Lue keskustelun säännöt.
Muita korkeasti koulutettuja, jotka tuntevat kuuluvansa työväenluokkaan?
19.10.2011 |
Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, olen noin 30-vuotias ja mieheni on keskiluokkaisesta perheestä, hänelläkin on korkeakoulututkinto sekä tyypillinen keskiluokkainen työ. Näillä perusteilla minun kai pitäisi tuntea siirtyneeni keskiluokkaan. Jostain juuri luin, että ihmisen tunne yhteiskuntaluokkaan kuulumisesta yleensä vakiintuu viimeistään juuri tässä iässä.
Tunnen kuitenkin edelleen kuuluvani lähinnä työväenluokkaan. Isäni on perusduunari ja äitini on lasten syntymän jälkeen ollut kotirouva.
Onko muita korkeasti koulutettuja, jotka eivät tunne kuuluvansa keskiluokkaan (tai ylempään yhteiskuntaluokkaan)? Osaisiko joku myös kertoa mielipiteensä siitä, mihin luokkiin ylipäätänsä suomalaiset voisi jakaa?
Kommentit (48)
sekoittaa pakkaa aika kiinnostavasti. Olen itse taiteilija, ja tuo kiinnostuneisuus kulttuuriin ja kulttuurin tunteminen näyttäisivät monien teksteissä liittyvän ylempiin luokkiin. Entä me, jotka elämme kulttuurin sisällä, ja olemme sen tuottajia. Itse koen taas olevani vahvasti "sivussa", alakulttuurin jäsen, ja toisaalta koulutukseni on korkea. Tämä voi toki liittyä myös taiteenlajiini ja omaan taustaani. Miten te muut ajattelette taiteilijat osaksi luokkayhteiskuntaa?
Toisaalta taide on yläluokkaista ja elitististä, toisaalta se on sellaisten, jotka ovat pitkälle kouluttautuneet eivätkä varakkaita. Jos pitäisi taiteilijat johonkin lokeroida niin ehkä itse laittaisin vähävaraiseen sivistyneistöön, koska luulen, että monikaan taiteilija ei rikastu työllään. Luokka-ajattelu näkyy mielestäni taiteessa siten, että taidepiireissä ei välttämättä kohoa arvostukseen joku maalainen kansantaiteilija, tulee nyt mieleen vaikka Kalervo Palsa. Ja taiteissa on ollut aina "vähäarvoisempaa" taidetta siinä missä taas käsitteellisempi ja älyllisempi taide taas vetää puoleensa koulutetumpaa väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan oli tietysti eri säädyt, ja näistähän jokainen meistä sukutaustansa mukaan polveutuu, mikä selittää nämä erilaiset ruokailu/seurustelu yms kuviot. Nyt kuitenkin on niin, että säädyt ovat iloisesti sekoittuneet avioliittojen myötä, ja koululaitos ja armeija lisänneet luokkien välistä tuttavuutta, ja väitän, että jokainen, including raharikkaat svedusuvut, tuntee lähipiiristään pesunkestävän juntin tai köyhimyksen ja sama tietysti päinvastoin. Siksi meillä ei ole sellaisia luokkia, jotka vaan eläisivät kaltaistensa kanssa, kuten monissa maissa vielä on.
En pysty perustelemaan tätä mitenkään, tämä on ihan puhdas mielipide, mutta kyllä mun mielestä raharikkaat haluaa vain leikkiä toistensa kanssa. Samoin kuin duunarit haluaa leikkiä toistensa kanssa. Ehkä luokkajako ei ole samanlainen kuin vaikkapa Briteissä, mutta on. Kyse on mun mielestä siitä, että näillä ryhmillä on voimakas käsitys siitä, että ei kuuluta siihen toiseen ryhmään, on selkeästi "me" ja "ne toiset".
mutta väitän silti, että koululaitos ja armeija ovat viimeisen parin sukupolven ajan huolehtineet siitä, että luokat sekoittuvat keskenään. Tämä tarkoittaa kaverisuhteita ja verkostoitumista yli luokkarajojen, mitkä osaltaan ovat lisänneet luokkien välisiä avioliittoja, kuten tämän ketjun kirjoituksista näkee. Meillä joku raharikas tai duunari ei yksinkertaisesti vaan voi eristäytyä kaltaistensa joukkoon, sillä jokaisella raharikkaallakin löytyy suvusta tai kaveripiiristä se junttieinari samoin kuin duunariltakin löytyy se parjattu akateeminen huuhaahumanisti. Erilaiset mieltymykset, maut ja tavat taas tulevat lapsuudenkodista (syntyperä) tai sitten ne omaksutaan siitä viiteryhmästä, johon halutaan kuulua. Tässä rajat ovat niin häilyviä etten jakaisi porukkaa luokkiin niiden pohjalta.
