Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämmelle, rakastatko puolisosi lasta ed.liitosta?
22.03.2011 |
Itse myönnän, että en rakasta. En edes haluaisi tyttöä meille, jos saisin itse päättää. Tietenkään en tätä tytölle tai miehelleni näytä, mutta mielelläni olen töissä tuolloin kun tyttö on viikonlopun meillä.
Mielestäni toista ei voi edes "vaatia" rakastamaan lasta ed.suhteesta. Rakkaus tulee jos on tullakseen.
Kommentit (57)
41/57
|
23.03.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
ratkaisustamme ennenkin...eli ratkaisimme asian niin että sovimme miehen kanssa että emme tapaa hänen lasta hänen entisestä suhteesta. Vain niin meidän suhde pysyy kitkattomana. Me ollaan nyt yhdessä aloitettu kaikki alusta. Mulla ei ole omia lapsia. Ihmiset on lakanneet kyselemästä syytä kun niille kertoo et miehen ex on helvetin hankala tyyppi ja on parempi kaikille ettei olla missään tekemisissä hänen kans.
Mä en koskisi tuollaiseen mieheen kepilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut hiljattain tästä juteltiin miehen kanssa. Mulla on 2 lasta edellisestä liitosta ja olen heidän lähivanhempansa. Mieheni on siis saanut enemmän osakseen kuin "viikonloppulainaajat".
Lapseni olivat pieniä, kun nykyinen mieheni tuli kuvoihin. Mies siis joutunut vaipanvaihto- ja syöttökuvioista asti vanhemman tehtäviin. Lasten biologinen isä tapaa lapsiaan säännöllisesti ja se taitaa olla paradoksaalista kyllä, yksi "rakkautta hillitsevä tekijä". Mieheni kuvailee, että ei ole lupa kuvitella itselleen isän oikeuksia eikä lupaa kiintyä kuin omaan lapseen. Kokee astuvansa bio-isän reviirille.
Sanoo tuntevansa velvollisuudentuntuoa ja huolta siitä millaisia lapsia, nuoria ja aikuisia heistä kasvaa. Haluaa antaa hyvää esimerkkiä ja miehenä olemisesta ja hyvästä perhe- ja parisuhteesta. Minusta hän välittää lapsistani kovasti.
Lasten biologinen isä tapaa lapsiaan säännöllisesti ja se taitaa olla paradoksaalista kyllä, yksi "rakkautta hillitsevä tekijä". Mieheni kuvailee, että ei ole lupa kuvitella itselleen isän oikeuksia eikä lupaa kiintyä kuin omaan lapseen. Kokee astuvansa bio-isän reviirille.
En olisi itse osannut paremmin pukea tunteitani sanoiksi. Ajattelen aivan samoin.
Miksi ihmeessä ihmiset on niin itsekkäitä että ottavat miehen jolla on lapsia kun kerta tekee niin tiukkaa tavata näitä edellisen suhteen lapsia. Kaippa jokainen sen tajuaa kun suhteeseen lapsellisen miehen kanssa alkaa, että aina ensimmäisenä tulee se lapsi ja sen tarpeet sitten vasta se AIKUINEN ja hänen tarpeensa.
Ja miten ihmeessä joku voi kieltää miehen tapaamasta omia lapsiaan? Joku itsetuntoon liittyvä juttu lienee ja muuten minäkään en ikinä koskaan koskisi mieheen joka on oma lapsen hylännyt, tulevaisuus kun voisi olla samanlainen omallakin kohdalla.
Mutta itse en hennoisi riistää lapselta isää. Minulle on ainakin opetettu jo ihan pienestä, että aikuinen pärjää aina, mutta lapsi ei saa kärsiä!
Todella itsekästä toimintaa sinulta ja mieheltäsi.
Kiva sitten jos hankitte yhteisiä lapsia, mies löytää taas uuden ja sit hylkää teidänkin lapset.
[/quote]
Nimenomaan. Miehellä tuntuu eron jälkeen uusi nainen menevän usein lapsen edelle ja sitten vielä kun ne uudet ei harvoin pitävät miehensä lapsista ja parhaassa tapauksessa tekevät miehen kanssa uusia jälkeläisiä, niin ...
Voi voi lapsiparat.
