Suomi on todella lapsivihamielinen yhteiskunta!

Pienet tönii ja tuuppii siinä missä vanhat tönii ja tuuppii! :)



Minulla on pieniä lapsia ja kyllä ne kasvaessaan alkaa olemaan isoiksi ja nätisti. Ongelmana on että liian pian vaaditaan liikaa.

Ei aikuinen aina huomaa että vastassa onkin pieni ihminen, jolla on vielä taidot kehittymättä.



Pienen lapsen paikka on oppia oma minuus, se on alussa itsekkyyttä. Sitten voi alkaa huomaamaan että on muitakin ja heillä on ensin vuoro, eikä ota enää kädestä.

Seuraavana tulee vuoroon leikit, fyysisyys ja pitää taas oppia mikä on liikaa ja mikä on leikkiä.



Eläminen on opettelua. Olemiseen kuuluu vanhempien arvostus mutta ei sitä saa hakkaamalla toisia. Tosin, he ovat saaneet kasvatuksensa väkivallasta niin pitää kai meidän ymmärtää heitä?

Pitää ymmärtää että on ihmisiä, jotka ei vielä osaa arvostaa muita ja olla kohteliaita.



Meillä Tampereella tehdään pian koulumuutoksia ja tämä tarkoittaa omien lapsieni kohdalla sitä että lähikoulu muuttuu luokiksi 1-4 ja 5-6 luokkalaiset matkustaa bussilla usean kilometrin 4 lähimpään kouluun.

Saas nähdä malttaako lapseni olla silloin kohteliata ikäihmisille.

Entä mahtaako ikäihmiset kohdella lapsiani samalla arvostuksella? Kiittää saamastaan etuudesta, ilman että hakkaa sateenvarjolla ensin jonottaessa.

pelottavalta paikalta: "kärryt sotkeutuu helposti -- siirrellään suruttomasti -- ties mistä ne löytää ---."

Niin, niissähän onkin sisältönä vain joitain purkkeja maitoa, jotain salaattiosastolta ja ehkä joku jo löydetty lihapaketti (vielä kaupan omaisuutta kaikki nämä.)

Joten kyllä siinä onkin painava syy tukkia kaikkien ostosreitit, ettei mun (siis kaupan) maitopurkit huku!

Ehkä tämän perustelun jälkeen tajuat myös, miksi joku äiti saattaa olla kiinni niissä lastenrattaissaankin koko ajan eikä uskalla tehdä niin kuin minä eli parkkaa syrjemmälle ja käy napsimassa ostokset ruuhkapaikoista katsoen samalla lasta sivusilmällä.

laitoin vaan selityksen sille, että miksi ihmiset niistä kärryistään pitää kiinni... Kaupassa kaikki ylimääräiset kärryt -oli ne sit ostos- tai lastenkärryt- on tukkeena, mutta sitähän se on. Väärää puuta tässä nyt kyllä haukuit.

Täytyy silti sanoa, että aika hapannaamaista porukkaa ovat nuo vanhukset perusilmeeltään. Vaunuja työntävät äidit ovat ainakin iloisia ja hymyileviä mutta suurin osa vanhuksista on pahantuulisen ja luotaantyöntävän näköisiä. Onneksi useimmat jaksavat kuitenkin hymyillä meidän kuopukselle (1-vuotias) mutta esikoinen (4-vuotias) harvoin saa hymyjä, vaikka kuinka istuisi nätisti paikallaan. Syynä on se, että meidän esikoinen on kova puhuja ja utelias. Hän siis ei tyydy olemaan se huomaamaton lapsi, jota niin moni täällä penää vaan pitää ääntä (ei kovaa, ihan keskusteluääni) ja saattaa jopa puhutella, mikä tietysti suomalaiskulttuurissa on synti, sen olen ymmärtänyt aikaisemmista keskusteluista. Lapsiperheiden aikuiset sekä nuoret aikuiset juttelevat takaisin tai ainakin hymyilevät, kun kiirehdin ohjaamaan esikoisen mielenkiintoa muuhun, mutta vanhukset käyttäytyvät kuin olisivat saaneet iskun vasten kasvoja. Esikoiseni ei kysy ihmisiltä henkilökohtaisuuksia vaan yleensä kertoo omaa mieltään askarrattuvia asioita (me tultiin tänne junalla, mä istuin ikkunapaikalla. Se oli jännää! Kohta me nähdään kummitäti ja ostetaan sille kukkia...). Mutta Suomessa lapset eivät saa näkyä eivätkä ainakaan kuulua. Sen sijaan se kännykkään kailottava saa istua ihan rauhassa ilman paheksuvia katseita.



