Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Gallup: äidinlyyra
20.10.2011 |
Eli kyselyä ylioppilaiden äideille. Oletko saanut äidinlyyran? Missä päin asut, onko alueella yleisesti tapana ostaa lyyra? Ja minä vuonna lapsesi on kirjoittanut?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin itse -98. En ollut tietoinen tällaisesta perinteestä enkä siis ostanut äidilleni lyyraa. Äitini on vieläkin pahoillaan asiasta ja saattaa siitä lakkiasten aikoihin mainitakin. Lapista olen.
Aika surullista, jos ei ollut vaivautunut ko perinteistä edes mainitsemaan ja jälkeenpäin siitä vielä muistuttaa. Kun ei siitä enää mitään hyötyä ole. Jos koskaan olisi koko lyyrasta ollutkaan. Nikkunakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kasarilla tiennyt perinteestä mitään, ennenkuin kaverit alkoivat hössöttää äidin lyyrasta.
Olin siis sukuni eka ylioppilas, ei kokemusta ollenkaan. Ostin sitten samalla äidille ja kyllähän tuo kovasti liikuttu.
Omat lapset kysyivät, että haluanko lyyran. He tietävät, etten ole perinteiden kannattaja. En halua, en tee niillä mitään. Tärkeempää on lapsen kasvu, hyvä todistus ja bileet.
Kummatkin piti koskettavan puheen omana päivänään. Kiittivät mua ja isäänsä siten kauniisti monella eri tavalla. Upeita hetkiä. Puheet tallessa muistojenkirjoissa.
Etelä-Suomesta ollaan.
Mummolle ostin lyyran kun itse sain lakin 80-luvulla, äitini ei sellaista halunnut. Enkä minä omista lapsistani, ei ole ainakaan meilläpäin enää akateemisten sukujen juttu (yliopistotutkintojakaan ei mitenkään juhlita, yota hieman).
On kaksi lyyraa, lapset kirjoittaneet 2006 ja 2013. Mummollani oli neljä lyyraa vuonna 1962 ja käsittääkseni tämä on aivan normaali tapa akateemisissa suvuissa.
Äiti olisi varmaan pitänyt aika outona jos olisin ostanut. Helsingistä ollaan, akateeminen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut koskaan kuullutkaan koko jutusta. Sitten lakkiaisissa yksi naapurin rouva kovaan ääneen ihmetteli minkälainen tytär ei osta äidilleen edes lyyraa. Äiti oli tosi nolon näköinen, en tiedä oliko hänkään tietoinen tästä perinteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummolle ostin lyyran kun itse sain lakin 80-luvulla, äitini ei sellaista halunnut. Enkä minä omista lapsistani, ei ole ainakaan meilläpäin enää akateemisten sukujen juttu (yliopistotutkintojakaan ei mitenkään juhlita, yota hieman).
Niin että on jo niin basic-kamaa teillä että mitäpä niistä suotta numeroa tekemään. Harmi juttu niille tutkintojen suorittaneille; on se kuitenkin iso saavutus päästä ylioppilaaksi ja suorittaa yliopistotutkinto ja varmasi on iso juttu sille suorittajalle, harmi kun "akateemista sukua" ei kiinnosta pennin vertaa
Vierailija kirjoitti:
Mummolle ostin lyyran kun itse sain lakin 80-luvulla, äitini ei sellaista halunnut. Enkä minä omista lapsistani, ei ole ainakaan meilläpäin enää akateemisten sukujen juttu (yliopistotutkintojakaan ei mitenkään juhlita, yota hieman).
Jos suvussa kaikki lapset ovat ylioppilaita ja lähes kaikki hankkivat yliopistokoulutuksen ei tuota niin hirveästi haluta korostaa, yo on normi juttu. Eikä yo nykyaikana ole mikään hirveä juhlinnan aihe, enemmän aikuisuusriitti mutta ne varsinaiset pyrkimiset ja opiskelut on vasta edessä. Tavallaan ihan järkevää, että lyyran saa äiti eikä isä, tutkimusten mukaan lasten koulutustaso korreloi äidin koulutustason kanssa, mutta yo on vasta keskiasteen tutkinto, ehkä tuo lyyra pitäisi antaa vasta lapsen korkeakoulututkinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolle ostin lyyran kun itse sain lakin 80-luvulla, äitini ei sellaista halunnut. Enkä minä omista lapsistani, ei ole ainakaan meilläpäin enää akateemisten sukujen juttu (yliopistotutkintojakaan ei mitenkään juhlita, yota hieman).
Niin että on jo niin basic-kamaa teillä että mitäpä niistä suotta numeroa tekemään. Harmi juttu niille tutkintojen suorittaneille; on se kuitenkin iso saavutus päästä ylioppilaaksi ja suorittaa yliopistotutkinto ja varmasi on iso juttu sille suorittajalle, harmi kun "akateemista sukua" ei kiinnosta pennin vertaa
Montako sukua tunnet jossa järjestetään suuret juhlat kun tyttö/poika saa maisterin paperit? Aika harvassa, veikkaan. Yleensä tuossa vaiheessa lapset asuvat jo pois kotoa, perustelevat omia perheitä, lähtevät työskentelemään ulkomaille, jatkavat opintojaan tohtoriksi jne. Ne paperit käydään hakemassa tiedekunnan kansliasta - jotkut osallistuvat yliopiston juhlallisiin tutkintojuhliin. Ei se arvostusta vähennä, tutkintoja kyllä pidetään arvossa, lapsia on opetettu arvostamaan niitä ja tekemään töitä niiden saavuttamiseksi. Mutta tutkinto on enemmän henk koht juttu kuin koko suvun yhteisjuhla.
