"Saako" ihminen olla spontaani ja puhelias?

Työpaikkasi vain taitaa olla omituinen, jos siellä ollaan niin jäykkiä.



Vai onko tämä paikkakuntakysymys - missä asut?



Minä ainakin täällä Helsingissä juttelen siellä ja täällä. Vain kovin nuoret jättävät vastaamatta, kukaan muu ei möllötä.

Pitäisi siis ehkä muuttaa Savoon tai P-Karjalaan vähintään.

usko että tuollainen ketään häiritsee, saattaa ehkä ärsyttää toisinaan, mutta kai sinulla on samanlaisia kavereita jotka pitävät puheliaista ihmisistä. Jos joku ei kommentoi niin sillä ei vaan ole mitään sanottavaa sulle tai sitten saattaa olla ujo.

jos vaikka bussissa tai junassa alkaisit minulle hölöttämään. Saisit ehkä yksitavuisia vastauksia.



Mutta jos höpötät minulle työaikanani (myyjänä olen), niin vastailen iloisesti takaisin. Olen silloin asiakaspalvelumoodissani.

Työajan jälkeen taas en jaksa vastaavaa.

usko että tuollainen ketään häiritsee, saattaa ehkä ärsyttää toisinaan, mutta kai sinulla on samanlaisia kavereita jotka pitävät puheliaista ihmisistä. Jos joku ei kommentoi niin sillä ei vaan ole mitään sanottavaa sulle tai sitten saattaa olla ujo.

alituinen lörpöttelijä, kikattelija ja kakinpuhuja. Virittelen vain mielelläni erilaisia puheenaiheita ja "johdatan" keskustelua.

ap

jos vaikka bussissa tai junassa alkaisit minulle hölöttämään. Saisit ehkä yksitavuisia vastauksia.

Mutta jos höpötät minulle työaikanani (myyjänä olen), niin vastailen iloisesti takaisin. Olen silloin asiakaspalvelumoodissani.

Työajan jälkeen taas en jaksa vastaavaa.

jutella kovinkaan helposti "pitkäsanaisemmin". Saatan kommentoida jollekulle vaikka, että onpas sinulla nätti koira, minkä rotuinen jne. Koska asia kiinnostaa. Tai että onpa sinulla kauniisti leikattu tukka, saanko kysyä missä kätyt tms. En ala elämäntarinaani vuodattaa suinkaan.

alituinen lörpöttelijä, kikattelija ja kakinpuhuja. Virittelen vain mielelläni erilaisia puheenaiheita ja "johdatan" keskustelua.

ap

ei kai siinä mitään vikaa ole. Oletko sitten huomannut jotain ongelmia? Jossain työpaikan kahvipöydässä on varmaan hyvin monenlaisia ihmisiä ja jotkut haluavat silloin vain levätä ja rentoutua eivätkä välttämättä jaksa keskustella mistään. Joskus jos itse on hyvin puheliaan ihmisen seurueessa niin ei sitä vaan joka asiaan tule mieleen jotain sanottavaa.

Ehkä työviihtyvyydessäni jollain tavalla tosin, kun kollegat lähes kaikki melko hiljaisia. Onneksi kahvitauolla voi hakeutua puheliaampien seuraan.

aikuisia ihmisiä, jotka tulevat vaikka samaan ruokapöytään tauolla mutta eivät puolen tunnin aikana sano tai kommentoi yhtään mitään muiden keskusteluun. Jos ja kun itse kaipaan rauhaa ja yksinoloa, niin menen vaikka syömään ihan yksin. Itse pitäisin jotenkin outona jos en seurassa kertaakaan avaa suutani.

aikuisia ihmisiä, jotka tulevat vaikka samaan ruokapöytään tauolla mutta eivät puolen tunnin aikana sano tai kommentoi yhtään mitään muiden keskusteluun. Jos ja kun itse kaipaan rauhaa ja yksinoloa, niin menen vaikka syömään ihan yksin. Itse pitäisin jotenkin outona jos en seurassa kertaakaan avaa suutani.

jos ne ei jaksa jutella, mutta eivät kuitenkaan halua vaikuttaa siltä, että inhoavat kaikkia muita ja kyyhöttää aina yksin nurkassa? Ei kaikille ole helppoa hyökätä vieraiden keskusteluun, jotkut joutuvat miettimään minuuttitolkulla mitä kehtaavat sanoa ja sitten onkin siirrytty jo eri aiheeseen..