Tulee kuitenkin tekstistäsi sellainen fiilis, että haluaisit sanoa, että luokkia ei ole, kun kerran on paikkoja, joissa eri taustoista ovat tekemisissä toistensa kanssa. Ei mun mielestä se, että ollaan keskenään tekemisissä kuitenkaan poista yhteiskunnallisia valtasuhteita (jotka ovat luokkajakojen taustalla) tai tuo ymmärrystä eri luokkien välille.
vakitöissä ja pitkissä määräaikaisissa työsuhteissa olevat, peräkkäisissä pätkätöissä olevat, lyhytaikaisesti työpaikkojen välissä työttömät, satunnaisia keikkoja tekevät ja osa-aikatyöläiset sekä pitkäaikaistyöttömät. Pitkäaikaistyöttömät voi vielä jakaa periaatteessa työkuntoisiin ja alkoholisteihin/pitkäaikaissairaisiin, joitten lääkärintodistus ei ole kelvannut enää vakuutusyhtiöön.
Jos kuuluu johonkin alempaan luokkaan omasta halustaan, niin sitten on tuota ylintä kastia, koska silloin muu varallisuus mahdollistaa elämän ilman vakituisia tuloja.
ja hyväpalkkaisessa duunissa. En itse vaivaa päätäni luokka-asioilla eikä minua kiinnosta, mihin luokkaan joku toinen minut kenties haluaa lokeroida.
vakitöissä ja pitkissä määräaikaisissa työsuhteissa olevat, peräkkäisissä pätkätöissä olevat, lyhytaikaisesti työpaikkojen välissä työttömät, satunnaisia keikkoja tekevät ja osa-aikatyöläiset sekä pitkäaikaistyöttömät. Pitkäaikaistyöttömät voi vielä jakaa periaatteessa työkuntoisiin ja alkoholisteihin/pitkäaikaissairaisiin, joitten lääkärintodistus ei ole kelvannut enää vakuutusyhtiöön.
Jos kuuluu johonkin alempaan luokkaan omasta halustaan, niin sitten on tuota ylintä kastia, koska silloin muu varallisuus mahdollistaa elämän ilman vakituisia tuloja.
Entä eläkeläiset? Ja mihin kohtaan "arvoasteikollasi" heidät laittaisit?
Itseäni vaan kiinnostaa tällaiset yhteiskunnalliset jutut :) Kouluvuosinani hehkutettiin, ettei yhteiskuntaluokkia enää ole ja kaikki ovat tasa-arvoisia. Mutta sitten joskus yläasteiässä tajusin, että kyllä meillä on sittenkin luokkayhteiskunta ja koko ajan se vahvistuu. En vain oikein ole keksinyt yleispäteviä luokkia, kuten joskus aikoinaan oli aatelisto ym.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon myös duunariperheestä ja ensimmäinen suvun korkeasti koulutettu. Ensi vuonna pitäis väitellä, mutta tulen aina sydämeltäni olemaan vasemmistolainen ja "alempi luokkainen".
35 ov sosiologiaa ynnä noin 200 ov muita yliopisto-opintoja eivät ole saaneet minua vakuuttuneeksi luokittelun tarpeesta.
Entiseen aikaan sillä oli merkitystä, kun Moran kiville lähti kuningasta valitsemaan tiettyjen "yhteiskuntaluokkien" edustajia ja vielä itsenäisessä Suomessakin ensimmäiset edustajat olivat aika pitkälle säätyvaltiopäivien perillisiä.
Kai minun kuuluisi tuntea itseni talonpoikien perillisenä jotenkin "ylempään" luokkaan ainakin historiallisin perustein, mutta käytännössä taidan olla lähempänä työväenluokkaa tai vaikka mykyään perussuomalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluissa menestynyt mutta en sitten enää työelämässä. Suurin osa kaveripiiristäni ei ole akateemisia ja ne jotka ovat, ovat hekin lähtöisin työläis- tai yrittäjäperheistä (maatilat). Tämä kaikki merkitsee sitä, että liikun ikäänkuin luokkien välimaastossa. Se ei minua haittaa, mutta uskon että "maku" (siis kulttuurinen yms.) on tärkeämpi kriteeri. Ja kyllä, olen mielestäni siinä suhteessa sivistyneempi kuin tavallinen duunari.
