Ateistille

että pimeässä hohtavan yksisarvisen olemattomuutta ei voida koskaan todistaa.

Samaan kategoriaan menee kaikki joulupukit ja menninkäiset.



Miten kristitty tietää, että näitä ei ole olemassa, muista jumaluuksista puhumattakaan?

Samalla logiikalla voisi tosiaan väittää minkä tahansa satuolennon olevan ainakin MAHDOLLINEN, koska sen MAHDOTTOMUUTTA jossakin päin universumia ei mitenkään voi todistaa.



Koska - tuon logiikan mukaanhan - sen mahdottomuuden "tietääkseen" pitäisi olla jumala.



Logiikka ontuu sikäli, että se perustuu olettamukseen, että todistaakseen jotain, pitää olla juurikin se satuolento, jonka olemassaolon ao. ihminen kiistää.



Kun sen sijaan loogista on, että jotain ei ole, jos sen olemassaoloa ei voida todistaa luonnontieteellisin keinoin.



MINUSTA jumala on olemassa, mutta vain ihmisten uskonnollisena kuvitelmana ja oppirakennelmana.

Jumalan/jumalien olemassaolemattomuutta ei ikinä voida todistaa, mutta sama on toistaiseksi ollut laita olemassaolemisen kanssa.



Niinpä valintani on olla agnostikko. Ei ole olemassa tietoa jumalasta/jumalista.

uskovaisten pitäisi olla agnostikkoja.

koska se on mahdotonta. Yritäpä vain itse todistaa joulupukin tai Jupiterin olemassaolemattomuus.



Ateismi tarkoittaa jumalattomuutta eli sitä, että mistään jumalasta ei ole saanut nin paljon varmuutta, että siihen alkaisi uskoa. Jos varmuutta syntyisi, alkaisi ateisti - totta kai - uskoa tuohon jumaluuteen, mutta sekään ei tarkoita, että tuota jumaluutta alkaisi palvoa. Esimerkiski selaista jumalaa joka lähettää ikuisen kidutukseen valta osan ihmiskuntaa vain siksi, että he ovat uskoneet väärin, ei saa minun palvontaani.

Ateismi tarkoittaa jumalattomuutta eli sitä, että mistään jumalasta ei ole saanut nin paljon varmuutta, että siihen alkaisi uskoa. Jos varmuutta syntyisi, alkaisi ateisti - totta kai - uskoa tuohon jumaluuteen, mutta sekään ei tarkoita, että tuota jumaluutta alkaisi palvoa. Esimerkiski selaista jumalaa joka lähettää ikuisen kidutukseen valta osan ihmiskuntaa vain siksi, että he ovat uskoneet väärin, ei saa minun palvontaani.

Ateisti nimenomaan kieltää jumalien olemassa olon. Tekstissäsi kuvaat nimenomaan agnostikkoa.

Ateismi tarkoittaa jumalattomuutta eli sitä, että mistään jumalasta ei ole saanut nin paljon varmuutta, että siihen alkaisi uskoa.

Lisäksi tiukan logiikan ja arkipäivän termin "varma" välillä on ero. Loogisesti kukaan ei voi _tietää_, että jumalia (tai lohikäärmeitä, aikakoneita, ikiliikkujia jne) ei ole. Silti aika monesta asiasta voi olla käytännössä varma ja perustaa tähän oman käyttäytymisensä ja maailmankuvansa.

Ateisti on päätynyt ajatukseen, että koska jumalista ei juuri ole luotettavia havaintoja, ne eivät näytä vaikuttavan elämään, ja jumalat ovat keskenään ristiriitaisia luomuksia, niitä ei todennäköisesti ole. Lisäksi tietysti niiden olemassaolo vaatisi yliluonnollisia (tieteelle tuntemattomia) oletuksia.

Osa ateisteista on niin ylimielisiä tai ajattelemattomia, että väittävät varmaksi, ettei jumalaa ole. Tiukan logiikan mukaan tämä ei voi olla totta, kuten ap:n tekstissäkin osoitetaan. Arkipuheessa minäkin voisi sanoa noin.

Jos minä nyt tässä keksin vihreän suurörkin, niin eiköhän todennäköisyys sille että sellainen jumaluus löytyy jostain universumista tai edes universumeista lähene nollaa. Samansuuntainen on mielestäni todennäköisyys sellaisen jumalan olemassaololle, joka luo ensin eläimiä ja ihmisiä jotka kiinnostuvat vain samasta sukupuolesta ja sitten kiduttaa jälkimmäisiä tämän itseaiheuttamansa ominaisuuden vuoksi ikuisesti.

Jos mennään ap:n aikomalle asteelle, induktiivinen päättely ei ole pätevä argumentti ja pääsääntöisesti tietynlaajuinen induktio on kaiken tieteellisen tietämisen kivijalka.



Vain omnipotentti olento tietää absoluuttisesti, lähes kaikki muu arkikokemukseen vaikuttava tiedetään tietty epävarmuuden aste hyväksyen. Jos hyväksymme tietämisen luonteeseen liittyvät reunaehdot, on ylipäätään paljon lähempänä tietoa väittää, että Jumalaa ei ole kuin että Hän on.



Toki ymmärrän ap:n pointin suhteesse esimerkiksi yksisarvisista tietämiseen siinä mielessä, että Jumala on määritelmällisesti kaikkivoipa, mikä tarkoittaisi, että jos Hän ei halua meidän tietävän Hänestä, me emme tietäisi. Jumalan määritelmään siis kuuluu, että me tiedämmä hänestä vain sen minkä hän haluaa, eli kaikki todisteet siitä, että Jumalaa ei ole, voivat Hänen kaikkivoipuutensa huomioiden olla Hänen omaa tekoaan. Yksisarvisten ja suoörkkien kohdalla tätä ongelmaa ei olisi, vaan niistä voitaisiin tiettä myös ilman niden omaa suostumusta, jolloin todiste siitä, että suoörkki on/ei ole voidaan tulkita siitä riippumattomana.



Tosin muu kuin Jumalan omnipotenssi on hölmö lähtökohta noille ap:n argumenteille (ja osa niistä on hölmöjä siitä huolimattakin). Jumalaa ei ole, jos hän on kuollut tai kadonnut, jolloin on täysin tarpeetonta Jumalan olemisen kannalta olla läsnä esimerkiksi kivikaudella todistamassa, mitä on ja ei. Jumalaa ei myöskään ole, jos Hän tulee vasta vuonna 3679, joten yliajallinen läsnäolo on tässäkin suhteessa tarpeetonta. Ihmisymmärrys ja -olo on ajallista, joten myös Jumalan pitää olla ajassa läsnä, jotta Hänen olemmassaolonsa edes vastaisi kielen käsitettä 'olemassaolo'. Voisitko ap perustella, miksi Jumala pitäisi voida muka todistaa jokaisessa ajassa?

uskovaisten tyyliä vähätellä muiden ajatuksia ja kohdella ei-uskovaisia alentuvasti

uskovaisten tyyliä vähätellä muiden ajatuksia ja kohdella ei-uskovaisia alentuvasti

Mutta siihen on niin tottunut että sen huomaa vasta kun siitä huomautetaan.

uskovaisten tyyliä vähätellä muiden ajatuksia ja kohdella ei-uskovaisia alentuvasti

Mutta siihen on niin tottunut että sen huomaa vasta kun siitä huomautetaan.

Eihän ap tässä väittänyt, että uskikset on oikeassa vaan että agnostismi on ateisimia fiksumpi valinta. Mikä saa ajattelemaan, että ap on uskis?