Vuosia sitten kun minulla ei ollut lapsia, istahdin bussissa sellaiseen neljän ryhmään, joka on tarkoitettu vanhuksille ja raskaana oleville. Olin raskaana, tosin vasta viikolla 10, olin väsynyt ja pahoinvoiva ja istuin tarkoituksella siihen oven viereen, koska pelkäsin, että joudun säntäämään bussista ulos oksentamaan. Neljän rykelmässä istui yksi vanhus viistosti minua vastapäätä. Tilaa bussissa oli kyllä muuallakin, mutta takana. Yritin katsella maisemia ja keskittyä muuhun kuin pahoinvointiin, joten en aluksi tajunnut, että mummo tökki minua kepillään. Mutta tokihan se alkoi sattua, ja käännyin sitten hämmästyneenä katsomaan. Mummo pyöritti päätään paheksuvasti ja osoitti kylttiä, jossa siis oli vanhuksen ja raskaana olevan kuva. Ei sanonut sanaakaan, vain osoitti ja pyöritti päätään. Hänen mielestään minun (jonka raskautta ei voinut huomata eli siis sen ei kuulunut minua vaivata) olisi pitänyt siirtyä pois näiltä paikoilta, vaikka bussissa ei ollut muita vanhuksia ja kaksi paikkaa tässäkin rykelmässä oli edelleen vapaana. Kai hän ajatteli, että näille paikoille ei koskaan saisi kukaan muu istua ja niiden pitäisi aina olla vapaina, vaikka bussi olisi aivan täpötäysi. En siirtynyt, ja mummo tökki sinnikkäästi, vaikka pyysin , että lopettaisi. Oltiin varmaan koominen näky. Vahinko vaan, että oli pakko poistua oksentamaan seuraavalla pysäkillä. Aimo mustelman sain silti jalkaani.



Kyllä jokainen vanhus voi myös mennä itseensä oman käytöksensä suhteen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Eivät kaikki vanhukset ole töykeitä mutta monet ovat. Ja saavat varmasti takaisin ihan yhtä töykeää palvelua. En minäkään siirtynyt paikaltani, kun ei voinut asiallisesti pyytää.

mahavaivojaan itkevä vauva siellä bussissa matkalla neuvolaan itkee vaikka miten menisi raittiiseen ilmaan ja sille ei joku bussissa öykkäröivä eläkeläismummu tai hengenheimolaisensa voi mitään saati lapsen äiti. Myös pikkulapset itkevät usein kipua, väsymystä jne eikä kyse ole mistään huonosta kasvatuksesta. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja jos sitä ei siedä kulkekoot taksilla!

että kaikki, jotka ärsyyntyvät lapsen itkusta tai metelistä eivät ole lapsivihamielisiä, he vain ärsyyntyvät. Lapsen huuto on ärsyttävää, siitä ei vain pääse mihinkään. Ei se ole lapsen vika, äidin vika (no, ellei sitten kyse ole nälässä pitämisestä tai vastaavasta) tai yhteiskunnan vika, se vain on. Ei ärsyyntyminen tietenkään oikeuta tönimistä tai muuta huonoa käytöstä, mutta juuri tuota mulkoilua ja pään pudistelua se aiheuttaa. Ei siksi, että kyse olisi siitä, että juuri se lapsi pitäisi saada bussista kokonaan pois, vaan siitä, että samassa pienessä tilassa joku pitää korviasärkevää melua ja ihmiset toivovat, että se loppuisi. Ei siinä ole mitään henkilökohtaista juuri tiettyä lasta kohtaan suunnattua, samanlaista ärsyyntymistä aiheuttaisi joku kännisen örvellyskin tai muu häiriö, mutta häiriö se valitettavasti on. Suurin osa mulkoilijoista luultavasti kuitenkin ymmärtää, ettei sille voi tehdä mitään, mutta ei se ärsyttävyyttä silti poista.

olen kuullut kenenkään sättivän kun kuljen esim. kaupungilla. Keskustelupalstojen sättimisiä en osaa ottaa kovin todesta.



Olin kaupassa esikoiseni kanssa jolloin vanhempi rouva alkoi kovaan ääneen päivittelemään kuinka hirveää....



Minua hävetti, muttei kuitenkaan itseni tai lapseni puolesta.

