Miten tulkitsisitte tämän?

että olet väsähtänyt lastesi vikkelyyteen ja vilkkauteen?

kun hymyillen totesin, että nämä minun lapseni vaan ovat todella vilkkaita.



Aika pahansuovasti täytyy tuo tulkita, jos niin haluaa asian tulkita.



Ja vaikka hetkellisesti joku olisikin väsynyt tms. onko silti asiallista sanoa suunnilleen, että "oma vika, mitäs teit virheen lapsiluvussa!"

Yhden lapsen äitinä ihailen vilpittömästi niitä, jotka jaksavat useamman lapsen. Serkkuni, 5 lapsen äiti on arvoasteikossani todella korkealla! Ja myönnän ihan rehellisesti, etten pystyisi ikinä samaan, luotsamaan 5-päistä lapsilaumaa järjellä ja rakkaudella omin siivin maailmalle.



Ei sinun on ap tarvitse loukata tuttavaasi. Uskon että hän tarkoitti sanomansa todellakin myönteiseksi. Ja jos esikoiset ovat samanikäisiä, niin on kai selvää että he ovat enemmän keskenään, tuttuja pidemmältä ajalta jne. Kuopus kyllä löytää omat kaverinsa (ja varmastihan niitä jo on...?)



Toivottavasti en nyt muotoillut tätä tekstiä päin honkia :/

Mitä väliä sillä nyt on mitä se sillä tarkoittaa.



Itse ainakin saattaisin sanoa etenkin väsyneenä ollessani 3 tai useamman lapsen äidille, että hyvä kun mulla ei ole kuin 2 lasta, en jaksaisi enempää.

vaan hän on loukannut minua.



Ja kenenkään muun kanssa ei tämä toistu. Miksei tuohon voi vain sanoa, että "juu, niin ovat menijöitä" tai "ovat tainneet tulla vilkkaaseen äitiinsä" tai vaikka pitää suunsa kiinni.

Eikö se ole vähän typerää. Oletko niin itsekeskeinen, että et voi ymmärtää erilaisia mielipiteitä.

sanoa mielipiteensä myös yhden lapsen äideistä ja ainoista lapsista jne.? Jos siitä loukkaantuu, on vain itsekeskeinen. Selvä.

Mitä muuta hän sanoi? Kerroit hänen pitäneen pitkän saarnan aiheesta lapsiluku.

Jos hän vielä tekee saman jutun, niin kysy häneltä, mitä hän tarkoittaa tuolla. Jos hän kysyy jotain tyyliin miten niin, voit todeta, että saat sen käsitysen, että hänen mielestään lapsiluvussasi on yksi liikaa, koska hän tuo saman asian esiin jo kolmatta kertaa peräkkäin.

kun hymyillen totesin, että nämä minun lapseni vaan ovat todella vilkkaita.

Aika pahansuovasti täytyy tuo tulkita, jos niin haluaa asian tulkita.

Ja vaikka hetkellisesti joku olisikin väsynyt tms. onko silti asiallista sanoa suunnilleen, että "oma vika, mitäs teit virheen lapsiluvussa!"

Tuttusi ei halua enempää kuin yhden lapsen ja on ylpeä valinnastaan.



Ei hän sinun valintojasi moiti, tekee vain selväksi oman kantansa.



Eli:

" Onneksi mä en hankkinut kuin yhden lapsen, en ois varmaan jaksanut yhtään enempää"

On siis onnellinen elämänsä helppoudesta, eikä usko että olisi jaksanut useampaa lasta. Saattaa jopa ihailla sinun jaksamistasi, sen takia korostetaan tuota " En mä ainakaan jaksaisi", kun ei kehdata sanoa suoraan, " Ootpas sä hyvä tyyppi kun jaksat noinkin rohkeasti."

Itsellä on vain yksi lapsi ja kyllä olen useamman lapsen äideille joskus sanonut että en kyllä itse jaksaisi ja tarkoittanut sillä nimenomaan sitä että olen itse huono ja laiska äiti ja ihailen sitä miten toinen osaa ja jaksaa.



Kyllä ihmiset joskus ystävällisestikin tarkoittavat asiansa ja varsinkin ystävilleen. Itse en koe minkäänlaista tarvetta olla toiselle ilkeä joten en usko että juuri kukaan muukaan normaali ihminen tuntee. Toisille yksi lapsi on paras ratkaisu, toisille kaksi ja toisille kaksitoista ja omia ratkaisuja ei voi yleistää mutta voi silti ihailla toisen taitoja.



Ihan sama tilanne olisi jos sinä olisit vaikka mestarikutoja ja kaveri ihan onneton, mutta kaveri olisi vaikka velho tekemään kakkuja ja itsellä tulisi aina likilaskuisia. Silloinhan kannattaisi kehua kaveria ja pyytää neuvoja eikä kiukutella siitä että jos toinen tekee hyvän kakun niin tarkoittaa sillä että sun villasukat on ihan surkeita.

jos minäkin tilittäisin omat tuntoni suoraan joka kerta?



Minusta tuo on todella kummallinen tyyli. Meillä on siis ne esikoiset samanikäiset ja tämä kuopus on jotenkin muutenkin ihan ilmaa koko ajan. Kuin haluttaisiin unohtaa, että meillä on kaksi lasta, eikä yksi kuten "muillakin".

Ja jos minä vastaavassa tilanteessa sanoisin, että olisin ollut tosi surullinen, jos lapsiluku olisi jäänyt yhteen tai että minusta yksilapsinen perhe ei oikein tunnu edes perheeltä, ko. tyyppi loukkaantuisi verisesti.



Eli miksi niitä omia fiiliksiään saa toisinpäin avoimesti vuodattaa?



Ihan kuin tämä minun kuopukseni olisi jotenkin virhehankinta!



ap