Oletko käynyt /menisitkö katsomaan kuollutta?

On vaikea sanoa miltä tuntuisi jos en olisi käynyt. Hän näytti ihan samalta kuin elävänäkin, paitsi kalpealta ja jäykältä.



Olin niin järkyttynyt, koko elämältä oli pudonnut pohja, ettei katsomisesta ehkä ollut mitään apua. Mutta ehkä näkisin nyt painajaisia siitä mitä mielikuvitukseni tuottaisi, jos en olisi nähnyt?

Vähän hirvitti alkuun, kun en koskaan ennen ollut kuollutta ihmistä nähnyt, mutta lopulta oudosti odotin vain, että veli avaisi silmänsä ja heräisi siitä. (mikä sekin tuntui vähän karmivalta) Oli se aika epätodellinen tilanne, kun ei ollut ihan vielä sisäistänyt koko hommaa. Mutta hyvä mieli jäi, sain hyvästit heitettyä ja mieleeni jäi kaunis kuva veljestä.



Hän kuoli sairauteen, ja tiedän sen olleen veljen toiveen.

Kävin katsomassa väkivaltaisesti kuollutta ystävääni noin parikymppisenä. Tätä kokemusta kadun kovasti, sillä hän oli hyvin kaukana levollisen näköisestä ja väkivallan jälkiä ei oltu saatu piilotettua. Kokemus oli huono, näky vaivasi minua pitkään.



Toinen kuollut jonka olen nähnyt oli isoisäni, joka menehtyi pitkän sairauden jälkeen nukkuessaan. Hän puolestaan näytti nukkuvalta, levolliselta ja jopa onnelliselta kuoltuaan. Kokemus oli hyvä, rauhallinen olo jäi itsellekin ja jollain lailla surutyö helpottui kun isoisä näytti niin tyytyväiseltä.



Sanoisin että ihan tapauskohtaista varmaan ja riippuu siitä miten vainaja on menehtynyt. Itseä olisi harmittanut jos isoisä olisi jäänyt hyvästelemättä pelon vuoksi, mutta toisaalta ystäväni olisin mieluummin muistanut "elävine" piirteineen..

Ja olin helpottunut kun näin miten levollisesti "nukkui"

Isäni kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen nukkuessaan. oli illalla valittanut huonoa oloaan ja yllä menehtyi.

Suosittelen, jos on "läheinen läheinen". Jotain vanhaa kerran vuodessa tavattavaa tätiä en menisi katsomaan.

Minulta on kuollut vain isovanhemmat ja mummoa kävin katsomassa ennen hautajaisia. Ukon hyvästeltiin hautajaisissa ( arkku oli auki). Myös tyttäreni 4v sai hyvästellä isoukin ja hänelle jäi siitä hyvä muisto, vieläkin, monen vuoden jälkeen, muistaa ukin. Eikä nähnyt painajaisia arkussa olevasta ukista.

Onneksi. Äiti oli niin rauhallinen ja kaunis. Kuolemaa en ole sen koommin pelännyt. Äidistä näki, että hänellä oli kaikkien kipujen jälkeen vihdoin kaikki hyvin. Mene ihmeessä.

Kyllä. Olen nähnyt 3/4 idovanhemmastani ja poikani. Vaarini kuoli jo ollessani lapsi, toinen vaari ollessani teini. Mun mielestä hyvä asia, se kuolema konkretisoituu. Minusta on tuntunut hyvältä ajatella, että se arkkuun laitettava ruumis ei ole se ihminen kenet tunsin.

Ikäni olen surrut sitä, etten saanut nähdä isääni ennen arkun sulkemista, tai siis kuoleman jälkeen muutenkaan. Olin toki vain 5-vuotias, mutta tuntuu, että olisi kestänyt, ja se olisi ollut tarpeen.



Isoisäni näin, mutta silloin olin jo 13-v.



