Käsi sydämmelle, rakastatko puolisosi lasta ed.liitosta?

Ensimmäisen mieheni lasta rakastin kuin omaani ja tapasin hänet 2-vuotiaana ensimmäisen kerran. Menetin miehen auto-onnettomuudessa tytön ollessa 5 vuotta. Pidän yhä tänäkin päivänä yhteyttä tytön kanssa ja tapaamme säännöllisesti :)



Mutta nykyisen mieheni lapsesta en ole neljän yhteisen vuoden aikana oppinut kuin pitämään hyvinkin satunnaisesti. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta ei... Tyttö oli 2,5-vuotias ja ensimmäinen vuosi meni hyvin, koska taapero piti minua hoitajanaan. Mutta, mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä vaikeampi minun on hänen kanssaan tulla toimeen. En tiedä miksi, tyttö on kyllä välillä sietämättömän itsekäs ja ilkeä.



Eihän lapsesta saa mitään pahaa sanoa, mutta en siedä tapaa, jolla hän kohtelee yhteisiä lapsiamme. Nyt tyttö on kohta 6-vuotias ja vaikeammaksi vain menee. Olen viime aikoina tosiaankin pakoillut kotoa, että jaksan olla hänen kanssaan edes iltaisin. Olen tietysti reilu tyttöä kohtaan ja ostan hänelle samoja juttuja kun omillekin lapsilleni.

Mutta rakastanko? Käsi sydämellä, en :(

Tyttäreni on jo kuudennella luokalla.

Hän kyllä ymmärtää asioita ja on aika fiksu ikäisekseen, kuten minäkin aikanaan.



Vaimo kerran humalassa lipsautti liikaa. Hän kertoi ettei oikein välitä tyttärestämme ja pitää häntä nirppanokkaisena. Rakastan nykyistä vaimoani meillä on myös yhteinen lapsi. Suutuin kuullessani siitä mitä mieltä hän on tyttärestäni.



Olemme tehneet tyttäreni kanssa vähän pilaa äitipuolensa kustannuksella. Järjestelen yhteisiä hetkiä joista hän ei voi kieltäytyä. Pakotan myös vaimoni ostamaan kalliita lahjoja tyttärelleni.

Saan sairasta mielihyvää katsellessani vaimoa yhteisinä hetkinä. Näkee selvästi ettei nauti.

Usein naureskelemme tyttäreni kanssa äitipuolelle, jota yhdessä vähän piinaamme.



Akkani kunnioittaa minua sen verran ettei tuo mielipidettään julki, eikä uskalla kieltäytyä tyttäreni kevätjuhlista tai syntymäpäivistä, jotka on hänen tehtävänä järjestää.

Tänävuonna on poikkeus. Minä järjestän juhlat ja on minulla pieni yllätys vaimollekin, hän saa lahjoittaa tyttärelleni oman ponin. Minähän sen toki olen ostanut. Hän saa jälleen näytellä miten paljon rakastaa perhettämme.



T: kahvituntilainen

Tyttäreni on jo kuudennella luokalla.

Hän kyllä ymmärtää asioita ja on aika fiksu ikäisekseen, kuten minäkin aikanaan.

Vaimo kerran humalassa lipsautti liikaa. Hän kertoi ettei oikein välitä tyttärestämme ja pitää häntä nirppanokkaisena. Rakastan nykyistä vaimoani meillä on myös yhteinen lapsi. Suutuin kuullessani siitä mitä mieltä hän on tyttärestäni.

Olemme tehneet tyttäreni kanssa vähän pilaa äitipuolensa kustannuksella. Järjestelen yhteisiä hetkiä joista hän ei voi kieltäytyä. Pakotan myös vaimoni ostamaan kalliita lahjoja tyttärelleni.

Saan sairasta mielihyvää katsellessani vaimoa yhteisinä hetkinä. Näkee selvästi ettei nauti.

