En usalla antaa sormiruokaa 7kk:lle, mieli tekisi
On kovasti kiinnostunut ruuista, haluaisi väkisin leipäpalat toisilta jne. mutta purkkiruuista ei läheskään niin välitä. Eli tuntuisi, että sormiruoka voisi olla hyvä ainakin mössöjen lisänä. Mutta pelkään tukehtumista! Onko teillä kokemusta, mikä ja millainen (koko, rakenne) ruoka olisi turvallista? Ei nyt aikaa perehtyä alan teoksiin, vaikka varmaan siitäkin hyviä kirjoja kirjoiteltu.. :)
Kommentit (3)
http://tinyurl.com/3c9omkg sormiruokapussia
meillä on viisikuisesta lähtien tyttö imenyt pitkää kurkkupalaa, kuusikuisena annoin jo kovia ruisnappeja. Kovan leivän imemistä seurasin vieressä, että kun alkoi olla liian pehmeä, että paloja lähti irti niin otin pois. Porkkanaa voi raastaa pieneksi, raasteeseen ei tukehdu ja siitä saa harjoitella sorminäppäryyttä kun pöytätasosta poimii. Maissinaksut on hyviä, jso tukehtumista pelkäät, nehän sulaa suussa.
Tässä nyt muutama esimerkki. Ja me ei kyl olla tota pussia hankittu, hyvin menee ilman.
Käväise lukemassa lyhyt opas sormiruokailuun:
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=324
Itse olen ajatellut kokeilla kunhan lapsi nyt ensin syntyy...
Sormiruuan on hyvä olla niin isoja paloja, ettei ne mahdu kerralla suuhun, esim. reilun kokoinen kurkkutanko tai maissinaksu on hyvä millä voi aloittaa. Pahimpia on pienet kovat palat, jotka voi juuttua kurkkuun, tyyppiesimerkkinä pähkinä.
Muista, että lapselle tulee kakomisrefleksi helpommin kuin aikuiselle, jokainen pieni kakominen ei siis tarkoita tukehtumista. Aika nopeasti lapsi oppii miten pitkälle sen kurkkutangon voi työntää, ilman että tulee paha olo.
Hommaan on olemassa myös apuväline, valitettavasti en vain tiedä mistä kaupasta sellaisen löytäisi, kun itse saimme lahjaksi: sellainen pieni pussukka (samantyyppistä kangasta kuin pesupussi) ja siinä kahva. Pussiin ruokapala (viinirypäle, appelsiininlohko) sisälle ja kahva käteen. Lapsi saa pussin läpi syötyä palasta kaiken mehukkaan, ilman että tarvitsee pelätä tukehtumista. Meillä tämä oli hyvä etenkin niihin tilanteisiin, kun ei itse ennättänyt 100% keskittyä siihen lapsen syömiseen, vaan halusi itse saada jotain tehtyä samalla (laitettua ruokaa, tiskattua tms.).