Lue keskustelun säännöt.
"Saako" ihminen olla spontaani ja puhelias?
21.09.2010 |
Hassy kysymys ehkä, mutta tämä on alkanut vaivata mieltäni. Olen vanhemmiten muuttunut puheliaaksi, itsevarmuuden ainakin lisäännyttyä. Alan helposti jutella vieraiden ihmisten kanssa tai kommentoin kaupassa vaikka kassan myyjälle jotain kivaa. Nämä esimerkkeinä. Työpaikalla juttelen mielelläni kahvipöydässä ja koen sen kiusallisena jossain määrin, jos kaikki vain istuvat hiljaa ja möllöttävät. En tosin ryhdy miksikään seremoniamestariksi siltä osin. Välillä kuitenkin tuntuu, että päästän myös sammakoita suustani. Toisaalta hallitsen myös jonkinlaisen tilannekomiikan ja saan ihmiset sutkautuksillani nauramaan. Hyviä piirteitä ehkä jenkeissä, mutta pidetänkö minua täällä Suomessa jonain ADH-potilaana tms?
Kommentit (36)
Meillä on näemmä niin erilaiset motiivit kokoontua kahville yhdessä. Joku haluaa jutella ja vaihtaa ajatuksia kavereiden kanssa, joku mykkä tulee samaan pöytään velvollisuudesta, tai sitten kuunnellakseen vain toisten juttuja (helppoa, kun ei "tarvitse" itse johdatella keskustelua lainkaan) tai siten vain nauttiakseen työkaverin fyysisestä käheisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on outoa, todellakin, enkä hyvällä katsoisi, jos joku multa tulisi tuollaista kysymään, vaikka miten kehuisi hiuksiani. Mitä se kenellekään kuuluu, missä ne on leikattu. Onneksi ihmisillä on yleensä käytöstapoja eikä kukaan tungettele tuolla tavalla.
kai mikä on työpaikan yleinen käytäntö. Onko siellä pöytiä, jonne voi huomiota herättämättä mennä istumaan itsekseen, vaikka kaikki muut puheliaat ja hiljaiset menisivät samaan pöytään? Kun itse olin työpaikassa jossa mulla ei ollut muille mitään sanottavaa eikä heilläkään mulle, niin menin aina omaan pöytääni, mutta kyllä sekin tuntui oudolta kun tietää miten ihmiset juoruavat joka pikkuasiasta..
juoda kahvinsa jossain muuallakin eli se ei ole syynä.
siellä oli siis muutama kuppikunta enkä kuulunut mihinkään.
Kyllä on outoa, todellakin, enkä hyvällä katsoisi, jos joku multa tulisi tuollaista kysymään, vaikka miten kehuisi hiuksiani. Mitä se kenellekään kuuluu, missä ne on leikattu. Onneksi ihmisillä on yleensä käytöstapoja eikä kukaan tungettele tuolla tavalla.
Ehkä sen vuoksi että itse pitäisin sitä hyvin kivana asiana jos joku kehuisi vaikka hiusmalliani. Voisin ihan hyvin laittaa hyvän kiertämään jos joku sitä minulta kysyisi. Toisaalta en kysele keneltäkään pallomahaiselta että onko teille tulossa perheenlisäystä tai mitään sellaista mikää olisi jotenkin tosi noloa ja kiusallista. Minulta kysytty sellaista eikä tosiaan ollut tulossa.
Meillä on näemmä niin erilaiset motiivit kokoontua kahville yhdessä. Joku haluaa jutella ja vaihtaa ajatuksia kavereiden kanssa, joku mykkä tulee samaan pöytään velvollisuudesta, tai sitten kuunnellakseen vain toisten juttuja (helppoa, kun ei "tarvitse" itse johdatella keskustelua lainkaan) tai siten vain nauttiakseen työkaverin fyysisestä käheisyydestä.
se sitten niin hirveän rasittavaa se työkavereiden kanssa juttelu? Teeskentelet vain olevasi kiinnostunut heistä? En mä ainakaan juttele ihmisten kanssa muuten kuin omasta halusta, jolloin en tunne, että minun pitää nyt johdatella keskustelua johonkin, ja kolmen minuutin päästä vaihdan soveliaasti aihetta, ja täytyy muistaa kysyä väh. viisi kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttelu vaan niiden mykkien toljotus ja välillä mahdollsesti paheksuvat katseet. Tulee jotenkin kiusallinen olo, ihan kuin olisi hiljaisten tarkkailijoiden ympäröimä. Tämä ehkä se perimmäinen syy. Mutta nyt helpotti kun tajusin että ovat vain uupuneita ja väsyneitä.
