Jenni on kirjailija, ei missi. Miksei täällä arvostella runoja ulkonäön sijaan? (sis. näytteen)
On ilta, nainen ja mies laskevat ahvenverkkoja
merilokki hautoo laiturin tukipuiden alla
kitukasvuiset koivut nyökkäilevät tuulen puuskittaisille kysymyksille
lahdella kaartelee yksinäinen pilkkasiipi
Vastakuoriutuneiden kolmipiikkien parvi lävistää vedenpinnan
tuvan ikkuna huurtuu koiran uteliaasta hengityksestä
lämpenevän saunan lauhkea savu kutsuu kalastajat maihin,
ilta ahavoituu rasvatyyneksi yöksi
nainen vetää saappaat miehen jalasta
rantakaislan päässä huojuu humaltunut sudenkorento
-
Laakakatajat, haahkat, tyrnit,
rahkasammalta kasvavat kalliot
vanhan meren loppumaton kohina
Vain tämä silmiini kivettyvä maisema
jää jälkeeni maailmalle,
veteen heitetyn kiven synnyttämä aaltoilu,
kaarenkestoinen onni, täydellinen
(runokokoelmasta Sinä kuulet sen soiton)
Kommentit (103)
eipä Arajärvenkään hiusväriä tai kulmakarvoja koskaan ole päivitelty. Presidentin puolison rooli on nykyisin varsin vaatimaton.
Ja työssään suuren puolueen viestintäpäällikkö.
Ei presidentin puolisona toimiminen ole mikään ammatti. Jenni voisi halutessaan olla kokonaan taustalla. Arajärvikin oli loppujen lopuksi varsin vähän julkisuudessa puolison roolissa.
Toistaa tuollaista tylsää kaavaa, jonka rikkomisessa on mielestäni runouden idea. Sanoa jotain muutakin kuin merkityksettömiä lauseita, joita nuokin runot olivat.
"Unessa herään aamuyöllä istumaan
eteisen oven eteen asettamalleni tuolille.
Puoli neljän aikaan takerrun
postiluukusta sanomalehteä työntävän jakajan ranteeseen
vain pitääkseni toista ihmistä kädestä."
"Unessa herään aamuyöllä istumaan
eteisen oven eteen asettamalleni tuolille.Puoli neljän aikaan takerrun
postiluukusta sanomalehteä työntävän jakajan ranteeseenvain pitääkseni toista ihmistä kädestä."
Tuo ei edes ole runo... "Unessa herään aamuyöllä istumaan eteisen oven eteen asettamalleni tuolille. Puoli neljän aikaan takerrun postiluukusta sanomalehteä työntävän jakajan ranteeseen vain pitääkseni toista ihmistä kädestä."
Vai pitääkö sinun mielestäsi runoissa olla aina loppusointu tms??
"Unessa herään aamuyöllä istumaan
eteisen oven eteen asettamalleni tuolille.Puoli neljän aikaan takerrun
postiluukusta sanomalehteä työntävän jakajan ranteeseenvain pitääkseni toista ihmistä kädestä."
on hyvä ajatus
Niistä puuttuu oma, uusi, oivaltava suhde kielen mahdollisuuksiin. Ne ovat juuri sen näköisiä, joita kliseemäisesti runon voisi ajatella olevan: runon näköisiä runoja. Kuitenkin niistä puuttuu juuri se särö, täysin yllättävien ja/tai ristiriitaistenkin elementtien yhdistäminen, joka yleensä on vasta astinlautana todelliseen runouteen. Kivoja päiväkirjatunnelmointipalasia varmasti, mutta jäävät liian yksityisiksi ja naarmuttomiksi, jotta ne voisivat käynistää lukijassa jonkin todellisen prosessin.
jo ihan ensimmäistä vuotta kirjallisuustiedettä ja olet jo tosi intelligentti runouden asiantuntija.