Ja nimenomaan, lapsella on vain yhdet vanhemmat, kun äiti ja isä voivat saada uuden kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seurannut läheltä erään perheen tapaamiskuvioita, joissa isä ja hänen uusi naisensa ovat hankaloittaneet käytöksellään lasten heillä vierailuja todella paljon ja lopulta asiaa selviteltiin ihan sosiaaliviranomaisten kanssa. Sieltä annettiin neuvo, että isän tulisi tavata lapsia keskenään, mielellään niin, että isän luona ei olisi paikalla muita kuin isä. Sillä uusi kumppani ei kuulu lasten elämään ja tapaamisiin millään tavoin.
Sitä paitsi isä voi tavata lastaan muuallakin, lapsen kotona, kaupungilla, harrastuksissa, vaihtoehtoja löytyy kyllä.
Saa uudet kumppanitkin ihan rauhassa nauttia elämästään, kun eivät älynneet ajatella ensimmäisten rakastelujen huumassa, että mies ei ole yksin!
Ihan suomeksi sanottuna raivostuttaa nämä naiset, jotka ilkeävät edes ääneen sanoa mitään kielteistä miehensä lapsista.
mutta muutaman vuoden jälkeen olen alkanut jo tykätä lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no, ainakin se on helppo ruokkia kun mikään muu ei tahdo kelvata kuin nakit ja ranskalaiset.
luulee minua äidikseen, mutta tätä biolasta rakastan kyllä äärettömästi
t. äiti jolla vauva 2 vkoa, lapspuoli 3,5 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen oli jo muuttanut pois kotoa, kun tapasin mieheni, joten hän on jäänyt etäisemmäksi.
ja haluaisin puuttua enemmänkin kaikkeen. Huolehtisin heistä omistavammin, jos en olisi vasta se "kolmas vanhempi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ratkaisustamme ennenkin...eli ratkaisimme asian niin että sovimme miehen kanssa että emme tapaa hänen lasta hänen entisestä suhteesta. Vain niin meidän suhde pysyy kitkattomana. Me ollaan nyt yhdessä aloitettu kaikki alusta. Mulla ei ole omia lapsia. Ihmiset on lakanneet kyselemästä syytä kun niille kertoo et miehen ex on helvetin hankala tyyppi ja on parempi kaikille ettei olla missään tekemisissä hänen kans.
miestä aloittamaan alusta ja unohtamaan lapsenne? Olisiko se sinusta ok?
ja haluaisin puuttua enemmänkin kaikkeen. Huolehtisin heistä omistavammin, jos en olisi vasta se "kolmas vanhempi".
kun sä et oo edes se kolmas vanhempi. Virallisesti et ole mikään kuuluva lasten elämään. Sen takia sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua siihen.
Valitettavasti näin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta huomaan, etten pysty rakastamaan samalla lailla ehdottomasti kuin omaani edellisestä liitostani. Yhteisiä ei meillä ole. Koetan olla äärimmäisen tasapuolinen, mutta huomaan ärsyyntyväni enemmän puolisoni lasten tekemisistä kuin omani, kun ne sattuvat hölmöilemään.
tavallaan kyllä. Vaikea sanoa että rakastaisi jotain joka ei ole oma tai asu samassa taloudessa. Olisi varmasti ollut eri tilanne jos hänen lapset olisivat viettäneet enemmän aikaa minun kanssani.
Mutta kyllä välitin heistä ja yhäkin välitän. Yhä kun exän tapaan tai hänen kanssaan joskus kuulumisia vaihdetaan, kyselen lapsista.
Olen samaa mieltä että rakkaus tulee jos on tullakseen mutta vaikka lasta ei rakastaisi, kyllä aikuisen rooliin kuuluu se että lapsen kanssa kuitenkin yrittää toimeen tulla ja yrittää sitä yhteyttä luoda.
Ihan suomeksi sanottuna raivostuttaa nämä naiset, jotka ilkeävät edes ääneen sanoa mitään kielteistä miehensä lapsista.
kyllä mun mielestä omista tunteistaan pitää puhua, ja tiedän varsin hyvin että varsinkin lähiäitipuolena oleminen on välillä todella raskasta, ja olen avautunut tuntemuksistani sekä miehelleni että neuvolassa. Joten kyllä, olen sanonut ääneen kielteisiä asioita mieheni lapsista, vaikka olen heille kuin äiti ja melkein jopa rakastankin heitä. ;)
Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitit tuolla kommentilla. :)