Gallup: äidinlyyra

On yleisesti tapana ostaa lyyrä. Olen saanut kolme lyyraa lapsiltani. Ensimmäisen v. 2003, toisen v. 2006 ja kolmannen v. 2009. Asun Inarissa.

"en ole. eteläsuomessa. enosaa sanoa, mutta mä sanoin lapselle, että ei tarvii rahojaan tuhlata."



Esikoinen kirjoitti nyt keväällä 2011. Ja mä en ymmärrä, mitä mä oisin tehnyt sillä lyyralla??? Rintaan yhdeksi päiväksi?

ja liitti sen kultasepällä aikaisempiin lyyroihin rintakoruksi.

Espoossa asutaan ja kai se on tapana, ainakin kaupoista olivat lyyrat loppuneet vähän ennen lakkiaispäivää

ja liitti sen kultasepällä aikaisempiin lyyroihin rintakoruksi.

Kyllä kaikilla yleensä on ne lyyrat.

me olemme ostaneet omalle äidillemme lyyrarivin, meitä on siis neljä. Porvoossa asuu äiti, mutta sukujuuret ovat pohjoisessa. Olemme asuneet myös Ruotsissa.

"en ole. eteläsuomessa. enosaa sanoa, mutta mä sanoin lapselle, että ei tarvii rahojaan tuhlata."

Esikoinen kirjoitti nyt keväällä 2011. Ja mä en ymmärrä, mitä mä oisin tehnyt sillä lyyralla??? Rintaan yhdeksi päiväksi?

On yleisesti tapana ostaa lyyrä. Olen saanut kolme lyyraa lapsiltani. Ensimmäisen v. 2003, toisen v. 2006 ja kolmannen v. 2009. Asun Inarissa.

Taisi mennä ihan äidin omista rahoista. Hän sai/osti sitten kaksi lyyraa lisää, ja osti ne ajoissa, koska uusi juotettiin kiinni edelliseen kultasepänliikkeessä.

mutta en silti ymmärrä tätä lyyrajuttua?



Jos pukeudun juhliin, haluan pukea juuri sellaiset korut kuin haluan, asuun sopivat.



En ymmärrä miksi minun/lapseni täytyisi panna rahaa lyyraan?



Kuinka moni teistä lyyran saaneista on korua käyttänyt muualla kuin ylioppilasjuhlissa?



Ja miksei ole isänlyyraa????

Esikoinen kirjoitti 2006.

lyyra kuuluu, äidille vaimolle? Vaimohan sen opiskelun on mahdollistanut mm. kotihommat hoitaen, jotta opiskelevalle jää lukurauha.

On yleisesti tapana ostaa lyyrä. Olen saanut kolme lyyraa lapsiltani. Ensimmäisen v. 2003, toisen v. 2006 ja kolmannen v. 2009. Asun Inarissa.

2009

Esikoiseni pääsee ylioppilaaksi ja muistelin juuri oman äitini lyyria. Arvelen, että isä osti ne äidille, emme ainakaan me lapset. Ne olivat äidille todella tärkeitä, nyt ymmärrän miksi. Minäkin aion kantaa lyyrani ylpeänä ja onnellisena. Olin jo varautunut hankkimaan lyyran itse, mutta luinkin, että perinteen mukaan ylioppilas antaa lyyran äidille kunnianosoituksena niin kasvatuksesta kuin muustakin huolenpidosta. Näytin tekstin pojalleni, joka ei tuntenut perinnettä, mutta hän koki, että hän haluaa antaa minulle lyyran. Ehdotin, että hän voi kysyä edesmenneen äitini yhtä lyyraa isältäni.

Yksinhuoltajana olen joutunut opettamaan lapsilleni perinteitä, jotka isä usein välittää lapsille. Olen kertonut, mitä toivon syntymäpäivänä (aamiainen vuoteeseen), äitienpäivänä jne. Tätä en ole tehnyt vain itseni vuoksi, vaan jotta he osaavat huomioida aikuisina omaa puolisoaan. 

Ei kuulu meidän suvun perinteisiin. Ymmärtääkseni enemmänkin ei-akateemisten perheiden juttu.

En ole saanut. Ja mitä minä sillä olisin tehnytkään?

Sanoin lapsilleni, etten halua. Olisi jäänyt kuitenkin käyttämättä ylioppilasjuhlapäiviä lukuunottamatta. Ja tosiaan, missä on isänlyyra? Sitäpaitsi, laatikostani löytyy oman äitini (on kuollut) äidinlyyra, olisin voinut sitä halutessani käyttää, jäi kuitenkin käyttämättä.

Lapset kirjoittaneet 2011 ja 2013.

2012 ja 2014 kirjoittaneet ja kaksi lyyraa löytyy. Yleensä tavattu laittaa rintapieleen, jos on saatu kutsu ylioppilasjuhliin tai on menty ilman sitä sinne lakkiaisiin. Tänä vuonna olisi ollut yhdet lakkiaiset, mutta oman pojan valmistujaiset ajavat ohi niiden juhlien.

Ai lapsetko ne lyyrat äideilleen ostaa? Hih enpä sitä kyllä tiennyt. Ilmankos omalla äidillä ei aikanaan ollut :-D

Vierailija kirjoitti:

Eli kyselyä ylioppilaiden äideille. Oletko saanut äidinlyyran? Missä päin asut, onko alueella yleisesti tapana ostaa lyyra? Ja minä vuonna lapsesi on kirjoittanut?

Mä en ole ylioppilaan äiti, mutta vastaan kuitenkin. Kirjoitin aikuisena ylioppilaaksi, eli vuonna 2011 ja ostin äidilleni lyyran. Asumme P-Pohjanmaalla ja en tiedä yleisestä tavasta, toiset ostavat ja toiset eivät. Halusin muistaa myös isääni ja ostin hänelle kellon oman ylioppineisuuteni kunniaksi. Ihan vaan omaksi ilokseni ostin, halusin antaa heille tuollaiset lahjat, ja tokihan he ilahtuivat niistä myös.