Kampista lapsen (silloin rattaissa n. 8kk ikäinen) kanssa bussilla. Päästiin jo bussiin ja sieltä perästä tuli joku eläkeläisrouva ostoskasseineen ja kovaan ääneen rupesi valittamaan, kun siellä keskellä oli "jotkut rattaatkin viemässä tilaa ja valivalivali" kysyi rouvalta, että oisko antaa taksiraha, niin mielelläni ottaisin taksin, ettei tarvitsisi kuunnella valitusta.

tuleeko sitä iän myötä itsekin kiukkuiseksi ja ärtyneeksi. Jos on sairauksia ja elämän ehtoopuoli muutenkin vituttaa, jaksaako sitä olla enää kellekkään ystävällinen? Kyllä mua ainakin harmittaa vanheneminen, mut minkäs sille voi. Elämä on niin kovin lyhyt aika ja huononee loppua kohti vääjäämättä. Toki asennetta voi yrittää pitää valoisana ja olla ystävällinen, mut kyllä mua jo nyt nuorempanakin ketuttaa päivittäin joku asia oikein kunnolla :D

minun vanhinta lastani tahallisesti ohi kävellessään. Lapseni kaatui ja sai mustelmia. Syy oli tähän se että lapseni oli muka tiellä(oli yli 4 metriä molemmin puolin tilaa hänellä kiertää lapsi.)



Oli hyvin pirteän ja vittumaisen näköinen mummo. Kävin potkaisemassa kumoon hänen kärrynsä.

Keski-ikäiset naiset ovat myös pahoja. Olin lasten kanssa kaupassa. Eräs äiti oli n. 2v ja 4v lasten kanssa kaupassa ja vanhempi sai jostain syystä itkupotkuraivarin. No ei siinä mitään, sellaista se on lasten kanssa, mutta:



kuulin kun kaupan hyllyttäjä ja joku asiakas (50v+ naisia) päivittelivät nähtyään edellämainitun tapauksen:

"ei tuo saa mitään kuria"

"ei minun lapset koskaan tuolla tavalla"

"huono äiti kun ei osaa kasvattaa"



Vain hyvä kasvatukseni esti minua sanomasta: pitäkääs akat huoli omista asioistanne.

lisäksi moni tuntematon (etenkin vanhat mummelit) on esim. kehunut lapsen kivoja vaatteita tai vaaleita kiharoita, jutellut tämän kanssa jne.

t. toinen helsinkiläinen (ja tytär 6 v)

ja kuljen paljon julkisilla,autoton kun olen.Ikinä en ole näiden 6,5 vuoden aikana,kun lapsia on on ollut joutunut kenenkään sättimäksi tai tahallaan tönittäväksi.

Missä kaupungissa on tuollaista meininkiä? Ei ainakaan tässä missä itse asun. Kuljen bussilla paljon, eikä kukaan ole koskaan sättinyt, ei edes valittanut. Yhden ainoan kerran kanssamatkustaja oli tosi tympiintynyt, koska oli bussilakko ja minun oli pakko viedä lapsi lääkäriin ja ängetä sinne erittäin ahtaaseen bussiin. Selitin tilanteen ja pahoittelin että viedään näin paljon tilaa, ja kun kaikki näkivät että lapsi on kurjassa kunnossa, niin kukaan ei sanonut yhtään mitään.



Mä päin vastoin koen mummelit tosi kivoiksi. Totta kai heillä on matala ärtymyskynnys, jos on kipuja, univaikeuksia (mitä monilla vanhuksilla on) ja ympäristön havainnointikyky on sillä tavalla heikentynyt, että esimerkiksi häly ja muu hälinä ympärillä haittaa pahasti keskittymistä ja siitä tulee tietyllä lailla kömpelö, turvaton ja avuton olo kun ei kuule mitä muut sanovat ja tilanteet tulee eteen äkkiä kun ei niitä ole ehtinyt havaita ajoissa. Mut tahallaan ilkeitä eläkeläisiä en ole missään tavannut. Minä olin ekassa raskaudessa sen verran sairas että jouduin kävelemään kyynärsauvoilla. Bussipysäkillä ja kaupoissa itsekin vaivaiset mummot tulivat kyselemään vointia ja ihastelemaan vatsaa, ja kertomaan mielellään omista lapsistaan. Minulle tarjottiin aina apua, mitä en tosiaan olisi osannut odottaa, koska niin moni valittaa, ettei apua saa. Jostain syystä sitä itse kuitenkin olen aina saanut!

että kun ylitän suojatietä rattaita työntäen, samaan aikaan kääntyvä auto antaa tietä, jos kuljettaja on keski-ikäinen mies, mutta jos samanikäinen nainen, kiihdyttää vain. Ei voi yleistää, mutta suuntaus on tämä.