Kuollut on hyvä nähdä. Näkee, ettei ole enää kipuja. Näkee myös, ettei se ole enää se ihminen, vaan vain kuori. Kasvot, joista puuttuu elo, eivät ole anää kasvot. Osaa päästää jotenki irti.

katsomassa mummoani koska en halunnut sen olevan viimeinen mielikuva joka ihmisestä jää. Enkä kyllä sitä päätöstä ole katunut.

paikalla, kun pappani kuoli. Näytti siltä, että hän vain nukkui se tuttu villatikkuri päällään. Tulipa kyyneleet silmiin, kun ajattelin asiaa pitkästä aikaa.

ja toivoisin kovasti, etten olisi nähnyt. Nyt jäi viimeisenä muistona mieleen se vieras kuva rakkaimmista. Eivät yhtään muistuttaneet 'omaa itseään'. :(



Jos nyt saisin valita, en missään tapauksessa menisi! Olisin halunnut päällimmäisenä säilyttää ne lämpimät ja elävät muistot.

katsomassa mummoani koska en halunnut sen olevan viimeinen mielikuva joka ihmisestä jää. Enkä kyllä sitä päätöstä ole katunut.

kuulemma jo pahan näköiseksi mennyt.

Ei siinä mielestäni mitään erityisen kummallista ole. Arkku avattiin sairaalassa, ei enää hautajaisissa. Henkilö kuoli tapaturmaisesti, vähän oli toinen korva turvoksissa ja punottava. Ihan niin kuin vahanukke olisi siinä makoillut.

isää olimme mieheni kanssa katsomassa.





Mieheni mielestä oli tärkeä kokemus jälkeenpäin ajateltuna. Tavallaan tuli selkeä ymmärrys, että on tosiaan kuollut. Niin hän sanoi.



Kävimme ruumiinavauslaitoksella . Siellä ei oltu laitettu. Sitten vielä arkussa ollessa, kun oli jo laitettu.



Se, miltä näyttää, ei johdu ajasta, vaan asennosta tai tilanteesta, missä kuoli.



Mieheni isä oli kuollut osittain kasvot alaspäin, jolloin verta oli pakkautunut joihinkin kasvojen osiin ja olkapäihin. Ei oikein näyttänyt mukavalta. Suu oli auki ja verta suunpielessä. Kun oli laitettu arkkuun, niin suu oli liimattu kiinni ja siihen oli tehty hymykin.



(Oli kuollut sänkkyynsä puoli-istuvaan asentoon. )

"tuoreeltaan2 avattua enoani,joka oli mulle aika rakas ihminen.Näytti siltä kuin olisi ollut vaan syvässä unessa,tuli sellainen olo,et ravistan hänet hereille..Oli eläessään kova huumorimies ja aina kertoi vitsejä..oli omituista,kun nyt oli niin hiljaa ja makasi siinä vain kädet ristissä rinnan päällä..Hänen hiuksensa oli kyllä kammattu väärällä tavalla..se ehkä lisäsi outouden tunnetta,kun katsoin enoani siinä "nukkumassa".



Mene ihmeessö katsomaan kuollutta sukulaistasi!Kuolemasta voi tulla vähemmän "kaukainen" asia sen jälkeen!Itse olen myös työni puolesta nähnyt useita vainajia!Ei niissä ole mitään pelottavaa ainakaan.Hyvä muisto jä itsellekin!

Onneksi. Äiti oli niin rauhallinen ja kaunis. Kuolemaa en ole sen koommin pelännyt. Äidistä näki, että hänellä oli kaikkien kipujen jälkeen vihdoin kaikki hyvin. Mene ihmeessä.

Kuolemanpelko hävisi.

Pelkäsin valtavasti ennen kuin astuin huoneeseen jossa hän oli, mutta sinne saavuttuani tunsin heti voimakkaasti että hän ei enää itse ole siellä. Ruumis tosiaankin näyttää vain kuorelta, tyhjältä kotelolta. Sen ymmärtäminen rauhoitti.

Näin kauan painajaisia, mutta tavallaan se kuolema tuli myös todelliseksi ja helpommaksi hyväksyä.

mutten mennyt. Pelkäsin että se ahdistaa minua enkä halunnut muistikuvaa kuolleesta ystävästä vaan elävästä. En ole katunut. Jos lapseni kuolisi, hyvästelisin kyllä, samoin mieheni. En tiedä vanhemmistani, tuskin.