juttelu vaan niiden mykkien toljotus ja välillä mahdollsesti paheksuvat katseet. Tulee jotenkin kiusallinen olo, ihan kuin olisi hiljaisten tarkkailijoiden ympäröimä. Tämä ehkä se perimmäinen syy. Mutta nyt helpotti kun tajusin että ovat vain uupuneita ja väsyneitä.
olla vainoharhainen ja yliherkkä, tuskin ne toljottavat sua sen kummemmin tai varsinkaan katsovat paheksuvasti, jos näin olisi niin eiköhän ne olisi omassa pöydässään vapaaehtoisesti..enkä kyllä ihmettele, etteivät kaikki koe tarvetta puhua tuollaiselle kyylälle joka tuntuu pitävän hiljaisia ihmisiä jotenkin vajaaälyisenä. Tod näk puheistasi kuultaa, että olet yksinkertainen henkilö joka ajattelee vain itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatteleva ihminen, mutta koen jotenkin ja jostain syystä kiusallisinä nämä kahvipöytätilanteet. Mielestäni hiljainenkin ihminen voisi olla jollain tasolla "läsnä" siinä jutustelussa vaikka ei itse mitään puhuisikaan. Kumma ettei kukaan tätä nyt tajua vaikka moni av-mammakin tykkää puistossa jutella ihmisten kanssa. Eikä minulle tarvitsekaan puhua, pöydässä on muutama muukin jokain sentään edes jotain kommentoi joskus. Ehkä olen sitten outo.
lailla halua jutella kenenkään kanssa tai edes hymyillä joskus siinä kahvittelun lomassa, niin menen kyllä kahville ihan yksikseni johonkin erilliseen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatteleva ihminen, mutta koen jotenkin ja jostain syystä kiusallisinä nämä kahvipöytätilanteet. Mielestäni hiljainenkin ihminen voisi olla jollain tasolla "läsnä" siinä jutustelussa vaikka ei itse mitään puhuisikaan. Kumma ettei kukaan tätä nyt tajua vaikka moni av-mammakin tykkää puistossa jutella ihmisten kanssa. Eikä minulle tarvitsekaan puhua, pöydässä on muutama muukin jokain sentään edes jotain kommentoi joskus. Ehkä olen sitten outo.
jos sulla on siellä pöydässä juttukavereita niin mitä ihmettä valitat? Tarvitseeko nyt ihan kaikkien kanssa rupatella joka helkutin kahvitauolla? Ilmeisesti siellä istuu noin kymmenen ihmistä, mielestäni voisit olla ahdistumatta niistä muutamasta hiljaisesta.
ikinä yrittäneet ottaa näitä ärsyttäviä toljottajia mukaan keskusteluun? Kysyneet heiltä jotain esim.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne hiljaiset ehkä kuitenkin mielellään kuuntelevat juttujasi. Sen vuoksi hakeutuvat samaan pöytään, vaikka syystä tai toisesta eivät saa suutaan auki tai jaksa antaa osaansa keskusteluun. Jotkut ovat ehkä vaan ujoja. Minäkin saatan keskustella innokaastikin pienessä seurassa, mutta jos pöydässä alkaa olla yli 5 henkeä, jään helposti tarkkailuasemiin.
se väsynyt
Saatetaan puhua yleisesti vaikka sienstyksestä ja kysyä että oletteko muuten löytäneet suppilovahveroita niin voi siihen vastata kerran viikossa ne hiljaiset 75 prosenttiakin "pöytäläisistä" jotka siinä istuvat. Ei mikään vaikea aihe joskaan ei kovin merkityksellinen eikä tärkeäkään. Taidan tästä lähin alkaa nauttia yksinolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatetaan puhua yleisesti vaikka sienstyksestä ja kysyä että oletteko muuten löytäneet suppilovahveroita niin voi siihen vastata kerran viikossa ne hiljaiset 75 prosenttiakin "pöytäläisistä" jotka siinä istuvat. Ei mikään vaikea aihe joskaan ei kovin merkityksellinen eikä tärkeäkään. Taidan tästä lähin alkaa nauttia yksinolosta.
ajattelisit jos tuohon sanoisi, että "mä en sienestä", mikä olisi totuus esim. minulta? Varmaan ajattelisit, että onpas töykeää, olisi valehdellut että rakastaa suppilovahveroita, tai miksei se sitten vaihtanut aihetta..aina löytyy jotain arvosteltavaa jos oikein haluaa etsiä vikoja muista ihmisistä.
kuullostaa tutulta.mulla on paha tapa jutella vieraille,silloin kuin olen hyvällä tuulella.
siellä oli siis muutama kuppikunta enkä kuulunut mihinkään.