Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä suurperheitä.
09.05.2011 |
Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta... Jos lähdetään liikkeelle käytännöllisyyden kannalta, matkustelut yms. Ja kun vielä mukaan laitetaan liian suuri ihmismäärä täällä maapallolla... Saadaa aika paljon faktoja, eikö? Mielestäni kaksi, korkeintaan kolme lasta on sopiva määrä naiselle. Jos lapsia on esim. viisi, en jaksa uskoa että kaikille lapsille riittää huomiota tarpeeksi, syliä silloin kun lapsi sitä itse haluaa. Lisäksi nykyaikana isot perheet ei ole enää mikään ihailun aihe, se oli ennen se NYT ON NYT.
Kommentit (22)
suurperheissä.
Kyllä niissä ainakin tilastollisesti ongelmaa on. Ei millään voi antaa esim. viidelle yhtä paljon huomiota kuin kahdelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 vuotta kotona (esikoinen nyt 18v) niin väitän että hän on saanut huomiotani paljon enemmän kuin se uraäidin ainokainen, joka viedään hoitoon 10kk ja nähdään pari tuntia illalla. ja viikonloppuisinkin viedään mummolle että päästään lomailemaan.
minä olen lasteni kanssa lähes 24/7 eli kyllä siinä jää jokaiselle ihan hyvin aikaa. Ja toisaalta koululaisetkin ekrtovat minulle tapahtumista eikä naapurin tädille kuten meillä lasten kaverit. Tulevat mielummin meille juttelemaan kuin menevät tyhjään kotiin=)
Ja mitä ympäristöasioihin tulee niin harva suurperhe lentää pari kertaa vuodessa Thaimaahan tmv. meillä ei ole koko perhe matkustanut vielä kertaakaan Ruotsia pidemmälle yhdessä. Nyt säästetään 1,5-2v että päästään kerran edes johonkin koko perhe (6 lasta joista 2 jo aikuisen hinnoilla). Muutoinkin ei turhakkeisiin rahaa mene, vaatteet ostetaan usein käytettynä ja kierrätetään. Me ostetaan sit huutiksesta ne yhden-kahden lapsen äitien shoppailemat pursuavat vaatekaapilliset. Toki joillakin suurperheillä on enemmän rahaa käytössä, mutta kulutus lasta kohden varmasti pienempää kuin niillä parin lapsen perheillä.
13 vuotta kotona (esikoinen nyt 18v) niin väitän että hän on saanut huomiotani paljon enemmän kuin se uraäidin ainokainen, joka viedään hoitoon 10kk ja nähdään pari tuntia illalla. ja viikonloppuisinkin viedään mummolle että päästään lomailemaan.
minä olen lasteni kanssa lähes 24/7 eli kyllä siinä jää jokaiselle ihan hyvin aikaa. Ja toisaalta koululaisetkin ekrtovat minulle tapahtumista eikä naapurin tädille kuten meillä lasten kaverit. Tulevat mielummin meille juttelemaan kuin menevät tyhjään kotiin=)
Ei tee hyvää lapsen omanarvontunnolle kun perheeseen hankitaan aina vaan lisää lapsia, vaikka edellisiäkin on jo monta.
Minulta naapurin 6-lapsisen perheen esikoinen kysyi "miksi äiti haluaa aina uusia ja uusia lapsia, onko meissä jo olemassa olevissa jotain vikaa. Miksi me emme riitä?"
Meillä on mieheni kanssa 2 yhteistä lasta ja se on mielestäni oikein sopiva määrä, enempää en edes haluaisi. Mutta sattuneista syistä miehen 2 lasta entisestä liitosta muuttivat yllättäen meille kokonaan. Joten tässä sitä nyt ollaan 4 lapsen kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo yleiseen lasten hyvinvointiin päästään pienemmissä perheissä, kuin suurissa. Lapsille kaikki hankinnat onnistuvat tietysti paremmin pienissä perheissä, kuin isoissa (tuskin tässä kaikki miljonäärejä on). Ja kun teini-ikä koittaa... rahaa palaa varmasti. Joten parempi vähän kuin paljon lapsia, eikö?
Ei me silloin matkusteltu, muta ei mun kaveritkaan, Korkeintaan kävi automatkalla Norjassa. Itse ruvettiin ansaitsemaan rahaa n 13 vuotiaina. Opittiinhan ainakin tekemään töitä, tuntemaan rahan arvo. Ja huomiota ja seuraa saimme toisiltamme. Meillä vanhimman ja nuorimman välillä oli liki 17 vuotta, joten kyllä sitä aikaakin jäi. Tosin se oli silloin ja nyt on nyt. Itselläni on yksi lapsi:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ilmeisesti pitää tyytyä vain kahteen. :(
En osaa sanoa, miksi neljä. Olen itse kolmilapsisesta perheestä ja mies kaksilapsisesta perheestä. Meille kummallekin oli selvää, että kolme lasta halutaan jo ennen kuin yhtäkään oli hankittu. Kuopuksen syntymän jälkeen tajusin haluvani ehkä sen kolmannen jälkeen neljännenkin. Aloin toivoa kaksosia, kun ikääkin alkoi olla paljon.