Tuntuu kuin naisilla olisi vanhemmiten joku viha nuoria äitejä kohtaan. Ehkä suomalaiset naiset ovat "aina tehneet kaiken, raataneet kyntensä verille" ja jos joku mamma kulkee joutilaana lapsen kanssa, se on kuin punainen vaate. Ihan kuin se kärsimys tekisi paremman ihmisen. Muutenkin monet eläkeläismummot ovat yksiä hapannaamoja (oma äitini on valitettavasti muuttumassa tähän suuntaan myös), mikä tietty voi johtua yksinäisyydestäkin, mutta kyllä moni sen vankilansa ihan omin kätösin rakentaa.

Toki on olemassa myös pahansuopia ja kiukkuisia mummoja siinä missä vastaavia äitejäkin. Ei kai se nyt pääsääntöisesti iästä kiinni ole. Olen kyllä itsekin nähnyt bussissa miten keski-ikäinen nainen alkoi huutamaan kilpaa uhmaikäisen lapsen kanssa, kun olisi halunut kuulema matkustaa rauhassa. Silti ei tulisi mieleenkään yleistää kaikkiin keski-ikäisiin.

Allekirjoitan 100%



T: Etelä-Euroopassa asuva

oletko ehkä hieman mustavalkoinen ihminen:) Minä olen itsekkäiden äitien vihaajatyyppi, jota kyllästyttää joka päivä kuunnella sitä huutoa ja mekastusta julkisissa kulkuvälineissä ja kaupoissa. Kasvattakaa ne kakaranne olemaan hiljempaa tai pysykää kotonanne.

jotka olettavat kaikkien käyttäytyvän hänen mieleisellään tavalla - tai sitten saavat pysyä kotonaan.

Pullamössösukupolvea parhaimmillaan. Minä ja minun maailmani jossa eletään minun sääntöjeni mukaan tai sitten pysytään sisällä.

Kyllä jotkut puliukot ja sekakäyttäjät sporassa ja metrossa korpee aika lailla pienen lapsen kanssa matkustavaa kuin joku vauvan itku. Koko ajan saa pelätä, että tulee kirveestä päähän tai kaatuvat vaunujen päälle.



Siitä ilmaisen matkustamisen kadehtimisesta vielä. Ainakin työelämässä olevat vanhemmat saattavat omistaa myös voimassa olevan kuukausikortin, vaikka matkustaisivatkin esim päiväkotiin tai neuvolaan lapsen kanssa vaunuilla "ilmaiseksi". Tai he kulkevat ilman lasta vaikka harrastuksiin tai kauppaan yms.



Mä en ainakaan kinkee julkisiin vaunujen kanssa siitä riemusta, et pääsee ilmaiseksi vaan siksi, et on pakko ja se on myös arvovalinta. Onneksi kohta pääsee taas fillarilla.

just pidin ovea auki, oma lapsi sylissä, reppu selässä, kun takaa tulevan mamman vuosikas oli juoksemassa painavan oven väliin, äiti tuli perässä. Kuulinko äidiltä kiitosta tai mitään? En. Ens kerralla annan ehkä oven pamahtaa kiinni, niin että lapsi jää väliin. Vähän käytöstapoja äideille. Mä olen tavannut vain ystävällisiä ihmisiä myös. Apua on tarjottu pyytämättä ja lapsia on tultu kiittelemään ja kehumaan julkisissa liikennevälineissä. Moni äiti on jo valmiiksi sellainen hapannaama ja bussiin noustessaan teloo rattailla käytävällä kävelevien päälle... Mä oikeasti kääntäisin ne katseet moniin äiteihin päin. Ei kaikki tietenkään ole, mutta liian moni.

edellinen

jontenkin tuntuu että koko maa on taantunut ja sivistys kokonaan katoamassa. Saa vihata ruotsinkielisiä, homoja, maahanmuutajia, hyvätuloisia, yksinhuoltajia jne jne. Viha ja aggressio on käsinkosketeltavissa vähän joka paikassa. Katsokaakas vaikka tätä av-menoa, käsittämätöntä silmitöntä raivoa ja haukkumista päivästä toiseen aiheesta imetys, lastenhoito, naapurit, lasten kaverit jne mikä tahansa normaali arkiasia. Miksi suomalaiset naiset vihaavat kaikkea ja kaikkia?