aikuisia ihmisiä, jotka tulevat vaikka samaan ruokapöytään tauolla mutta eivät puolen tunnin aikana sano tai kommentoi yhtään mitään muiden keskusteluun. Jos ja kun itse kaipaan rauhaa ja yksinoloa, niin menen vaikka syömään ihan yksin. Itse pitäisin jotenkin outona jos en seurassa kertaakaan avaa suutani.

jos ne ei jaksa jutella, mutta eivät kuitenkaan halua vaikuttaa siltä, että inhoavat kaikkia muita ja kyyhöttää aina yksin nurkassa? Ei

kaikille ole helppoa hyökätä vieraiden keskusteluun, jotkut joutuvat miettimään minuuttitolkulla mitä kehtaavat sanoa ja sitten onkin siirrytty jo eri aiheeseen..

Kun toisaalta nämäkin ihmiset töissä asiakaspalvelussa, joten ehkä nyt jotain voisivat puolen tunnin aikana sanoa. Vaikka ruuasta kommentoida jotain tms.

Kun toisaalta nämäkin ihmiset töissä asiakaspalvelussa, joten ehkä nyt jotain voisivat puolen tunnin aikana sanoa. Vaikka ruuasta kommentoida jotain tms.

jos työkseen pitää puhua, niin kai sitä saa tauolla pitää taukoa puhumisesta? Miten se häiritsee sua, ettei joku sano "onpas hyvää ruokaa"? Mitä ikäviä tuntemuksia se sinussa herättää, tunnetko olosi epävarmaksi?

ja tauot ovat oivallinen paikka olla nimenomaan hiljaa eikä jauhaa tauhkaa.

Toisaalta muiden juttuja voi olla kiva kuunnella, vaikka itse ei haluaisi osallistuakaan.

kotona perheasiat niin ja näin, välillä olen niin syvissä vesissä, etten jaksa jutella kepeästi. Olen vain ja möllötän silloin. Hakeudun ehkä kuitenkin toisten seuraan tauoilla, yritän sentään nyökkäillä jutuille ja naurahdankin välillä, sekin kuitenkin piristää. En vaan jaksa kannatella keskusteluja, aina. Anteeksi, jos pilaan taukonne. Ehkä pitää sitten mennä istumaan yksin.

kotona perheasiat niin ja näin, välillä olen niin syvissä vesissä, etten jaksa jutella kepeästi. Olen vain ja möllötän silloin. Hakeudun ehkä kuitenkin toisten seuraan tauoilla, yritän sentään nyökkäillä jutuille ja naurahdankin välillä, sekin kuitenkin piristää. En vaan jaksa kannatella keskusteluja, aina. Anteeksi, jos pilaan taukonne. Ehkä pitää sitten mennä istumaan yksin.

joka on väsynyt ja ehkä masentunutkin. On oikeus olla hiljaa. Tarkoitan ihmisiä jotka nyt kuitenkin näyttävät päällepäin suht energisiltä, hakeutuvat innolla kahvitunnille toisten seuraan, mutta eivät KERTAAKAAN sano yhtään mitään vaan istuvat kuin mykät. Mukana voi olla vaikka hiukan nyökyttelemällä tai hymähtämällä edes joskus, vaikka ei itse jaksaisikaan puhua. Eihän aina ja alinomaa voi olla niin jaksamaton. Miksi sitten tulee sellaiseen seuraan jossa kuitenkin jonkun harteille "kaatuu" se puhuminen. Vai onko kivaa istua vaikka kuuden hengen porukassa puoli tuntia syömässä eikä kukaan puhu mitään vain tuijottaa lautastaan? Siinä tapauksessa menisin vaikka yksin ulos syömään.

joka on väsynyt ja ehkä masentunutkin. On oikeus olla hiljaa. Tarkoitan ihmisiä jotka nyt kuitenkin näyttävät päällepäin suht energisiltä, hakeutuvat innolla kahvitunnille toisten seuraan, mutta eivät KERTAAKAAN sano yhtään mitään vaan istuvat kuin mykät. Mukana voi olla vaikka hiukan nyökyttelemällä tai hymähtämällä edes joskus, vaikka ei itse jaksaisikaan puhua. Eihän aina ja alinomaa voi olla niin jaksamaton. Miksi sitten tulee sellaiseen seuraan jossa kuitenkin jonkun harteille "kaatuu" se puhuminen. Vai onko kivaa istua vaikka kuuden hengen porukassa puoli tuntia syömässä eikä kukaan puhu mitään vain tuijottaa lautastaan? Siinä tapauksessa menisin vaikka yksin ulos syömään.