Minä taas väittelen ensi vuonna sosiologiasta ja väitän, että luokka edelleen on olemassa. Jos ei muualla, niin ainakin ihmisten mielissä ja käyttäytymisessä.
T: Vastaaja 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...väitän, että luokka edelleen on olemassa. Jos ei muualla, niin ainakin ihmisten mielissä ja käyttäytymisessä.
T: Vastaaja 5
Onko tästä aiheesta muuten kirjoitettu jo jotain väitöskirjaa tmv.? Siis ihmisten käsityksistä luokkajaottelusta Suomessa?
ap
Minä taas väittelen ensi vuonna sosiologiasta ja väitän, että luokka edelleen on olemassa. Jos ei muualla, niin ainakin ihmisten mielissä ja käyttäytymisessä.
T: Vastaaja 5
luokitella, lokeroida ja karsinoida itsensä ja muut. Siis niillä, joille on olemassa "me" ja "ne".
Olisi ehkä hedelmällisempää tutkia, mistä tällainen luokitushinku kumpuaa ja millaiset ihmiset siihen herkimmin syyllistyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luokitella, lokeroida ja karsinoida itsensä ja muut. Siis niillä, joille on olemassa "me" ja "ne".
Olisi ehkä hedelmällisempää tutkia, mistä tällainen luokitushinku kumpuaa ja millaiset ihmiset siihen herkimmin syyllistyvät.
Millainen tausta sinulla on? Itselläni kiinnostus saattaisi liittyä tähän "luokkamatkaan", jota en siis edes koe tehneeni. Tavallaan en ole täysin kotonani työväenluokassa enkä ainakaan keskiluokassa. Itselläni ei ole montaa korkeakoulutettua kaveria työläistaustalla, joten tavallaan koen olevani vähän ulkopuolinen sekä duunariporukoiden että keskiluokkaisten seurassa.
ap
Millainen tausta sinulla on? Itselläni kiinnostus saattaisi liittyä tähän "luokkamatkaan", jota en siis edes koe tehneeni. Tavallaan en ole täysin kotonani työväenluokassa enkä ainakaan keskiluokassa. Itselläni ei ole montaa korkeakoulutettua kaveria työläistaustalla, joten tavallaan koen olevani vähän ulkopuolinen sekä duunariporukoiden että keskiluokkaisten seurassa.
ap
ja minulla on akateeminen loppututkinto sekä koulutustani vastaava hyvä työpaikka. Tuttavapiiriin kuuluu niin duunareita, maajusseja kuin valkokaulustyöläisiä, ja tulen ihan hyvin juttuun kaikkien kanssa. Olen aina ollut omien polkujeni kulkija, joten ehkä siksi omat ja muiden luokka-asemat eivät kiinnosta minua tippaakaan, vaan arvotan ihmisiä muilla perusteilla. Ja ehkä siksi olisin jonkin verran utelias tietämään, millaisille ihmisille tuo lokerointitarve on ominaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tunne kuuluvani mihinkään. Työläisiä kovasti arvostan ja arvostaisin ehkä itseänikin enemmän jos olisi "kunnon ammatti" mutta kiinnostus veti lukemaan huonosti työllistävää ja surkeasti palkattua humanistista kulttuurialaa... Suvussa vähän korkeakoulutettuja ja vanhemmat työläisiä, äiti tosin olisi lukenut pidemmälle jos olisi ollut siihen aikaan mahdollista.
Ammattiliitot ärsyttävät minua poliittisten kytköksiensä takia, vaikka ovat muuten tarpeellisia. Tai olisivat, jos myös pätkätyöläisten asiat kiinnostaisivat muutenkin kuin puheiden tasolla...
Ruumiillista työtä olen tehnyt suurimman osan elämääni ja tuskin lopetan kokonaan koskaan.
en vain oikein käsitä, miten se pitäisi tehdä, koska koulutus ja tausta ei tänä päivänä korreloi mitenkään yhteiskunnallisen aseman, työtilanteen tai varallisuuden mukaan. Omassa kaveripiirissäni on iloisesti sekaisin eri asteen tutkinnot, eikä tällä alueella tutkintonimike takaa vielä yhtään mitään työmarkkinoilla. Suurin osa kavereistani on pätkätöissä ja useimmilla on kaksi tutkintoa. Parhaiten porskuttavat ne, joilla on ollut suhteita ja sitä kautta paremmat työmahdollisuudet.
omat vanhempani ovat tehneet "luokkaretken", äitini maanviljelijäperheestä ja isäni alemmasta keskiluokasta hyvin arvostettuihin akateemisiin ammetteihin.
Itse olen aina menestynyt opiskeluissa ja saanut ne maisterin paperit.