Usein naureskelemme tyttäreni kanssa äitipuolelle, jota yhdessä vähän piinaamme.

Akkani kunnioittaa minua sen verran ettei tuo mielipidettään julki, eikä uskalla kieltäytyä tyttäreni kevätjuhlista tai syntymäpäivistä, jotka on hänen tehtävänä järjestää.

Tänävuonna on poikkeus. Minä järjestän juhlat ja on minulla pieni yllätys vaimollekin, hän saa lahjoittaa tyttärelleni oman ponin. Minähän sen toki olen ostanut. Hän saa jälleen näytellä miten paljon rakastaa perhettämme.

T: kahvituntilainen

ratkaisustamme ennenkin...eli ratkaisimme asian niin että sovimme miehen kanssa että emme tapaa hänen lasta hänen entisestä suhteesta. Vain niin meidän suhde pysyy kitkattomana. Me ollaan nyt yhdessä aloitettu kaikki alusta. Mulla ei ole omia lapsia. Ihmiset on lakanneet kyselemästä syytä kun niille kertoo et miehen ex on helvetin hankala tyyppi ja on parempi kaikille ettei olla missään tekemisissä hänen kans.

Mä en koskisi tuollaiseen mieheen kepilläkään.

annat tyttärellesi kuvan että puolisoa saa kohdella vittumaisesti ja tässä nyt nauttien katsellaan toisen kärsimystä. Onhan se kiva vielä siinä vaiheessa kun tyttäresi ottaa jonkun narsistin puolisokseen joka tekee tämän elämästä helvettiä. Tottahan tyttäresi pysyy puolisonsa rinnalla kun isi opetti että puolison vuoksi pitää kärsiä kärsiä... Saat kirkkaamman kruunun.

Tyttäreni on jo kuudennella luokalla.

Hän kyllä ymmärtää asioita ja on aika fiksu ikäisekseen, kuten minäkin aikanaan.

Vaimo kerran humalassa lipsautti liikaa. Hän kertoi ettei oikein välitä tyttärestämme ja pitää häntä nirppanokkaisena. Rakastan nykyistä vaimoani meillä on myös yhteinen lapsi. Suutuin kuullessani siitä mitä mieltä hän on tyttärestäni.

Olemme tehneet tyttäreni kanssa vähän pilaa äitipuolensa kustannuksella. Järjestelen yhteisiä hetkiä joista hän ei voi kieltäytyä. Pakotan myös vaimoni ostamaan kalliita lahjoja tyttärelleni.

Saan sairasta mielihyvää katsellessani vaimoa yhteisinä hetkinä. Näkee selvästi ettei nauti.

Usein naureskelemme tyttäreni kanssa äitipuolelle, jota yhdessä vähän piinaamme.

Akkani kunnioittaa minua sen verran ettei tuo mielipidettään julki, eikä uskalla kieltäytyä tyttäreni kevätjuhlista tai syntymäpäivistä, jotka on hänen tehtävänä järjestää.

Tänävuonna on poikkeus. Minä järjestän juhlat ja on minulla pieni yllätys vaimollekin, hän saa lahjoittaa tyttärelleni oman ponin. Minähän sen toki olen ostanut. Hän saa jälleen näytellä miten paljon rakastaa perhettämme.

T: kahvituntilainen

Mietin tätä.

Onhan adoptiolapsiakin, joita on opittava rakastamaan eri tavalla kuin biologisia - tai ehkä biologisia lapsiakin oppii rakastamaan. Itse ainakin muistan äidinrakkauden tunteen vahvistuneen koko ajan vauva-aikana.



Onko syy ehkä se, että jos lapsi on toisen isän / äidin, ei "voi" kiintyä ja ei "saa" olla kuin äiti tai isä? Näinhän joku sanoi. Vai se, ettei lapsi ole yhtä paljon läsnä elämässä kuin oma lapsi useimmiten on? Vai mikä muu se syy voi olla? Kertokaa!