Niistä puuttuu oma, uusi, oivaltava suhde kielen mahdollisuuksiin. Ne ovat juuri sen näköisiä, joita kliseemäisesti runon voisi ajatella olevan: runon näköisiä runoja. Kuitenkin niistä puuttuu juuri se särö, täysin yllättävien ja/tai ristiriitaistenkin elementtien yhdistäminen, joka yleensä on vasta astinlautana todelliseen runouteen. Kivoja päiväkirjatunnelmointipalasia varmasti, mutta jäävät liian yksityisiksi ja naarmuttomiksi, jotta ne voisivat käynistää lukijassa jonkin todellisen prosessin.
Oi miten syvällistä analyysia. Opiskeletko jo ihan ensimmäistä vuotta kirjallisuustiedettä ja olet jo tosi intelligentti runouden asiantuntija.
Saanko kysyä, mikä kommentissani loukkasi sinua?
11
tykkään niiden tunnelmasta. Miksi kaiken runouden pitäisi olla modernia, kokeilevaa jne., koska onhan sitä viihdekirjallisuuttakin? Eikö runojakin voi lukea ilman yliopistokoulutusta?
Mutta voi voi, taas vetää nainen saappaat miehen jaloista. Seuraavassa runossa se varmaan silittelee ja valmistelee ruokaa...
Juu, vielä ei malta antaa tämän asian olla ;)
mutta ei sen puoleen kirjalijakaan, vaan Jenni on runoilija, Kansallisen Kokoomuksen viestintäpäällikkö ja tulevan tasavallan presidentin Sauli Niinistön puoliso.
Hänen runojaan saa arvostella, hänen työtään saa arvostella ja jopa rooliaan pressan puolisona saa arvostella, ja siihen kuuluu jopa ulkonäkö. Tosin en ymmärrä, miksi sitä arvostellaan, mutta sehän on näkyvintä ja ainakin monen naisen mielenkiinnonkohde on oman ja muiden ulkonäkö, tyyli yms.
Jos jotakuta kiinnostaa ihan oikeasti eniten Sauli Niinistön puolison tukkalaite, siitä vaan.
Eivät nuo missään nimessä mitenkään myötähäpeää aiheuta, jos nyt eivät mitään erityistä uuttakaan tuo maailmaan.
Vertaisin iskelmämusiikkiin. Sekin toistaa aina samoja kaavoja, sanoo asiat yleensä kertovalla otteella ja ilmiselvin kuvauksin, ja tavoitteena onkin lähinnä sanallistaa ihmiselämää kuulijoille helposti pureskeltavaksi ja mahdollisimman vähän häiritseväksi paketiksi.
En ole yllättynyt, että Haukion runot vaikuttavat samanlaisilta. Onhan hänestä itsestäänkin tullut kuva ihmisestä, joka ei kapinoi eikä pyri uudistamaan, vaan mukautuu ja sopeutuu ympäristöönsä pyrkien välttämään häiriöksi olemista ja huomion kiinnittymistä itseensä.
Tässä kaikessa ei ole muuta vikaa kuin se, että Jennistä puhutaan kuin hän olisi vakavastiotettavakin taiteilija. Harrastelijarunoilijana ihan ok.
ei ole ketään Jenni Haukiota "kuvottavana pikkupiikasena". Jenni Haukio on tuon runon tekijä, ei runon aihe.
Heikkoa on se, miten epäkiinnostava naiskuva tarjotaan itse runossa: tälläistä aivan varmasti tapahtuu lukemattomissa kodeissa ja mökeissä, mutta mitä kiinnostavaa siinä on, tällä tavalla esitettynä? Miksi tuo runo on kirjoitettu? Siihen ei mitään avaimia teksti esitä.
Siinä nyt kuitenkin sellaista kuvataan. Latteaa pikkupiikasta passaamassa miestä.
Ja työssään suuren puolueen viestintäpäällikkö.