No mikähän juttu tää nyt taas on, että duunariperheissä muka vaan hommattais lyyria, mutta akateemisissa ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut molemmilta pojilta, 2012 ja 2015. Samoin oma äitini meiltä neljältä lapseltaan. Tavat tulevat Porvoon seudulta.
En ostanut omana lakkiaispäivänäni, koska en silloin tiennyt perinteestä. Korjasin asian pikkuveljen kirjoittaessa ylioppilaaksi jolloin raahasin veljen ostamaan äidille lyyran ja samalla minäkin ostin sitten oman äidinlyyrani annettavaksi jälkikäteen.
Nykyään äidillä on kolme äidinlyyraa meiltä kaikilta lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin itse äidilleni kirjoittaessani ylioppilaaksi v. 2014. Pirkanmaalla.
Yo-juhlissa nyt on paljon muutakin kuin se itse tutkinto, pidän ainakin hyvänä paikkana juhlia tuota. Sitten taas valmistumista olen huomannut että AMK-puolella on paljon enemmän, pidetään ihan isot valmistujaisjuhlat sukulaisille ja tuttaville. Yliopistosta valmistuneista kavereista tosi harvalla on ollut mitään juhlia ja niilläkin kenellä juhlat oli ne oli hyvin pienet perhepiirin juhlat.
Olen ostanut v. 1990 äidilleni, samoin siskoni kolme vuotta myöhemmin.
Myös molemmilta mummeilta löytyi lyyrat, äidinäidiltä kolme ja isänäidiltä kaksi. Mummin kuoltua äitini säästi yhden (jokainen kolmesta sisaruksesta otti yhden) lyyran, jonka suvun "vanhin" joka tässä tapauksessa on esikoisemme voi sitten antaa äidinlyrana eteenpäin.
Vaikka en pidäkään ylioppilaaksi pääsyä minään supersuurena meriittinä, niin onhan se sellainen aikuistumisen juhla ja noille mummeille se on ollut iso asia, 60-luvun alkupuolella ylioppilaaksi pääsyä pidettiin vielä ihan kovassa arvossa.
Meillä on äiti myös ollut hyvin ylpeä lyyrarivistään, kun sai kaikki lapset ylioppilaiksi. Samoin olen itse ollut liikuttunut ja ylpeä omien poikieni antamista. Kurkkuun tulee kyynelten maku, vaikkakin onnellinen!
Onpa pöljä aaveejuttu taas tuo "akateemisten" asettuminen muka tällaisen yläpuolelle :D Jos joku on aidosti noin kylmänkiskoinen, niin ihmetellä voi kuinka vähän sitä kiitollisuutta tai iloa lapsen menestyksestä -tai iloa omasta onnistuneesta kasvatustyöstä- voi varastossa ollakaan. Jos YO-juhla on liian vähäpätöinen iloittavaksi, niin mihin niitä vähiä tunteita säästellään? Tohtorinväitöseen ja hautajaisiinko 😅 Tärkeintä on olla sarkastinen, kitkerän katkeran hapan ja talloa halveksuviin jalkoihinsa mahdollisimman moni herkistelevä lajitoveri.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu meidän suvun perinteisiin. Ymmärtääkseni enemmänkin ei-akateemisten perheiden juttu.
Eiköhän lyyra ole nimenomaan akateeminen perinne, myös äidinlyyra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolle ostin lyyran kun itse sain lakin 80-luvulla, äitini ei sellaista halunnut. Enkä minä omista lapsistani, ei ole ainakaan meilläpäin enää akateemisten sukujen juttu (yliopistotutkintojakaan ei mitenkään juhlita, yota hieman).
Niin että on jo niin basic-kamaa teillä että mitäpä niistä suotta numeroa tekemään. Harmi juttu niille tutkintojen suorittaneille; on se kuitenkin iso saavutus päästä ylioppilaaksi ja suorittaa yliopistotutkinto ja varmasi on iso juttu sille suorittajalle, harmi kun "akateemista sukua" ei kiinnosta pennin vertaa
Montako sukua tunnet jossa järjestetään suuret juhlat kun tyttö/poika saa maisterin paperit? Aika harvassa, veikkaan. Yleensä tuossa vaiheessa lapset asuvat jo pois kotoa, perustelevat omia perheitä, lähtevät työskentelemään ulkomaille, jatkavat opintojaan tohtoriksi jne. Ne paperit käydään hakemassa tiedekunnan kansliasta - jotkut osallistuvat yliopiston juhlallisiin tutkintojuhliin. Ei se arvostusta vähennä, tutkintoja kyllä pidetään arvossa, lapsia on opetettu arvostamaan niitä ja tekemään töitä niiden saavuttamiseksi. Mutta tutkinto on enemmän henk koht juttu kuin koko suvun yhteisjuhla.
No aika monetkin pitää kaveriporukalla valmistujaisbileet ja vanhemmille/sisaruksille/isovanhemmille järjestetään joku päiväkahvitilaisuus. On ihan yleistä kyllä. Mutta mä liikunkin ilmeisesti sitten alemman kastin porukoissa...
Alue: Aihe vapaa
Kirjoitin itse -98. En ollut tietoinen tällaisesta perinteestä enkä siis ostanut äidilleni lyyraa. Äitini on vieläkin pahoillaan asiasta ja saattaa siitä lakkiasten aikoihin mainitakin. Lapista olen.