Nyt alan lähestyä 40 vuoden ikää ja tajuan, että neljää en ehdi hankkia, en ehkä kolmattakaan. Kyllä siitä surulliseksi tulee.
Taloon mahtuu tosin tasan kaksi lasta. :) Ja tästä emme muuta pois, saamme sitten sen kolmannen tai vaikka ne yllärikakoset!
Ei tässä mieti ympäristöä vaan ihan tunnepohjalla mennään. Tosin emme matkustele ulkomaille (oltiin tosin risteilyllä Tallinnaan vähän aikaa sitten). Kierrätämme lelut ja vaatteet, sängyt ja muut tavarat, ja rahaa laitamme lähinnä lasten harrastuksiin. Meidän perheen kulut eivät siitä numero kolmosesta nouse, mutta neljännestä kyllä, kun auto pitäisi vaihtaa...
oletko itse ajatellut sitten nykypäivänä perustaa suurperheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käyty juuri missään, mitään ei saanu, rahasta hirveä pula!
Nyt itselläni on 5lasta ja joka kesä käydään jossain reissussa, nytkin suunnitteilla jo, suomen matkailua kylläkin! Kallista on kun hotellissa joudutaan asumaan, minnekään sukulaisten nurkkiin ei ilkeä enää isolla perheellä mennä.
on käyty puuhamaassa, viherlaaksossa tykkimäellä visulahdessa linnanmäellä korkeasaaressa yms...
talvella (syys ja talvilomalla) vieraillaan muutaman päivän kylpylämatkoilla.
meillä reissataan enempi kuin moni pieni perhe! JA meillä lapset toivovat lisääkin sisaruksia!
Sisarukset ovat rikaus! itsekin olisin nuorena halunnut lisää sisaruksia, mutta kun en saanut, toivoin itse isoa perhettä! ONNEKSI sain sellaisen miehen joka myös haluaa lapsia!
lapset on vaan niin ihania!!! kutonen "tilauksessa"
isommat lapset ovat ihan kinunneet vauvaa moneen otteeseen:) Nyt on vauva 6 vuoden tauon jälkeen ja kyllä ne vielä haluaa lisää, se vanhin 16v poika myös joka tykkää paljon vauvasta:) Kukaan ei ole KOSKAAN ollut mustasukkainen kun on tullut pienempi sisarus. Lapsia on kuusi. Olen sanonut vanhemmille lapsille että olen halunnut lisää lapsia koska he ovat niin ihania, jos eivät olisi niin tuskin olisin halunnut:) Lapset ovat myös toisilleen rakkaita, äiti ja isä ei ole ainoat tahot joilta rakkautta saa.
Ei tee hyvää lapsen omanarvontunnolle kun perheeseen hankitaan aina vaan lisää lapsia, vaikka edellisiäkin on jo monta.
Minulta naapurin 6-lapsisen perheen esikoinen kysyi "miksi äiti haluaa aina uusia ja uusia lapsia, onko meissä jo olemassa olevissa jotain vikaa. Miksi me emme riitä?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muut lapset haluavat lisää lapsia, niitähän tehdään????????????????????? Ei jumantsuki sentään, ei kai se ihan nyt noin mene!
Jos perheessä on kaksi lasta on vanhemmat ja lapset onnellisia. Jos lapsia on enemmän kuin kolme voivat kaikki huonosti ja kenelläkään ei riitä rahaa.
Mä väitän että kahden lapsen vanhemmat ovat itsekkäitä ja itsekeskeisiä, kaksi lasta joutuvat kilpailemaan huomiosta keskenään ja tulevat riitelemään perinnöstä, Kahden lapsen vanhemmat ovat uraohjuksia ja kiinnostuneet vain materiasta, jota heillä kyllä riittää, mutta lapset joutuvat pelaamaan pleikkaa iltapäivät yksin.
Miltä se tuntuu kun mä tämmöisiä lauon? Ihan huvikseen ja arviolta?
Meillä on neljä lasta, käymme kerran vuodessa Välimerellä ja toisen kerran jossain muualla lomalla, ostan keskihintaisia uusia vaatteita ja toivottuja pelejä, toki joudun sanomaan välillä ei mielihaluille. Lapsilla on seuraa toisistaan, mutta myös riitaa, ovat sosiaalisia otuksia jotka tulevat hyvin toimeen kaverien kanssa, kun kotona on opineet ottamaan toiset huomioon.
