Oletko kateellinen kun facebookin kautta huomasit että

minulla on hyvä työ ja kauniit lapset myös.

Kyllä minullakin omasta mielestäni menee hyvin. Ja omat lapset ovat aina kauniita.

Outo kysymys.

Meillä ainakin oli niin hyvä lukioryhmä, että olen vain iloinen, että jokainen on menestynyt ja saanut elämässä sitä mitä on toivonut.

itseltäkin niitä löytyy :)



Yleensäkään en ole kateellinen, tosin poikkeus vahvihstaa säännön: tunsin kateuden/katkeruuden piston sydämessäni kun eräs luokkakaveri oli valmistunut lääkäriksi ja luin siitä juurikin fb:sta. Itse joskus haaveilin opinnoista lääkiksessä, muttei ole rahkeet riittänyt edes pyrkimiseen.



Yritän kyllä tsempata itseäni että olisin iloinen hänen puolestaan, enkä kateellinen, tiedän kuitenkin että jokaisen elämässä on niitä hyviä kuin huonompiakin asioita, ja minullakin on paljon kaikkea hyvää, kaikki mitä tarvitsen.

joiden onnesta tarvitsisi olla kateellinen.



Mutta pari muuta "ystävää" sen sijaan saisivat aikaan kateudenpistoksen. Toisesta sainkin, kun kuulin hänen "päässeen" naimisiin. Mutta hän kiusasikin minua 11 vuotta. Toinen sen sijaan oli kohtalaisen narsistinen ja onnistui lyttäämään minua henkisesti pari vuotta, ennen kuin pääsin hänestä eroon.

kun lukiofrendi vaihtoi statuksen sinkuksi.Tosin nyt tiedän että ovat yhdessä,eikä statuksella ollutkaan merkitystä.Voi olla että päädyn poliisille jos tää nainen saa tietää että mä juroruan hänen asioitaan.

Miten lopetan toisten asioista juoruamisen.T:Pia,olen helsinkiläistynyt.

olla kateellinen, rikas ja kauniskin kuolee joku päivä ja hänen lapsensa voi vaikka saada syöpädiagnoosin heti huomenna. Siinä mielessä kaikki ovat tasa- arvoisia.

Löysin nuoruudenrakkauteni, ja jos olisimme menneet kihloihin nuorena, kuten hän halusi, olisi elämäni ihan toisenlainen. ( Lue tylsä)

kriittisyydellä. Siellähän kaikki on upeeta, mahtavaa ja onnellista, kaunista. Oikea omakehun keto. Narsistit kertoilee "yleisölle" juttuja ja luulee, että muita kiinnostaa. Mutta tärkeintähän on se oma esiintyminen oletetussa julkisuudessa.

Tästä syystä en jaksanut koko Facebookkia. Oikeita ystäviäni näen aina kun haluan. Muita "tuttuja" en kaipaa.

Haikea siitä että joillakin avioliitto on pysynyt kasassa ja vielä hymyilevät kuvissa. Ja että lapset ovat terveitä ja iloisia.



Itse olen eronnut ja lapsillani on ollut monenlaisia ongelmia, sairaalahoitoa ja muuta. Oma avioliittoni kaatui jatkuvaan pahoinpitelyyn ja pelkoon omasta kuolemasta.



Joten kyllä, olen haikean kateellinen. Mutta en silleen kateellinen että se olisi ilkeä tunne.

ei se mitä facebook näyttää ole koko totuus

Pikemminkin olisin yllättynyt ja surullinen jos fb:n kautta kuulisin jotain päinvastaista.



Tunnen kyllä kateutta, mutta se kohdistuu yksittäisiin juttuihin, ei siihen että jollain menee hyvin. Esim. tunnen kateutta kun joku fb-kaveri vaikka kirjoittaa olevansa lähdössä matkalle, ja jopa sen kliseisen "jess, sushia lounaaksi" -päivityksen kodalla (kun itse syön jotain skeidaa työpaikan Amicassa).

vaikka lukion kävinkin. Hassua. Ei edes peruskoulun aikaista entistä kaveria.

Lukiokaveri-juttu on niin menneen talven lumia kuin vain olla ja voi. Ei tullut mieleenikään etsiä heitä fb:n kautta kaveriksi, ja varmaan samoin on toisinpäin, ei tarvi odotella kaverikutsua heiltäkään. Siis lukiokaveri kuuluu käsitteeseen EVVK.

kun ei sisi enää maksakaan kaikkea ja hänellä ei ole lapsia ei poikaystävää ja autokin piti vaihtaa halvempaan, oppiipahan vähän nöyryyttä.

enkä ole käynyt lukiota, mutta minulla menee ihan hyvin ja lapseni ovat maailman kauneimmat...

Sitäpaitsi, onko se "kauniit lapset" joku meriitti?



Kuinka pinnallinen ihminen voi olla?