eikö nää muut kuitenkin puhu siksi, että nauttivat puhumisesta? Ap:han sanoi olevansa spontaani ja puhelias, ei että ei häntäkään huvita puhua mutta se nyt vaan on pakko. En ymmärrä, miksi ei voi olla puhumatta, jos ei halua. Ei varmasti suurin osa käytä hirveästi energiaa kahvitaukojen miettimiseen, kukaan ei odota kenenkään aloittavan tai pitävän keskustelua yllä, koska se keskustelu on jonninjoutavaa small talkia, ei mitään todella tärkeää. Joten jos siihen ei halua käyttää energiaa, niin ei kannata.

Itse tykkään jutella asiallisista asioista kahvipöydässä, niin että ihmiset joskus osallistuisivat siihen omilla ideoillaan ja mielipiteilläänkin. Se voisi olla monin tavoin maailmankuvaa avartavaa. Eihän kenenkään ole pakko puhua, mutta miksi ei puhumattomat eivät sitten hakeudu omiin pöytiinsä istumaan ja toljottamaan äänettöminä ja anna ilman paheksuvia kyräilyjä puheliaampien muodostaa porukoita..? Tuntuu että yli kaiken vaaditaan ihmisiltä proaktiivisuutta ynnä muuta, mutta koskaan sitä ei suuremmin esimerkiksi palavereissä näy saati nyt sitten näissä hengähdystauoiksi luokiteltavissa tauoissa. En tarkoita että kenenkään tarvitsee alinomaa puhua, ei toki. Mutta edes kerran viikossa, jotta saisin varmuuden ettei lemmikkikissa ole vienyt kieltä.

vaikeneminen on kultaa yhteiskunnassa :-) Kertokaahan miksi ihmiset sitten hakeutuvat toistensa seuraan jos kellään ei ole mitään halua kommunikoida? Mikä on se syy istua ison pöydän ympärille silmittelemään tuppisuuna toisia? Eikö sekin ole jonkinlainen "pakko"? Voisihan mennä johonkin nurkkaan ja vaipua keräämän voimia meditaation merkeissä kahvikuppi kourassa.

Itse tykkään jutella asiallisista asioista kahvipöydässä, niin että ihmiset joskus osallistuisivat siihen omilla ideoillaan ja mielipiteilläänkin. Se voisi olla monin tavoin maailmankuvaa avartavaa. Eihän kenenkään ole pakko puhua, mutta miksi ei puhumattomat eivät sitten hakeudu omiin pöytiinsä istumaan ja toljottamaan äänettöminä ja anna ilman paheksuvia kyräilyjä puheliaampien muodostaa porukoita..?

ensi kerralla tee niin, että odotat niiden hiljaisten etsivän paikan ensin, ja sitten menet toiseen pöytään. Eivät ne varmaan seuraa sinua sinne. Voi olla, että ne ajattelee, että se nyt vaan kuuluu tulla samaan pöytään.

vaikeneminen on kultaa yhteiskunnassa :-) Kertokaahan miksi ihmiset sitten hakeutuvat toistensa seuraan jos kellään ei ole mitään halua kommunikoida? Mikä on se syy istua ison pöydän ympärille silmittelemään tuppisuuna toisia? Eikö sekin ole jonkinlainen "pakko"? Voisihan mennä johonkin nurkkaan ja vaipua keräämän voimia meditaation merkeissä kahvikuppi kourassa.

kai mikä on työpaikan yleinen käytäntö. Onko siellä pöytiä, jonne voi huomiota herättämättä mennä istumaan itsekseen, vaikka kaikki muut puheliaat ja hiljaiset menisivät samaan pöytään? Kun itse olin työpaikassa jossa mulla ei ollut muille mitään sanottavaa eikä heilläkään mulle, niin menin aina omaan pöytääni, mutta kyllä sekin tuntui oudolta kun tietää miten ihmiset juoruavat joka pikkuasiasta..