Minua käy sääliksi kaikki uusperheiden lapset tämän perusteella, enkä toivo samaa kohtaloa omille lapsilleni ikinä. Oma läheiseni on menettänyt vauvana äitinsä ja saanut tuntea, mitä on äitipuolen "rakkaus" verrattuna rakkauteen tämän omiin lapsiin. Elinikäiset traumat sai ja huonommuudentunteen, kun koko lapsuutensa koki olevansa huonompi kuin muut sisarukset :(

annat tyttärellesi kuvan että puolisoa saa kohdella vittumaisesti ja tässä nyt nauttien katsellaan toisen kärsimystä. Onhan se kiva vielä siinä vaiheessa kun tyttäresi ottaa jonkun narsistin puolisokseen joka tekee tämän elämästä helvettiä. Tottahan tyttäresi pysyy puolisonsa rinnalla kun isi opetti että puolison vuoksi pitää kärsiä kärsiä... Saat kirkkaamman kruunun.

koko perhe osallistuu syntymäpäiville?

En näe siinä mitään kärsimystä. Eikä kukaan päin naamaa naura äitipuolelle. Jos jätetään tulematta kevätjuhliin niin mies voi ihan hyvin jäädä pois nuorimmaisen kevätjuhlista. Siinäpä äiti sitten selittelee, kun mies on "työmatkoilla".

En kyllä nä mitään väärää tuossa. Väärin oli että vaimo lipsautti miehelleen humalassa tuollaista paskaa. Ei ihme jos loukkaantui.

Olen suhteeseen ryhtyessäni tiennyt, että aviomiehelläni on lapsi edellisestä suhteesta. Tämä oli yksi asioista, jotka puhuttiin halki silloin, kun seurustelemaan ruvettiin. Lapsi oli silloin alle kaksivuotias. Mielestäni minun täytyy hyväksyä lapsi ja hänen edessään käyttäytyä välittävästi ja puolueettomasti, muuten en olisi vastuullinen aikuinen.



Koen myös, että en aidosti rakastaisi miestänikään, jos en voisi pitää lapsesta ja kohdella rakastavasti mieheni lasta, joka tietenkin on yksi hänen elämänsä tärkeimmistä ihmisistä.



Rakkaus lapseen syttyi myöhemmin ja oikein odotan niitä hetkiä, jolloin lapsi tulee meille. Ensisijaisesti siksi, että näen miten mieheni odottaa lapsen tuloa ja iloitsee hänen seurastaan. Toissijaisesti siksi, että minäkin teen samoin, eli minun voi sanoa rakastavan lasta.



Aikuisten toiminnasta voin olla montaa mieltä, mutta minun tehtäväni ei ole sitä kritisoida. Eikä missään nimessä näyttää mielipiteitäni lapselle. Lapsen tehtävä on olla lapsi ja meidän aikuisten tulee olla Aikuisia isolla A:lla-

Kahvituntilaisella on uusperheille tyypillinen, haitallinen liittoutuma perheen sisällä. Siinä aikuinen ja lapsi liittoutuvat keskenään toista aikuista vastaan. Se on yhtä hajottava ydin- kuin uusperheessäkin, ja melkein yhtä yleinen molemmissa. Se tekee haittaa erityisesti lapselle, jonka aikuinen nostaa rinnalleen tasavertaisen aikuisen asemaan. Hän ei saa olla lapsi, vaan hän joutuu ottamaan osaa aikuisten valtataisteluun.



Meilläkin on välillä ollut tuollaista liittoutumista ja olemme käyneet sen takia terapeutilla. Tilanne korjaantui.



Olen rakastanut mieheni lasta ensitapaamisesta asti. Eipä tule heti mieleen ketään toista, joka olisi tehnyt minuun samanlaisen vaikutuksen niin nopeasti. Hän on aivan loistotyyppi vielä 15 yhteisen vuoden jälkeenkin.

