Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Käsi sydämmelle, rakastatko puolisosi lasta ed.liitosta?

Vierailija
22.03.2011 |

Itse myönnän, että en rakasta. En edes haluaisi tyttöä meille, jos saisin itse päättää. Tietenkään en tätä tytölle tai miehelleni näytä, mutta mielelläni olen töissä tuolloin kun tyttö on viikonlopun meillä.



Mielestäni toista ei voi edes "vaatia" rakastamaan lasta ed.suhteesta. Rakkaus tulee jos on tullakseen.

Kommentit (57)

Vierailija
21/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tykkään kovasti ja musta on kiva kun poitsu käy meillä, mutta en rakasta. En usko, että hän minulta rakkautta odottaakaan, hänellä on isä ja äiti, jotka rakastavat.

Vierailija
22/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun niille kertoo et miehen ex on helvetin hankala tyyppi ja on parempi kaikille ettei olla missään tekemisissä hänen kans.

koska aikuiset eivät tule toimeen. Reilukerho.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta hän rakastaa minun lastani aiemmasta suhteesta. Tästä olen 100 % varma.

Vierailija
24/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun niille kertoo et miehen ex on helvetin hankala tyyppi ja on parempi kaikille ettei olla missään tekemisissä hänen kans.

koska aikuiset eivät tule toimeen. Reilukerho.


että lapsen lisäksi kärsisi muutama aikuinenkin?

Vierailija
25/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun niille kertoo et miehen ex on helvetin hankala tyyppi ja on parempi kaikille ettei olla missään tekemisissä hänen kans.

koska aikuiset eivät tule toimeen. Reilukerho.


että lapsen lisäksi kärsisi muutama aikuinenkin?

Mutta itse en hennoisi riistää lapselta isää. Minulle on ainakin opetettu jo ihan pienestä, että aikuinen pärjää aina, mutta lapsi ei saa kärsiä!

Todella itsekästä toimintaa sinulta ja mieheltäsi.

Kiva sitten jos hankitte yhteisiä lapsia, mies löytää taas uuden ja sit hylkää teidänkin lapset.

Vierailija
26/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun niille kertoo et miehen ex on helvetin hankala tyyppi ja on parempi kaikille ettei olla missään tekemisissä hänen kans.

koska aikuiset eivät tule toimeen. Reilukerho.


että lapsen lisäksi kärsisi muutama aikuinenkin?

että eräät täysikäiset kasvaisivat aikuisiksi.

Sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Muistapa se jos miehesi kuolee ennen sinua ja teillä on yhteistä omaisuutta. Voipi olla muutama riita perinnöstä miehesi lapsien kanssa.

Sitten asiaan, minä en rakasta mieheni edellisen liiton lasta. Minun ei tarvitse eikä kukaan sitä minulta vaadikaan. En tosin vihaakaan enkä inhoa.

En voisi vaatia mieheltäni että hylkäisi lapsensa edellisestä liitosta. Jos niin tekisi, ei olisi sellainen mies johon voisin luottaa ja jonka kanssa perhettä perustaa. Jos itse olisin vaatimassa että hylkäisi ja mies sen tekisi, olisi aika munaton mies. Kuka haluaa nyhverötossukan, jonka hyppää vaikka 10-kerroksisen talon katolta alas ku akka niin vaatii? Luuseri ja nyhverö.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta toimeen voi tulla ja sovussa elää.



Meillä miehen lapsi ei käy, koska lapsen äiti ei kestä minun olemassa oloa. Hänellä sairaalloinen tarve omia lapsi; pitkä juttu enkä siitä nyt avaudu.



Kun lapsi kävi meillä, tulimme hyvin toimeen eikä ollut ongelmia. Juuri se olikin lapsen äidille ongelma.



Vierailija
28/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni ei ole tavannut lasta 15 vuoteen. Lapsi oli 1v. kun erosivat. Eksä löysi uuden miehen ja elävät perheenä. En tiedä ketä lapsi pitää isänään, tuskinpa ainakaan biologista isäänsä kun ei varmasti muista häntä tavanneensa.



Luulenpa että tämä on hyvä ratkaisu kaikille, valituksia olen kuullut vain sivullisilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainoastaan rintaperilliset.

Vierailija
30/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos tunnetta vertaa siihen, mitä tunnen omia lapsiani kohtaan. mutta pidän heistä ja viihdyn heidän kanssaan ja samanlaisia ylpeyden tunteita minulla kyllä ailahtelee heidän saavutuksistaan kuin omienikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta jos tuo yks ja ukkonsa tekevät lapsia, niin sitten tämä akka riitelee omien lastensa puolesta ja väittää että miehen lapsi edellisestä liitosta pitää jättää perinnöttä kun eihän se perheeseen kuulu. Ei varmaan moisen kotkan takia.

Vierailija
32/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta toimeen voi tulla ja sovussa elää. Meillä miehen lapsi ei käy, koska lapsen äiti ei kestä minun olemassa oloa. Hänellä sairaalloinen tarve omia lapsi; pitkä juttu enkä siitä nyt avaudu. Kun lapsi kävi meillä, tulimme hyvin toimeen eikä ollut ongelmia. Juuri se olikin lapsen äidille ongelma.


Meillä myös oli niin, että äiti kielsi tyttöä enää tulemasta meidän kanssa yhtään mihinkään... milloinkaan...

Salaa pitivät yhteyttä erittäin kauan, sitten tyttö kävi salaakin muutaman vuoden. Nykyään saa olla luvan kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni ei ole tavannut lasta 15 vuoteen. Lapsi oli 1v. kun erosivat. Eksä löysi uuden miehen ja elävät perheenä. En tiedä ketä lapsi pitää isänään, tuskinpa ainakaan biologista isäänsä kun ei varmasti muista häntä tavanneensa.

