Lue keskustelun säännöt.
G: Äidit vain niiden äitien kanssa, joiden lapset samanikäisiä keskenään?
20.03.2011 |
Kuinka tärkeää sinulle KÄYTÄNNÖSSÄ on, että tapaat vain kavereita, joiden lapset samanikäisiä omiesi kanssa? Olen "vanha vauvan äiti" (ei esikoinen kuitenkaan) ja olen huomannut, että omat, hyvät, vanhat kaverini, jotka ovat myös äitejä, mutta vanhempien lasten kuin vauva, eivät tunnu oikeasti löytävän (haluavan löytää?) kalenterista koskaan aikaa tavata. Myöskään iltaisin ei ole koskaan, siis ikinä, aikaa jutella, koska on ne lapset. Tiedän kuitenkin, että samaiset äidit saattavat jutella toisten äitien kanssa (illalla puhelimessa) ja tavata melko säännöllisestikin. Näillä muilla äideillä on omien lasten kanssa samanikäiset muksut.
En ole uskaltanut ihan suoraan kysyä (!) mutta olen kelannut vaihtoehtoja - olen vain niin vitun rasittava, ettei yhteyttä pidetä - mun tapa olla vauvan kanssa repii hermoja (ks. edellinen kohta) - on vain niin käytännöllistä hengailla niin, että lapset viihdyttää "automaattisesti" itseään omanikäisten kanssa. Jos ikäeroa on, joutuu aina opastamaan enemmän, koska pieni ei ymmärrä vielä ja isompi ei muista, ettei pieni ymmärrä.
Olen vähän masis tästä asiasta, koska olisi mukava viettää aikaa toistenkin aikuisten kanssa välillä. Ja tavata niitä vanhoja kavereita, siis olemme pitäneet yhtä jo 20v ja enemmänkin.
Kommentit (9)
Varsinkin jos on isompia lapsia harrastuksineen yhdistettynä pienempiin lapsiin päivunineen. Saati jos käy töissä. Se on vain niin, että ruuhkavuosina päivät täyttyvät sen oman perheen jutuista niin paljon, että vaikka miten tahtoisi nähdä vanhoja kavereita ei aika riitä.
Koita löytää uusia, jotta aikasi kuluu paremmin vauvan kanssa. Käy puistoissa ja rupattele. Ei niiden vauvavuosikavereiden tarvitse olla välttämättä ihan parhaita mahdollisia, mutta riittävän mukavia. KAhviseuraa ja juttukaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne vauvojen äidit, joita olen tuolla "julkisesti" tavannut, ovat ison perheen äitejä ja heillä sitten - luonnollisesti - aika menee esikoisten ja seuraavien tahdin mukaan. Ei sen nuorimman. Vauva- ja taaperotoiminta peruttiin kokonaan, eli siellä olisin mielelläni käynyt, mutta ei ollut oikein sitten muita osallistujia. Puistoissa käy vain äitejä, jotka sopivat treffit ja menevät sinne kimpassa (niiden isoimpien rytmin mukaan). Muuten ammottavat tyhjyyttään.
Osa noista vanhoista kavereista on palannut töihin, osa kotona useamman kanssa. Sen verran realisti olen, etten ihan jokaviikkoisesta tapaamisesta haaveile, mutta edes muutama kerta vuodessa. Pysyisi vähän käsitys siitä, mitä heille kuuluu.
"Pahinta" tässä itse asiassa on nyt tämä kotona olon "loputtomuus", odotan toista ja edessä on vielä reilu kalenterivuosi kotona lusimista. Tsemppi riittäisi kyllä ensi elokuuhun, jolloin alunperin ajattelin töihin menoa (osa-aikaisesti), kun lapsi olisi 1,5v aika tarkalleen. 2012 elokuussa on sitten kaksi pikkuista hoitoonmenijää, 2,5v ja 1v. Nuorempi säälittää vähän jo etukäteen...
tilanne sulla. Ihmisillä tuntuu olevan aika ohjelmoitu elämä nykyään, joskus tuntuu, että lapsettomat ihmisetkään eivät "ehdi" tapaamaan. Itse pyrin järjestämään aina aikaa ihmissuhteisiin ja yhtä paljon sitä on löytynyt olen sitten ollut kotiäiti tai virkaäiti.
