Kertokaapa millä olette houkutelleet huonosti syövät lapsenne syömään?

houkuttelemaan millään omaa nirsokkiani. :) Lapseni ei välitä edes makeasta, joten jälkkärilläkään on vähän paha houkutella. Oispa kiva kuulla, onko joku löytänyt tähän toimivat keinot!

joka on aina syönyt tosi vähän ja nirsosti. Voisi olla päivänkin syömättä, jos ei hätistettäisi pöytään. En ole minäkään keksinyt miten saataisi ruoka maistumaan.

antaisin olla nälissään, että alkaa ruoka maistua. Ottaisin kyllä pöytään, mutta en antaisi leipää tai juomista ennen pääruoan syöntiä ja, jos nirsoilisi, niin sanoisin, että lähde pois pöydästä, jos ei ruoka maistu. En antaisi myöskään välipaloja, karkkeja, muita herkkuja tms. Mutta siitä syömisen määrästä pitää kyllä muistaa, että lapsen mahalaukku on pieni ja sinne ei mahdu paljon kerrallaan. Yleensä aikuinen arvioi määrän yläkanttiin. Jos epäilee, että lapsi saa liian vähän ravintoa, niin pitää seurata painon ja pituuden kehitystä.

Meidän poika on pitkä, mutta paino -2 käyrällä ja nyt tuntuu, että pituuttakaan ei ole tullut enää. Hyvät vinkit olisivat kullan kalliit. Olen jopa alkanut juottamaan hänelle punaista maitoa, kun muu perhe juo rasvatonta.

ap

kun ei syö sitä muutenkaan. Poika on sitten vaikka ilman mitään, jos ei maitoakaan saa. Vielä ei ole niin nälkä tullut, että mukisematta söisi. Annokset on pieniä, tyyliin 2rkl muusia ja yksi lihapulla. No, lihapullaa ei suostu edes maistamaan. Usein ei halua edes tulla pöytään ja jos pakotan, niin huutaa ja itkee niin, että muiden ruokarauha on pilalla.

ap

-1 käyrällä on tasaisesti koko ikänsä mennyt, En siis ole ollut huolissani kun painoa ja pituutta tulee tasaisesti. Ongelmallisempana olen pitänyt sitä, saako riittävästi vitamiineja ja hivenaineita. Purkista olen täydentänyt.

meillä lapsi myös ollut aina hyvin ennakkoluuloinen kaikkea ruokaa kohtaan, esim.broileria ei syönyt kun mummonsa puhui kananlihasta, kotona kun sanottiin vaan, että hyvää lihaa ja jopa broileri oli kivempi sana kuin kanan liha.



Auttaisiko lastanne syömään paremmin se, että ruoka olisi houkuttelevamman nimistä? Kuten voimamiehen makaroonilaatikko tai salaman super keitto? (olikos se poika?) Lapsesta on helpompi myös hahmottaa ruokaa jos se ei ole sekasotkua vaan ruoka-aineet ovat selkeästi erillään. Omat lapseni eivät syö mitään salaatteja, mutta syövät esim. kurkkua ja tomaattia pelkilleen kädestään.



Nuorempi lapsemme on syönyt ruokaa enemmän kun ei juo niin paljoa maitoa. Maito täyttää myös lapsen mahaa ja sittenpä ei enää ruoka maistu. Kun mainitsit, että mieluusti juo maitoa ja syö jogurttia, en ymmärrä kun monella maito on ruokajuomaa vaikka vesi olisi parasta. Mikäli nyt ruokaa syödessä on pakko juoda.

ennakkoluuloista kirjoittanut kertoo vielä tarinan eräästä pikkutytöstä, joka ei syönyt muuta kuin perunaa ja voita ja hänellä todettiinkin kaikki mahdolliset ruoka-aineallergiat, lapsi saattaa itsekin tietää, että jostain ruoka-aineista tulee paha olo.



Suosittelisin käymään allergialääkärillä.

8v. tyttömme syö kans tosi valikoidusti. erityisesti pannassa ovat kaikki ne ruuat ,jotka näyttävät tai kuullostavat oudolta :(

Tuo nirsous on sukuraiste. Pappani oli kans aikoinaan kuulemma todella nirso itse olen kans usein hyvin epäluuuloinen uusia ruokia kohtaan.

Karkeilla on turha lahjoa,niistä suurinta osaa ei liata ees suuhunsa. Joitain makeisia toki syö,mutta vain harvoja ja vailittuja.

Tomaatti,mustikka ja vadelma ovat ykkös inhokit tällä hetkellä. Mustikkaa on inhonnut vauvasta asti samoin vadelmaa.

Ruoka ei häntä kiinnosta juur lainkaan harvassa on ne kerrat kun sanoo et hänellä on nälkä.

Mites teidän muiden nirsot lapset jos ovat muutenkin pieniruokaisia syövät aamiasta?

Meillä tyttö usein unohtaa sen kokonaan tai maksimissaan syö pienen jugurtin.

Meillä ei ole useinmiteen ketään kotona vahtimassa hänen aamutouhujaan kouluaamuina.

Muutaman kerran vain olen huomannut et jääkaapista ei tunnu puuttuvan mitään. Kysäisinpä sitten kerran et mitä tyttö söi aamiaiseksi? Mietti hetken ja totesi et unohti syödä sen.

Kiva,eihän aamiainen ole kuin päivän tärkein ateria,et mitäs tuosta...

