Oletko käynyt /menisitkö katsomaan kuollutta?
Läheiseni kuoli, ja minulta kysyttiin haluaisinko vielä nähdä hänet. Toisaalta haluaisin, mutta mietin myös, että kannattaako... Mutta jos jäisinkin katumaan asiaa sitten myöhemmin?
Miten te, jotka olette käyneet, olette asian kokeneet? Onko ollut hyvä juttu, vai onko kaduttanut, että menitte?
Kommentit (85)
Valvoin läheiseni kanssa viimeiset päivänsä. Sinä viimeisenä päivänä piti iltapäivällä lähteä hoitamaan jotakin, joka ei voinut odottaa. Poissaollessani sain puhelun, kuolema oli tullut. Ajoi viivana takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Putinia voisin periaatteessa mennä katsomaan. Varmistamaan, että on vainaa. Ja kusasemaan päälle.
Ei. Suomessa kunnioitetan ihmistä, kuolluttakin. Voihan sitä sisimmässään ajatella jotain vähemmän hyvää, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen mennyt katsomaan kuolleita ja ollut paikalla kun sairas vanhus kuoli ja nähnyt esim kuolleen ihmisen ojassa.
Jos läheinen on kuollut, kannattaa mennä katsomaan, se helpottaa surutyön alkamista.
Minulle tarjottiin mahdollisuutta nähdä äitini viimeisen kerran, kun saavuin siunaustilaisuuteen. Tulin kotimaahan kaukaa. Hän ei kuollut luonnollisella tavalla. Pelkäsin, että ruumis näyttää pelottavalta. En uskaltanut katsoa häntä. Kaduin sitä jälkeenpäin. Myöhemmin olen nähnyt vainajia yhden uskontokunnan hautajaisissa. Ensimmäisellä kerralla pelotti vähän, mutta muilla kerroilla se tuntui luonnolliselta. Kannattaa olla kiitollinen siitä ajasta, jonka saa olla täällä.
Olen työni puolesta nähnyt ja laittanut monia vainajia. Kehotan aina omaisia menemään hyvästelemään, jos siltä tuntuu. Käyn myös itse aina hyvästelemässä vainajan, jos esim. kuollut yöllä ja tulen aamuun ja vainaja vielä huoneessa.
Mielestäni vainajan hyvästeleminen aloittaa surutyön.
Olen myös hyvästellyt isäni, annoin suukon ohimolle. Mieheni kavahti tätä. Minulle se oli luonnollista.
Kaksi oon nähnyt lähipiiristä. Ei tuntee purkauksia, luonnollista