Luulenpa että tämä on hyvä ratkaisu kaikille, valituksia olen kuullut vain sivullisilta.

mitenhän on valitusten laita, kun lapsi kasvaa ja tajuaa tilanteen?

Vierailija
34/57 |
22.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kyllä heistä näki, että eron ja uuden parisuhteen ym. aiheuttamien tunteiden alla oli ihan hyviä tyyppejä. Pikku hiljaa välit kehittyivät siihen, että pystyin sanomaan pitäväni miehen lapsista ihan itsessään (enkä vain tavallaan osana miestäni ja tämän elämäänsä, jota minun kuuluu tukea) ja jossain vaiheessa varmaan päästiin siihen, että voin sanoa rakastavani heitä.



Mutta tämä ei todellakaan ollut edes mikään vuoden tai parin prosessi, vaan pitkä aika ja myös työnteon tulos. Oli pakko opetella hyväksymään lapset sellaisenaan ja hyväksymään se, että itse oli tilanteen aiheuttanut. Uskomaan siihen, että jossain vaiheessa hyväksymisen ja tukemisen kautta päästäisiin tähän, missä nyt ollaan, vaikka koko ajan ei todellakaan ollut siitä mitään varmuuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/57 |
23.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä teksti on täysin lainattu edellisestä Tappajan näköisestä miehestä,mutta niin hienosti sanottu."Ei semmonen ole hyvä äiti,jonka sydämeen mahtuu vaan omat lapset"!

Vierailija
36/57 |
23.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jonka oma biloginen isäni on ottanut lapsekseen. Voi olla että biologisuudella on isälleni ja siskolleni jotain merkitystä, mutta kyllä he aivan varmasti rakastavat toisiaan. Tuntuu pahalta ajatellakin että isäni ei rakastaisi siskoani. Arvostaisin häntä paljon vähemmän jos näin ei olisi.



Rakkautta ei voi pakottaa, mutta kyllä siihen olisi suotavaa ainakin pyrkiä.

Vierailija
37/57 |
23.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mieheni lapset ovat oikein ihania tapauksia, pitävät minua äitinään ja niin edelleen, mutta... ei, en mä heitä rakasta.



Ensimmäiset vuodet mulla oli järkyttävän huono omatunto asiasta, ja yritin pakottaa itseni rakastamaan heitä samalla tavalla kuin omia lapsiani, mutta jokin aika sitten tajusin, että mun ei ole pakko rakastaa. Mä pidän heistä paljon, ja teen kaikkeni heidän eteen, se saa riittää.

Vierailija
38/57 |
23.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

uuden puolison lapsiin kuin naiset täällä?

rakastaa uuden vaimonsa lasta, mutta äitipuoli saa inhota vapaasti miehen entisen liiton lasta.

Puheet pahoista äitipuolista ovat totta.

ennestään niin hän ei olisi koskaan voinut sitä alsta sietää eikä me luultavasti siinä tapauksessa edes oltais yhdessä...

Mutta ei lainkaan ajatellut sitä että mitä jos kaikki naiset ajattelis samalla tavalla, hän olisi yksinäinen ihminen.

Ja mun mielestä se oli kovin julmasti sanottu koska ei se ole sen lapsen vika jos vanhemmat on eronnut.

Vierailija
39/57 |
23.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja välillä lasten tulo on stressannut etukäteen - myös jälkikäteen ja joskus myös heidän paikalla olo on ollut ahdistavaa.



Nyt muutaman vuoden jälkeen tilanteeseen on alkanut tottua. Lasten kasvaessa heistä on tullut enemmän persoonia kuin äidin tai isän jatkeita. On ollut kuitenkin ihan mielenkiintoista seurata heidän kasvuaan. En silti sano rakastavani heitä, ei meillä ole sellaista suhdetta ollut, että he olisivat olleet kiintyneitä muhun tai minä heihin.



Kyllä he silti herättävät tunteita mussa, nykyään paljon enemmän myönteisiä kuin kielteisiä. Johtuen tosiaan siitä, että he ovat kasvaneet ja heistä on tullut yksilöitä. Joskus rasittavia, joskus hauskoja, joskus jotain muuta. En oikeastaan enää inhoa heitä, eikä tarvitse pakottaa itseään kontaktiin, siitä on alkanut tulla luonnollista. Ehkä joskus viiden vuoden päästä (5v takana) alkaa olla jotain sellaista sidettäkin olemassa.



Mies on joskus ihmetellyt, miksi en käyttäydy huonosti, vaikka tunnen vaikka mitä. Olen vain sanonut, että minusta minun velvollisuuteni ihmisenä, aikuisena ja äitipuolena on olla reilu ja näyttää sellaista mallia, että vaikka mikä olisi, niin omien tunteiden ei pidä antaa sallia niiden mukainen toimiminen. Vaan pitää olla asiallisesti ja pitää yrittää ymmärtää. Ilmeisesti en ole kovin pahasti metsään mennyt, kun tämä systeemi kuitenkin toimii. Näköjään.

Vierailija
40/57 |
23.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ratkaisustamme ennenkin...eli ratkaisimme asian niin että sovimme miehen kanssa että emme tapaa hänen lasta hänen entisestä suhteesta. Vain niin meidän suhde pysyy kitkattomana. Me ollaan nyt yhdessä aloitettu kaikki alusta. Mulla ei ole omia lapsia. Ihmiset on lakanneet kyselemästä syytä kun niille kertoo et miehen ex on helvetin hankala tyyppi ja on parempi kaikille ettei olla missään tekemisissä hänen kans.

Mä en koskisi tuollaiseen mieheen kepilläkään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi kaksi