Terkkari kun tuon kuulis,niin...! Saarnasi jo syksyllä tytön aamupaloista.

Toisaalta jos ei ruoka maita ei sitä voi toisen suuhun väkisinkään tunkea.



Oikeastaan olen jo lopettanut tuon tappelun ´ruuan suhteen. Jos syö paremmin kun saa katsoa DVD filmiä samalla niin katsokoon. Filmien katsomisella sain hänet pienenä edes jotain syömään. Katsoessaan filmiä keskittyi siihen niin täysin et katsoi niitä suu auki,jolloin ilkeä äiti käytti tilaisuutta hyväkseen lapatakseen ruokaa suuhun.

Nykyisin hän syö tietenkin itse mutta silloinkin

parhaimman lopputuloksen saavutaa kun saa katsoa filmiä smaan aikaan.

Onhan häntä lahjottu tarroillakin pienenä. Ne ei vain enään toimi.

Nyt Sleich eläimet/ petsopit on hyviä houkuttimia. Tietyistä asioista kun tekee. Ottaa lääkkeen (eläin varasto hupeni huomattavasti kun hän oli 2vko kipeänä)tai maistaa uutta ruokaa,syö reippaasti lautasensa tyhjäksi niin hän saa tietyn eläimen tai petsopin.



kaikenkaikkiiaan niin kauan kuin hän kasvaa hyvin ja jaksaa touhuta reippaana en jaksa murehtia liikoja hänen syömistään.

lapsen paino on miinuskäyrällä, mut hän on pitkä lapsi joten ihmeesti jostain saa näemmä energiaa. ;)

2

vaikka täytyy sitäkin kokeilla=)

Poika juo maitoa noin 4-5dl vuorokaudessa, ei se kyllä niin paljon vatsaa täytä, että ruokahalu katoaisi. Sen verran täytyy jo kalsiumin saannin kannaltakin saada.

Kurkkua syö paloina silloin tällöin ja melonia söisi vaikka joka päivä.

Ja kyllä meillä maito pysyy ruokajuomana koko perheellä, siitä ei luovuta.



Mutta kiitos kommenteista, lisää neuvoja otetaan vastaan=)

ap

Meillä tyttö alkoi nirsoilemaan 3,5-vuotiaana ja sai esimerkillään pikkuveljensäkin kieltäytymään ruoasta. Ainut "ruoka" mikä kelpasi oli makaroni ja jauheliha. Nirsoilu vähentyi huomattavasti, kun annoin tytön vaikuttaa ruokalistoihin ja otin lapset mukaan auttamaan ruoan valmistuksessa. Kysyn nykyään aina edellisenä päivänä, mitä lapset haluavat seuraavana päivänä ruoaksi. Välillä saavat valita kokonaan itse ja välillä annan kaksi vaihtoehtoa.

Soseina meni kaikki, mutta vähitellen perheen normaaliin ruokavalioon siirryttyä alkoi käydä entistä valikoivammaksi. Nyt 3 v. alkaa helpottaa, mutta tosi vaikea sanoa, mikä siinä olisi auttanut.



Muutamista perusperiaatteista pidettiin kiinni. Ei annettu ylimääräisiä välipaloja. Ei annettu välipalaa lämpimän ruuan tilalta. Piti syödä niitä aineksia, joita oli pöytään katettu. Pyrittiin kattamaan pöytä, että sieltä löytyy jotain lapsellekin maistuvaa (esim. kana ilman kastiketta ja vihannekset ja kastike meille aikuisille eri kulhossa) eli en väkisin tehnyt lapselle epämiellyttävää ruokaa, kuten se kanavihanneskastike. Lapsen lautaselle laitettiin kuitenkin vähän kaikkea. Ja itse pyrimme sitten esimerkillisesti syömään terveellisesti ja puhumaan, että onpa hyvää parsakaalia, tää onkin äitin lempparia, nam :) Ei pakotettu maistamaan kaikkea paitsi silloin, jos ei maistanut mitään, niin pöydästä ei saanut nousta ennenkuin on maistanut jotain.



Hedelmät ja vihannekset oli meillä se suurin ongelma, joten kiinnitettiin huomiota, että niistä on aina lapsen lemppareita tarjolla (lähinnä kurkku, banaani, viinirypäle, mansikka). Jonkun verran piilottelin vihanneksia ruokiin. Esimerkiksi perunamuusi oli lemppari ja sinne sai helposti piilotettua kukkakaalia.



Ensin yritettiin houkutella, maanitella, pakottaa, jne. mutta sitten päätettiin, että ei kiinnitetä asiaan hirveästi huomiota ja vähitellen lapsi on itse alkanutkin maistella niitä lautaselta löytyviä erilaisia aineita.



Joskus annan ruokaa odotellessa terveellistä naposteltavaa, vaikka periaatteessa olenkin napostelua vastaan, esim. porkkana näyttää maistuvan paljon paremmalta sohvalla :)

joskus "salaa" syöttävänsä poikaa sohvalla, kun poika katsoo lastenohjelmia.

Tavaralla palkitsemiseen en ole vielä lähtenyt, kun mun mielestä jo syöminen pitäisi olla itsessään ihanaa ja se palkinto.

Hyviä vinkkejä on tullut, joskin lähes kaikkea on kokeiltu. Toivon vaan, että aika auttaa.

ap