Lapsi 1 v 2 kk hoitoon

Minulle se tuntui täysin luonnolliselta vaihtoehdolta, koska omalla äidilläni oli aikoinaan vain parin kuukauden äitiyslomat, enkä lapsena tuntenut asiasta kärsiväni.



Nyt lapseni ovat jo kouluiässä ja vaikuttavat kaikin puolin oikein mukavilta ja mallikelpoisilta lapsilta. Tutkimuksista voin sanoa sen verran, että niitä löytyy monelaisia. Osan mielestä varhainen hoitoonmeno on lapselle hyväksi, osan mielestä taas pahaksi. Ne tutkimukset, jotka pitävät hoitoonmenoa lapselle pahana, liittyvät yleensä päiväkodissa hoidettuihin lapsiin. En minäkään panisi noin pientä lasta päiväkotiin isoon ryhmään. Se on ilman muuta monelle pienelle lapselle liian vaativaa.



Jos teillä on mahdollisuus perhepäivähoitoon tai mummojen hoitoon, niin sehän tuntuu oikein ihanteelliselta. Ja sinun 6 tunnin poissaolosi ovat tosi lyhyitä. Todennäköisesti lapsi nukkuu tuosta ajasta päiväunia noin 2 tuntia, joten olet todella vähän poissa lapsen hereilläoloaikoina.



Siihen kannattaa kyllä varautua, että jos lapsi on hoidossa kodin ulkopuolella, niin lapsen sairastelun ja työn yhteensovittaminen on aika rankkaa.

Aluksi oli morkkis, mutta kun kaikki sujuikin hyvin, niin äitikin rauhoittui. Yhtenäkään aamuna ei ole jäänyt perään itkemään, ihme kyllä. Varmasti hankalia aamuja tulee olemaan jatkossa, kun uhmakausikin lähestyy, mutta puoli vuotta on jo mennyt ilman suurempia vaikeuksia.



Vauva-aika oli meillä aluksi rankka, pojallamme oli koliikki ja maitoallergia ja minä masennuin. Jatkoin kuitenkin hoitovapaalla jonkin aikaa ä-loman jälkeen, jona aikana arki tasaantui ja nautin lapsen kanssa kotona olosta täysin siemauksin. Olin jo aikaisemmin ilmoittanut meneväni töihin tiettynä ajankohtana, enkä sitten sitä ruvennut perumaan, vaikka harkitsimmekin asiaa miehen kanssa.



Omasta yhden lapsen kokemuksesta sanoisin, että hoitoon vienti ei ole mikään elämää suurempi asia tai lapsen elämän pilaaja. Toki on hienoa, että jotkut hoitavat lapsiaan kotona, mutta meille tämä ratkaisu sopi hyvin. Lapsi on oppinut hoitopaikassa myös paljon uusia asioita, sellaisiakin joita kotona on turhaan yritetty opettaa. Esimerkiksi tuttipullo jäi pois, kun näki isompien lasten juovan mukista, samoin itse syöminen muuttui sujuvaksi jne. Toisten lasten esimerkki on ainakin yksi positiivinen asia, jos vertaa kaksin kotona oloon äidin kanssa. Juttelin päiväkodin johtajan kanssa hoitoonviennin ajankohdasta ja hän sanoi, että reilu 1-vuotias on helpossa iässä hoitoon sopeutumisen suhteen. 2-vuotias taas on hankalampi, ymmärtää asioista enemmän ja on tottunut kotona oloon äidin (tai isän) kanssa.



Hoitoon viennin miinuspuolena on sairastelun lisääntyminen, meidänkin lapsemme sairasti aluksi tiuhaan tahtiin pari-kolme ensimmäistä kuukautta. Mutta tietenkään ei voi väittää, että kaikilta sairauksilta olisi säästynyt kotihoidossa.



Tutustu rauhassa eri hoitomahdollisuuksiin ja käy myös paikan päällä juttelemassa päiväkodin rytmistä ja käytännöistä. Uudet asiat totta kai mietityttävät ja epäilyttävät. Ja mieti vielä perhepäivähoitoa tai ryhmistä, niissä ryhmäkoko on pienempi.