Tyttärelleen ei silti olisi pitänyt kertoa tuollaisesta tai juonia äitipuolen takana noin.



Kaikesta muusta olen samaa mieltä. KYllä äitipuolen pitää osata näytellä pitävänsä lapsipuolestaan. Hänen tulee ostella lahjoja ja osallistua lapsipuolen juhliin kaikin tavoin.



Minulle on aivan sama rakastaako mieheni poikaani. Hänen ei tarvitse. En hyvällä katso, jos ei osta kalliita lahjoja tai jättää syntymäpäivät väliin sen takia, ettei ole hänen oikea poika. Ottaisin hyvin nopeasti eron sellaisesta miehestä. Eli kulissit pitää säilyttää. Kahvituntilaisen vaimon pitää vielä harjoitella hymyilyä ja aitoutta.

uuden puolison lapsiin kuin naiset täällä?

Mielestäni tunteet miheni lasta kohtaan ovat aivan samalaiset kuin omianikin eli onko se sitten rakkautta? Kai se sitten on.



Toisaalta tyttö on ollut 1 vuotias kun olen häneen tutustunut, jossain vaiheessa oli sellaista että ei oikein tullut toimeen kun tyttö keksi että enhän minä ole hänen äiti... koetteli mua kaikin keinon ja oli oikein mielinkielin kun isä oli paikalla ja ärsyttävää oli se että mies ei uskonut että pieni tyttönsä voi mua kohtaan niin kayttäytyä, no kerran mies sitten sai tyttönsä kiinni tästä ja tyttö kuuli kunniansa ja sen jälken on välit ollut todlla hyvät.



Nykyään tyttö jo 13 vuotias ja jossain vaiheessa en olisi kyllä uskonut että näin paljon voisin toisen lapsesta pitää.

Nykyään ihan innolla odotan niitä viikonloppuja kun tyttö meille saapuu.

naisetkin; tunteisiin ei voi pakottaa vaan ne syntyvät itsestään

uuden puolison lapsiin kuin naiset täällä?

rakastaa uuden vaimonsa lasta, mutta äitipuoli saa inhota vapaasti miehen entisen liiton lasta.

Puheet pahoista äitipuolista ovat totta.

olen samaa mieltä kanssasi.

Onpas harvinaista, että täällä ihmiset uskaltavat tunnustaa, että eivät rakasta eivätkä erityisemmin pidä. Ja yllättävän vähän " mitäs otit miehen,jolla lapsia " vastauksia.

Itse en myöskään rakasta ja tunnen oloni ahdistuneeksi, kun lapset ovat meillä. Koitan kuitenkin esittää,että kaikki on ok, koska lapset ovat pieniä. En todellakaan laske heidän kuuluvan perheeseemme.

kirjoitetaan yhdellä m-kirjaimella.



Ihan perusjuttuja, luulisi aloittajan taitavan kielioppia sen verran että tuon tietäisi.

hyvä jos aina siedänkään.

Siinä se on tyly akka... p...kele...

Uusi mieheni sanoikin että tuuppaa sen jonnekin pian.

Lapsistani toinen ei edes halua sinne ahdistavaan ilmapiiriin.Pienempi haluaa,mutta nainen on tyly tylyttäjä... Aion kyllä puhua asiat halki...

Toki syynä voi olla että eksäni elelee tän naisen omakotitalossa ja siivellä... Niin ei kai siihen sitten enää miehen lapsia halua passattavaksi.

ratkaisustamme ennenkin...eli ratkaisimme asian niin että sovimme miehen kanssa että emme tapaa hänen lasta hänen entisestä suhteesta. Vain niin meidän suhde pysyy kitkattomana. Me ollaan nyt yhdessä aloitettu kaikki alusta. Mulla ei ole omia lapsia. Ihmiset on lakanneet kyselemästä syytä kun niille kertoo et miehen ex on helvetin hankala tyyppi ja on parempi kaikille ettei olla missään tekemisissä hänen kans.