Miehen vanhemmilla samankaltainen tausta (paitsi miehen isovanhemmat ehkä vähän koulutetumpia ja kaupunkilaisia kuin mun) ja miehellä akateeminen tutkinto ja ura. Hän siis ainakin kunnon pysyvää (ylempää?) keskiluokkaa.
Mun työelämä on taas ollut alusta asti yhtä silppua, sen lisäksi pätkiä kotona ja tulot tietenkin todella pienet. Ammattini on myös sellainen, että se ei ole selkeästi samalla tavalla tukevan keskiluokkainen kuin mieheni.
Itse koen, että koulutukseni ja sellaisen kulttuuriperimäni myötä kuulun keskiluokkaan, mutta toisaalta tulotasoni ja nykyisen työelämäni tasoni mukaan välttämättä en, vaan johonkin muuhun.
Mun on välillä hieman hankala samastua esimerkiksi joihinkin uutisiin, jotka olevinaan koskettaa sitä Suomen keskiluokkaa. Toisaalta duunarikaan en koe olevani.
tai alemmasta keskiluokasta, isä pienyrittäjä, äiti opistotason koulutuksella edennyt pikkupäällikkötehtäviin.
Itse opiskelin humanistista alaa maisteriksi, yhteiskunnalliset asiat aina kiinnostaneet + laaja kansainvälinen kokemus ehkä auttanut laittamaan asioita laajempaan perspektiiviin. Työkokemusta on myös paljon ns. akateemisista työtehtävistä.
Nyt kuitenkin nykyisessä työpaikassani olen ainut akateemisesti koulutettu, pikkulapsivaiheen johdosta kulttuuriharrastukset jne. jääneet vähemmälle ja tunnen todella olevani oudossa tilanteessa. Työpaikalla minua pidetään sivistyneenä, älykkönä ym., akateemisessa kaveripiirissäni taas ehkä rentona ja tietyllä tavalla työväenluokkaisena "kansannaisena".
Lapsuudenperheessäni tällaisia asioita ei mietitä yhtään, ilmapiiri on "ihmiset ihmisinä", vasemmistotaustan vuoksi titteleillä ym. ei ole merkitystä.
Että sellaista, tosiaan ollaan luokkien välissä tässä....
Ehkä minä en osaa näitä yhteiskuntaluokkia määritellä siitä syystä, että en koe itse kuuluvani oikein mihinkään.
Koulutukseni perusteella minut olisi valmistumisestani saakka pitänyt luokitella vähintään ylemmäksi toimihenkilöksi, sittemmin akateemiseksi jos se on ylempi "luokka". Sukuni perusteella olisin kuulunut talonpoikiin ja muihin omistavan luokan edustajiin. Käytännössä olen kuitenkin elänyt koko elämäni enemmän tai vähemmän tavallisten työläisten alapuolella.
Oikeasti luokkajako ei toimi monista eri syistä. Kuka tahansa meistä kun voi olla varallisuuden, koulutuksen, työhistorian, perheen sosiaalisen taustan ja muiden seikkojen perusteella hyvinkin erilaisiin luokkiin kuuluva. Helpompaa olla "luokaton" kuten suuri osa yhteiskunnastakin.
Kyllä minä väittäisin, että ei ainakaan tavallisten ihmisten mielissä ole toisten ihmisten, naapureiden tai uusien tuttavien tai varsinkaan ystävien sosiaalisella asemalla paljonkaan merkitystä. Toki itse kukin viihtyy parhaiten kaltaistensa kanssa, mutta se on kuitenkin eri asia kuin väen jakaminen yhteiskuntaluokkiin.
"Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa", kirjoittajana Katriina Järvinen, voisi kiinnostaa ap:tä. Kuulemani perusteella siinä käsitellään luokkia ja niiden välillä siirtymistä nyky-Suomessa.
Oma tarinani: isäni on professori, hänen isänsä syntyi torpparin tölliin. Olen akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkainen, elämäntapani on keskiluokkainen, ellei jopa ylempään keskiluokkaan luokiteltavissa. Toimin ammattiliitossa aktiivisesti ja arvostan työväenaatetta ja duunareita. Ideologisesti näkisin itseni mielellään työläisenä, mutta tottumukseni ja elinpiirini eivät tue tällaista minäkuvaa. Olen oppinut elämään ristiriidan kanssa.
Koulutus on kärsinyt inflaation eikä maisterin papereissa itsessään ole enää mitään ihmeellistä. Jos haluaa päteä ja nostaa statustaan pitää keksiä lisäksi jotakin muuta.