Lue keskustelun säännöt.
En aio imettää.
28.06.2010 |
Olen koko raskausajan odottanut lapsen syntymää, ollut kiinnostunut raskaudesta ja pitänyt itsestäni huolta sekä liikkumalla, että syömällä terveellisesti.
Asia, joka minua kuitenkin mietityttää, on rinnat imetyksen jälkeen. Tiedän, että joillain (harvoilla) naisilla rinnat eivät lässähdä imetyksen loputtua, mutta niille ei sitten voi tehdä mitään, jos onnettomasti käy.
Aion muuten olla todella hyvä äiti ja rakastaa lastani, mutta ajatus imetyksen jälkeisestä katkeruudesta pilalle menneiden rintojen takia ei tunnu vaivan arvoiselta. Onko täällä ketään muita samoja ajatuksia kokeneita?
Kommentit (48)
oikein vaikuta siltä, että ap on valmis äidiksi jos tärkein syy imetyksen välttelyyn on mahdolliset muutokset rintojen ulkonäössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässä on nyt se av-mamma, joka tuossa yllä niin osuvasti kuvattiin.
oikein vaikuta siltä, että ap on valmis äidiksi jos tärkein syy imetyksen välttelyyn on mahdolliset muutokset rintojen ulkonäössä.
Minä en siis ajattele tuolla tavalla, en sitten yhtään.
T. 47
Kun lapsesi on syntynyt myös ajatuksesi ovat täysin uudesti syntyneet. Ja kyllä liittyy aiheeseen se, että voi tapahtua mitä vaan. Juuri se "mitä vaan"- tapahtunut aiheutti sen, että lääkäri nimenomaan kehoitti imettämään lasta vähintään puoli vuotta.
Joskus tarvitaan kolmekin lasta peräkkäin, että äidin tyttömäinen omaan napaan tuijottelu loppuu. Toisin sanoen oppii äidiksi. Toivon sinulle sen oppimista heti alun alkaen.
Varaudu kuitenkin, että saatat olla eri mieltä lapsen synnyttyä. Saatat tuntea pakottavaa tarvetta tarjota hänelle rintaa. Niin on luonto sen hoitanut.
Ja kuten moni edellä sanoi, jo raskaus muutta rintoja.
Lässähtäneet rinnat voi kuitenkin korjauttaa, jos se oikeasti häiritsee itseä.
eka lapsi ei halunnut jostain syystä missään vaiheessa tissiä, joten mulle kävi just kuten 9 kirjoitti. Pari pvää synnytyksen jälkeen näytin täysin epäonnistuneen silikonioperaation läpikäyneeltä ja sattui tajuttomasti. Ei se lypsykoneessa roikkuminenkaan napannut, mutta jotain piti tehdä. Seuraaville vauvaleille, jotka olisivat imeneet, maitoa ei muuten vaan tullut riittävästi.
En osaa sanoa, olisivatko tissini huonommat, jos olisin imettänyt.
Voit rauhassa olla ennen synnytystä mitä tahansa mieltä. Sen mylläkän jälkeen, näet itse miltä sitten tuntuu, saatat halutakin imettää, jos pystyt tai pysyt päätöksessäsi.
Kuten sanottu, enpä tiedä paljonko imettämättömyys tissejäni säästi. Eivät ole ihan pussukat, mutteivat tietty nuoruuden kunnossakaan. Olen parempiakin imettäneillä nähnyt..
Tuo vaivan arvoisuus pointti sitten, jopa mieheni, joka on aina osallistunut yösyöttöihin, toivoi, että 3. mukelon kanssa imetys vihdoin onnistuisi. Säästyisimme siltä hirveältä yösyöttö rumbalta. Katsos pikkuiselle pitää yöllä sen sijaan, että lyöt vaan tissin suuhun, nousta ylös sängystä, hipsiä jääkaapille, sitten mikrolle ja toivoa, että maitosatsi riittää koko yöksi ja se lämpötila on sopiva ja että pullo ei kaadu, kun väsyneenä touhuat ehkä neljättä kertaa/yö tätä show'ta. Yösyötöt itkuiselle tiheään syövälle ei-imetettävälle ovat painajaista, jonka tietää vain asian kokenut.
Yöt olivat hirveät, enkä ala edes puimaan sitä terveyspuolta, kun ei se minua auta. Meillä ei ollut vaihtoehtoa. Onneksi 3:sta vain 1 on allergikko ja näinhän voi olla imetetyissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on av-palsta, ja täällä äiti ei ole äiti ellei hän unohda kaikkea itselleen tärkeää ja laita vauvan todellisia ja luviteltuja tarpeita edelle. Esim. äidin oikeus ehjään alapäähän tai jonkinasteiseen mielenrauhaan tai mielenterveyteen ovat kuin kärpäsen inahdus sen rinnalla, että vauva saattaa EHKÄ, joidenkin tutkimusten mukaan, mahdollisesti ALTISTUA allergioille tms.
Hyvä äitiys syntyy siitä, että vauvan pieni inahdus on miljoona kertaa tärkeämpää kuin aikuisen tärkeätkään tarpeet tai hyvivnvointi. Hyvän äitiyden kulmakiviä ovat alatiesynnytys (mieluiten lääkkeittä tai ainakin valittamatta) ja imetys.
