Miten jpku voi olla varma ettei miehensä petä??

toiseen luottamista ja uskollisuutta, ikävää jos ei ole sinun kohdallesi sattunut. Se ei tarkoita sitä että sitä ei olisi olemassa.

ja käydä hänen luonaan. Voi lähteä vaikka tuntia ennen töistä... Tai matkan varrella pysähtyä samalle huoltsikalle..

Mahdollisuuksia on lukemattomia. Itse en ole pettänyt mutta kaveri harrasti tuota paljonkin ja ei koskaan jäänyt kiinni. Legendaarisia on mm. viikonloppytyömatkat "porvooseen" ja ollaankin oikeasti Hangossa hotellissa koko vkonloppu.

luottamuksesta. Kunnes toisin todistetaan, luotan siihen,että mieheni on minulle uskollinen.

Miehen elämäntilanne ei salli tai sitten miehen pitäisi olla tosi ovela (jota en usko). Töissä voisi tietenkin pettää miesten kanssa. Lasten harrastuksissa tai pikakauppareissulla vaatisi aika mielikuvitusta. Lisäksi on peruskunnollinen ja omantunnontuskia varmaankin potisi.



Mies liikkuu sellaisissa piireissä että jutut kantaututuisivat helposti korviini. Lisäksi en usko että ottaisi riskiä avioerosta ja siinä tapauksessa elatusmaksurumbasta (muutaman kerran olen heittänyt että jos ottaa eron, niin maksaa sitten tosi kovat elatusmaksut). Lisäksi haluaa elää lastensa kanssa, eikä etäisänä.

sillä luotan mieheeni 100 %. Ei se sen enempää perusteluja kaipaa, kuin ei kaipaa mustasukkaisuuskaan "kun kuitenkin se pettää". Yhtälailla siinä on luottamuksesta kyse.



Tiedän, ettei mieheni petä. Hän saa käydä kavereidensa kanssa ulkona eikä minun tarvitse olla tippaakaan huolissaan. Eikä hänen minusta.



Ehkä se, etten itse ikimaailmassa pettäisi, antaa minulle sen varmuuden?

aikasemmin ilman että saisin tietooni sen.



Muualla ei sit käykään, paitsi lähi kiskalla. Siellä toki vois mut enpä uskos muutenkaan.

Jopa miespuolisia. Mulle on osunut mieheksi yksi tällainen yksilö.

Puhun nyt ihan miesten puoleta. Mies on käsittääkseni ihminen siinä kuin nainenkin. Jos AIKUINEN mies on rakentanut oman elämänkatsomuksensa ja moraalinsa ja eettisen arvomaailmansa rehellisyyddelle, avoimelle itsetuntemukselle ja toisten ihmisten kunnioitukselle, miksi hitossa hänellä olisi mitään tarvetta pettää puolisoaan? Me ainakin olemme molemmat sitoutuneete paitsi toisiimme, myös omaan arvomaailmaamme niin että emme voisi kumpikaan koskaan satuttaa toisiamme millään muotoa. Jos mieheni tai oma rakkauteni joskus haalistuisi tai häviäisi se kyllä sanottaisiin suoraan ja sen jälkeen voisi etsiä sitä uutta kumppania. Vaikka toista ei rakastaisi enää, yhteisen historian ja jo pelkästään toisen ihmisyyden kunnioituksen takia kumpikaan ei pettäisi vaan eroprosessi käytäisiin ensin läpi niin henkisellä kuin maallisella/ laillisella puolellakin.



Kurjaa että kaikki eivät kunnioita toisia ihmisiä edes sen vertaa että olisivat toisilleen rehellisiä. :(

Sulla on ollut kurja elämä.

Olen surullinen teidän puolestanne, jotka joudutte ajattelemaan noin; että vain halvaantuminen on tae miehen uskollisuudesta.



Jos teillä olisi parisuhde oikealla pohjalla, teidän ei tarttis edes miettiä näitä kysymyksiä.



Minä tiedän. Olen täydellisen varma siitä, että mieheni ei petä.

En ikinä viitsisi pilata elämääni epäluulolla ja mustasukkaisuudella.

silloin kumpikaan ei taatusti petä!

Tunnen mieheni ja tiedän, että pettäminen olisi täysin hänen moraalinsa vastaista. Tiedän myös, että jos hän pettäisi, hänen olisi vaikea teeskennellä, että kaikki on hyvin. Uskon siis, että huomaisin asioiden olevan pielessä, jos ne olisivat. Kolmanneksi tiedän, missä mieheni on ja kenen kanssa.



Olisi siis aivan äärimmäisen epätodennäköistä, että mieheni pettäisi. Enkä vaivaa päätäni tällä 00,01% mahdollisuudella. Jos mies tekisi jotain, häpeä olisi hänen, ei minun.



Eikä sitä paitsi aikuista ihmistä voi kontrolloida. Hänellä on vapaus tehdä omat valintansa - ja olen varma, että hän on valinnut minut.

Mutta en silti ole epäluuloinen ja mustasukkainen, eikä elämäni tosiaan mene pettämistä pelätessä :)



Olen silti realisti ja tiedän, että sellainenkin on mahdollista. Ihmisiä ollaan jokainen ja aivan kaikessa ei voi olla varma edes itsestään, toisesta puhumattakaan.



En siis kaipaa sääliänne yhtään :D

Uskovaisuus ei ole mikään tae sille, ettei petä.



t. vaimo, jonka aidosti uskovainen mies petti

Ja mulla oli joskus suhde mieheen, joka petti kerran ja otti opikseen. Se mies ei kuitenkaan ollut mua varten, mutta muuten kiltti ja kunnollinen, joten en nähnyt nuoruuden hölmöydessäni mitään syytä jättää. Toivoin aina, että pettäis uudestaan, mutta kun siitä tuli lammastakin kiltimpi, niin en saanut pettämisestäkään syytä lopettaa suhdetta. Onneksi kasvoin joskus aikuiseksi.



Mutta siis nykyisellä ei kyllä olis tilaisuuttakaan, mutta mä taidan valita vaan sellaista ihmistyyppiä, jolla ei ole moiseen tarvetta. Tunnen myös monia "pettäjätyyppejä", hyviä kavereita, mutta ei sellaisen kanssa edes viitsisi parisuhdetta alkaa perustamaan. Epärehellisen/lipevän/selittelevän tms. puhetyylin tunnistaa aina

Mä en ole varma siitä, etteikö mieheni koskaan pettäis. Mietin sitä sitten jos niin käy. Siihen asti luotan häneen ja uskon meidän avioliittoon. Joo, ja toi uskovaisuus ei ole mikään tae, se ollaan huomattu.

Ihan yhtä vähän mies voi olla varma että vaimonsa ei petä.

Jokaisella on tässä maailmassa vapaa tahto tehdä mitä haluaa. En USKO, että mieheni pettää, mutta en jaksa kuluttaa energiaani sen miettimiseen entäs jos.

Mies pettää jos pettää, minä en sille voi mitään, mutta toisaalta mieskin tietää että vapaan tahdon käyttäminen tarkoittaa myös seurausten kantamista.

Eikä tätä ole mitenkään erikseen sovittu, vaan ihan itsestäänselvyys.

Tai siis että ei munkaan mies ole uskossa, mutta tiedän että hän ei ole minua ikinä koskaan milloinkaan pettänyt. Jos on hyvä suhde, sen vain tietää. Eikä tämä ole mikään olettamus tai uskomus, vaan tosiasia. Minun mieheni ei petä.