Minä en ihan usko tuohon, että vain samanikäiset lapset leikkisivät keskenään. Lapsillekin on rikkaus että tapaavat eri ikäisiä lapsia. Hyvänä esimerkkinä minun poikani, joka on 15 v. Leikkii ihan innoissaan niin sisällä kuin ulkona, kesällä ja talvella, serkkutyttönsä 6 v kanssa. Harmi vain että välimatkaa on 450 km. Kyynelsilmin eroavat aina molemmat.
Ettei eri-ikäisiä saisi yhytettyä, edes silloin tällöin. Mutta aktiivisuutta se vaatii! Se pitää myöntää.
Tämä mun "vauva" leikki taannoin tosi nätisti 4v serkkunsa kanssa ja yksi 10v sukulaispoika on ihan mahtava kaveri. Mutta sitten yhden 6v tytön ja hänen 4v pikkusiskonsa kanssa tuli ongelmaa, kun vauvan olisi pitänyt pysyä sylissä ja paikoillaan, siis hän ei olisi saanut liikkua minnekään, koskea mitään eikä tehdä mitään. Tai leikkiä samassa kohtaa jollain nallella ja sitten tulla halittavaksi välillä. Lapsilla ei ole kokemusta vauvoista, suurin ongelma olikin itse asiassa se, että hänen äitinsä sai ahdistusta siitä, ettei mun vauva ollutkaan yhteistyössä - tai jotain - hän ei ole halunnut sen jälkeen tavata. Mä en ole missään nimessä sitä mieltä, että vauvan olisi pitänyt saada tunkea itseään joka paikkaan, mutta vain kasvatuksella en saa vilkasta lasta pysymään "vaivattomana ja sylissä" paria tuntia. Jonkin verran niistä hereillä ollessa aina on riesaa.
No joo, tästä tuli taas vuodatusta.
Sitten miettii, että onko se lasten yhteensovittaminen silloin tällöin tahto-, taito-, jaksamis- vai lapsikysymys - vai kaikkea tuota edellä mainittua...
Ap
vauvan kanssa mun ja miehen kaverit.Siinä se ilta kuluu mukavasti rupatellessa.Lapsemme osaavat ihan itse mennä omiin harrastuksiinsa, ei me niitä sinne kuskata alvariinsa. Se joka haluaa jotain harrastaa, niin menee sinne itse bussilla tai kesällä pyörällä.Nautimme suunnattomasti siitä, että omat lapset ovat jo koululaisia ja aikaa jää joka ilta tehdä ja harrastaa meillekin mitä ikinä haluamme. Ja varsinkin tavata ystäviämme joko meillä tai heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina pitää kalenterista katsoa milloin voisi tavata ja usein se menee 3-4 viikon päähän! Mä haluan spontaanimpaa elämää!
Omieni kanssa (nyt 6 ja 10v) olen huomannut että kaikkein parhaimmat kyläilykokemukset tulee kun lapsilla on noin 2-3v ikäero. Isommat osaavat johdattaa leikkiä ja nauttivat siitä että pienemmät ihailevat heitä.
Tänään meillä oli lounastreffit kaverin kanssa ja lapset näin: tytöt 6 ja 12v, pojat 10 ja 5v. Oli tosi kivaa: lapset söivät innolla omat annoksensa ja lähtivät sitten leikkimään ja me äidit söimme pitkän kaavan mukaan.
Isät olivat omassa harrastuksessaan.
Kyllä se käytännössä menee niin, että minä ainakin ehdin seurustelemaan vain lasten kaverien äitien kanssa ja niiden naapurien kanssa, joilla on samanikäiisä kuin meillä.
Ei ole kyse sinusta (yllätys, et ole vauvasi kanssa maailman napa) vaan siitä, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja viikossa vain 7 päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi, jonka kanssa voisi esim. leikkiä.
En ajatellut olevani maailman napa (saitko oikeasti sen käsityksen viestistäni, että luulen niin?), vaan olen vain hieman murheellinen asiasta. Ja haluaisin tehdä sille jotain, siis että itsellänikin olisi muutakin aikuisseuraa kuin aviomies.
Uusien kavereiden kalastelu on ollut takkuista ja kaipaahan sitä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on tutustunut jo 4-vuotiaana vuonna 1979 ja sitä rataa.
lapset voi kaveereta keskenään ja eivät ehkä jaksa enään niitä juttuja vauvasta ja kaikkia päikkäreitä ym. rytmiä, jotka sitovat äidin vauvaan.