Kiva oli kuulla teidän kokemuksia. Lapseni on tosiaan ensisijaisesti menossa juuri perhepäivähoitajalle tai ryhmäperhepäiväkotiin. Jos hoitopaikka vaikuttaa huonolta, isoäidit ovat valmiit hoitamaan lasta kotona. Todennäköisesti he tulevat joka tapauksessa, joten lapsi ei menisi joka päivä hoitoon.



Toivon toista lasta ja haluaisin olla lasten välissä töissä. Toisen lapsen jälkeen olisin sitten pitempään kotona. Tuntuu vaikealta ajatella, että olisi suoraa päätä vuosia kotona. Olen tosiaan ollut masentunut, pahinta on se, että en pysty sillä lailla perehtymään oikein mihinkään. En saa tehdä mitään rauhassa enkä sillä lailla oikein paneutua mihinkään työhön. Mieheni on kovin kiireinen, ja muualta lastenhoitoapua saa todella kovin satunnaisesti. Ehkä sitä olisi pitänyt kovemmin vaatia, olen ehkä ollut liian arka pyytämään.



Lapseni on ehkä vähän hidas ja pyytää ennemmin apua minulta kuin yrittää itse. Siksi muiden lasten kanssa oleminen voisi tehdä hänelle hyvää, ja muut lapset voisivat toimia hyvinä esimerkkeinä omatoimisuudesta. Lapseni kieltäytyy esim. nokkamukista todella raivokkaasti ja juo vielä nyt yli vuoden vanhana vain tuttipullosta. Motorisesti hän on myös aika hidas. Minulla on tunne, että hän kyllä osaisi mutta ei vain kauheasti yritä. Monta kertaa hän on suoriutunut asioista hienosti itsekin, kun en ole mennyt heti apuun.



Täytyy nyt katsella, miten kaikki lähtee sujumaan ja tosiaan olen valmis jäämään hoitovapaalle uudestaan, jos huonolta näyttää.

Meillä oli myös sama tilanne eli muutoksia töissä niin paljon, että tilanne olisi omalla kohdallani voinut mennä ojasta allikkoon jos en olisi mennyt pitämään puoliani. Toisaalta myös taloudellinen tilanne vaikutti, mutta varmaan siihen olisi joku ratkaisu keksittykin. Kolmanneksi suoraan sanottuna kotonaolo alkoi sekä itseäni että poikaa rassaamaan, koska molemmat olemme erittäin sosiaalisia ja vaikka kävimme kerhoissa ym. niin " kotipäivät" olivat aika hankalia (siis jos ei ollut mitään " ohjelmaa" ).



Samalla tiedän/tunnen muita samanikäisiä lapsia, joita en olisi laittanut hoitoon, kun ovat esim. arkoja tai muuten erittäin kovasti äitiin takertuneita tms. Sinä itse tiedät millainen lapsesi on ja millaisessa hoidossa hän pärjäisi. Kertomasi " isoäidit + isä" olisi oivallinen ratkaisu, niin lapsella olisi tuttuja hoitajia. Toisaalta taas pph:n luona olisi niitä " ikätovereita" .



Meillä poika on nyt erittäin reipas ja innokas hoidossakävijä ja itse olen tyytyväinen ratkaisuuni. Tiedän monen täällä paheksuvan kaikkia jotka lähtevät töihin lapsen ollessa pieni mutta itse olen tyytyväinen enkä ole tuntenut huonoa omaatuntoa ollenkaan. Tilastoja tai muita tutkimuksia en tiedä, mutta meillä ainakin jaksan pojan kanssa paremmin iltaisin ja viikonloppuisin kun on viikolla " haasteita" ja aikuiskontakteja miehen lisäksi.



Mielestäni sinun itsesi takia kannattaa edes kokeilla mennä töihin takaisin. Jos tilanne ei teillä suju, niin sitten palaat takaisin hoitovapaalle. Ei se sen kummallisempaa ole!