Jos meillä olisi kaksi lasta en osaa sanoa olisinko rikkaampi, matkustettaisiinko Välimeren sijasta Aasiaan, mutta aika paljon tyhjempää mun elämä olisi. On hieno tunne lähteä vaikka kauppaan neljän lapsen kanssa (2-10v) kun ihmiset hämmästelevät kolmekymppistä kaunista naista, että olenko mä au pair vai mikä kun lasten kanssa sujuu asiat niin mukavasti. Huomiota saa lapset ihan riittävästi, kahden kesken ja joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittää. Ja miksi, no enpä tiedä, tarvitseeko sen neljännen haluamiseen olla sen kummempaa syytä kuin esikoisen haluamiseen? Vauvakuume vaivasi silloin, toisen kohdalla, kolmannen kohdalla ja niin nytkin.
Talossa on tilaa, auto menee kyl uusiksi, jos onnistaa. Ulkomaan reissut ei meitä kiinnosta nyt, ei ole koskaan kiinnostanutkaan. Lomailemme kotimaassa joka vuosi ja viikon reissuilla saadaan lomaa ihan tarpeeksi. Ikää on reilusti yli 30, mutta haitanneeko tuokaan mitään, hidastaa toki voi. ;)
Mikä se on tämä elämän tarkoitus ja kenellä toisten elämälle on oikeus sitä tarkoitusta määritellä? Onko se työ ja ura, vaiko vapaavalintainen ja oma halu valita suuri perhe?
kyllä se myös vanhemmista on kiinni, ei kait kukaan lapsia "tee" jos vain lapset haluavat ja kinuavat!
Sitäpaitsi lapsia saadaan, ei TEHDÄ!
lapset vaaan on niiin ihania! kyllä jokaiselle sitä aikaa löytyy!!!jos on vaan halua!
ymmärtää väärin tai oot oikeesti tyhmä. Ihan miten vaan.
Jos muut lapset haluavat lisää lapsia, niitähän tehdään????????????????????? Ei jumantsuki sentään, ei kai se ihan nyt noin mene!
Lapset hoidetaan HYVIN! Lasten määrästä huolimatta. Omasta mielestäni lasten lukumäärästä on turha kilpailla. Nykyisin vaan on niin kaikenlaista... että pienempi määrä riittäisi monelle..
5 lasta ja se tekee siis 2,5 lasta/aikuinen meidän perheessä kun on isä ja äiti. Mielestäni ihan ok luku, vai mitä? =)
Kaikille on minusta riittänyt rakkautta ja oikeestaan tuntuu, että joka lapsesta nauttii aina enemmän ja enemmän. Silloin esikoisesta ei vielä oikeasti tajunnut vuosien nopeaa kulumista ja lapsen kasvamista, vaikka rakastinkin esikoistani valtavasti ja rakastan edelleen.
Jotenkin rakkaus vaan kasvaa lapsien myötä ja jokaisesta olemme pitäneet hyvää huolta ja annettu huomiota. Olenkin kotiäiti ja miehenikin viihtyy kotona, yhdessä sitten menemme rantaan, puistoon, metsään... milloin mitäkin.
Ulkomaillakin asuttiin. Lensin 4 lapsen kanssa yksistäni Suomeen ja mies tuli perässä, odotin viidettä ja minusta kaikki meni upeasti ja matka oli helppo. Jotkut kun vääntää täällä kuinka uskaltaa lentää 2 pienen lapsen kanssa tmv.
Sitä on siis oppinut organisoimaan loistavasti. =)
Ei siitä sen enempää, ME olemme onnellisia ja se riittää. :)
että omani ovat varmasti saaneet enemmän aikaa ja huomiota kuin kaksi
lapsisen perheen lapset jotka on saatu pienellä ikä erolla.Se että on useita lapsia ei tarkoita, että lapset olisi huonosti hoidettu tai päinvastoin.
Omat lapseni olen saanut 19v, 25v, 32v 38v ja kuopus syntyy 43v synttäreideni aikoihin. Jokainen on saanut olla rauhassa vauva ja murkku
Eiköhän lapsia hankita aina itsekkäistä syistä, harva siinä miettii maapallon tilaa tai lapsi pyytää tänne syntyä.
Minulla on 7 lasta sillä olen heidät kaikki tänne halunnut. Toisaalta Suomen mittakaavassa on ihan hyvä että tänne saadaan myös veronmaksajia tulevaisuudessakin. Ja minulla kyllä riittää lapsille syliä ja huomiota, pikemminkin niin että isot ovat kiukkuisia kun olen aina kotona. haluaisivat pelata vapaasti iltapäivät niin kuin kaverit joissa vanhemmat töissä. No ensi syksynä minäkin palaan töihin ja arki muuttuu meilläkin. Mutta uskon lapsille silti jäävän aikaa.