennä. Oli ainoa kampaaja joka otti sakset käteen ja alkoi leikata kun kerroin mitä haluan. Siinä tuumailtu sen enempää ja varmuutta oli.
Mutta siis. Tämä kampaaja ainakin sai ottaa vähän reilumpaa korvausta (ei posketon, mutta yli keskivertojen) ja asiakkaita riitti parin kuukauden jonoksi saakka. AIka piti varata seuraavaa kertaa varten edellisellä käynnillä jos mieli päästä käsittelyyn. Uskoisin, että ansionsa olivat kyllä ihan kohtuu hyvät.
yli nelikymppinen.
Elämässäni olen 2 hyvää kampaajaa kohdannut. Toinen jäi sairaseläkkeelle ja toinen vanhuuseläkkeelle.
Mistä nyt uuden saan?
99.9% kampaajista on todella surkeita.
Haluaisin värjäyttää jollain päälle tulevalle värillä ja lisäksi vaaleita raitoja.
Ei vaan löydy tekijää mistään. Yksi yritti, mutta päälle tuleva väri tarttui vain vähän ja vaalea ei ollenkaan.
Toinen sanoi, että älä värjää. Ehdotti ostamaan irtotupsuja, jotka vaaleita.
Tämä ongelma nyt. Kun permanentit olivat muodissa, lähes jokainen kampaaja epäonnistui. Ei tullut ollenkaan kiharaa. Yksi paikka löytyi, missä tuli aina kiharaa, mutta matka rassasi (170 km Tampereelta Turkuun)
On se kumma, että ammattitaitoa ei riitä.
kampaajaopintoihin menee. Ei todellakaan ne välkyimmät, vaan se rupusakki. Ne kutosen oppilaat.
ammattikoulun puolelle. Nuo maksulliset opistot ovat ehkä eri asia, mutta ammattikoulussa se vaatii ihan hyvää keskiarvoa.
Just nippa nappa pääsi paikkuntansa surkeimpaan lukioon ja sielläkin jäi kerran luokalleen. Ylioppilaaksi rimaa hipoen.
Mä taas olin aina hikari ja keskiarvo jossain siellä 9 ja puolen paikkeilla.
Mies hankkii tänä päivänä vuodessa n. puoli miljoonaa. Toisinaan menee yli ja toisinaa jää vaille. Minä hankin muutaman kymmenen tuhatta. Hieno akateeminen titteli, tottahan toki.
Joten kyllä "rupusakkikin" voi olla ihan oivallista ainesta, ei vaan siitä koulunkäynnistä niin välitä.
Kampaajaksi on monia väyliä. Kaikenkarvaisia työssäoppimisia tms.
Eli sitä koulujen pohjasakkaa ovat. ÄO alle 100.
Minäkin olen 20 vuoden kampaajallakäyntikokemuksellani löytänyt vain kaksi hyvää kampaajaa. Harmi vain, että toinen on jo eläköitynyt ja toinen harjoittaa ammattiaan entisessä kotipitäjässäni.
Mutta lapsille kannattaa sanoa, että opiskelee sitä alaa, mikä eniten kiinnostaa. Parhaassa tapauksessa tietysti amis, lukio ja yliopistotutkinto.