Imetystä pitää yrittää rinnat verillä niin kauan, kunnes joku maailman johtava lääkäri kirjoittaa todistuksen siitä, että ko. äiti ei pysty imettämään ja kyse ei ole vain yrityksen puutteesta.
Aivan sama, vaikka näiden hintana olisi äidin masennus ja perheen elämänlaadun heikkeemin en. Se, että tällaisia seurauksia voi joillekin tulla oman tahdon ja tuntemusten täydellisestä jyräämisestä, ei palstan mammojen mukaan ole mahdollista. Jos näin mitättömät asiat vaikuttavat sinuun, et ole valmis äidiksi.
Parisuhde pitää pistää hollille ensimmäiseksi pariksi vuodeksi. Yhteistä aikaa saa olla vauvan nukkuessa. Hoitoon vieminen viikonlopuksi aiheuttaa lapselle pysyvän trauman. Se, että kaikki parisuhteet eivät ole samanalaisia, ei ole olennaista.
Tsemppiä ap:lle :)
Kun lapsi syntyi ja heti salissa hamusi rintaani, en voinut kuvitellakaan kieltäväni vastasyntyneeltä ihanalta vauvaltani parasta mahdollista ruokaa. Imetin 1,5 vuotta.
Rinnat olivat heti imetyksen jälkeen kuin lapaset, mutta vuosi-kaksi imetyksen päättymisestä olivat rinnatkin jo täyteläisemmän näköiset. Ei tietenkään kiinteät, mutta paremman näköiset kuin ennen raskautta. Koko jäi C:hen kun ennen raskautta se oli B.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä myöntää että minun rintoja ei imetys ja raskaudet ole ainakaan pilannut hitustakaan. Päinvastoin. Pienirintaisena oli mielettömän mahtava kun imetysaikana oli isot rinnat! Imetin vuoden ja rinnat ovat ihan yhtä kiinteät kuin ennen imetystäkin.
Mutta valinta on täysin sinun, ei ne korvikkeetkaan ole mitään myrkkyä. Voi vain tulla kalliiksi, työlääksi ja rinnat voivat mennä pilalle muutenkin.
Olen myös sitä mieltä että saattaa tulla monta muuta asiaa mitä vielä kadut. Imettääkään et voi enään aloittaa 1kk päästä, ja siinnä vaiheessa olet jo kurkkuasi myöten kyllästynyt jatkuvaan maidon kantamiseen kaupasta, lämmittämiseen ja pullojen keittämiseen. Samoin kotona kuin reissunpäälläkin se on mielettömän helppoa kun voi imettää.
ota huomioon, että Ap ei ole kuitenkaan edes kokeillut imetystä. Minusta on eri asia kokeilla imetystä ja todeta, että se vaan ei toimi, ja päättää etukäteen, että en imetä, koska rinnat menee pilalle, vaikka ne saattavat kuitenkin mennä, imetti tai ei.
Mutta jokainen tekee omat valintansa. Syöttäväthän jotkut vanhemmat lapsilleen jatkuvasti epäterveellistä ruokaa ja antavat karkkia joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itse vältyt munasarjasyövältä ja rintasyövältä, kun imetät.
Äitini imetti minua puolitosta vuotta, mutta sairastui silti munasarjasyöpään 15 vuotta myöhemmin. Parani kyllä luojan kiitos, elää ja voi mainiosti vielä 30 vuotta imettämisen jälkeenkin.
ko. syöpien riskiä, mutta ei tietenkään poista sitä täysin. Ei ole mitään legendaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde pitää pistää hollille ensimmäiseksi pariksi vuodeksi.
Tsemppiä ap:lle :)
Mutta lisäisin vielä, että kahden vuodne jälkeen saa "hoitaa suhdetta" vain sen verran, että uusi raskaus pääsee alkuun. Sitten alkaa kierros alusta. Tätä niin kauan, että vanhempien suhde päättyy ja sitten av-mamma voikin ruveta syvästi paheksumaan miehiä ja kaikkea muutakin.
Tsemppiä ap:lle multakin!
En voi kuitenkaan mitään sille, että naurattaa aina tuo ensimmäistä odottavien varmuus tulevasta, omasta äitiydestä ja siitä miten minkäkin asian aikoo hoitaa.
On ihan hyvä, että mietit asioita etukäteen, mutta älä nyt ala tuollaisia päätöksiä tekemään ennen kun vauva on edes syntynyt. Toisekseen väittäisin, että useimmilla naisilla raskaus, synnytys ja imetys antavat omalle vartalolle aivan uuden merkityksen ja sen virheiden hyväksyminen on helpompaa. Jos ei pysty hyväksymään raskauden, synnytyksen ja imetyksen tuomia muutoksia niin ehkä kannattaisi pysytellä lapsettomana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä mä ymmärrän sun fiilikset ennen ekaa lasta. Olin itse ihan eri ihminen silloin. Tää on typerä klisee etkä sä sitä nyt usko, mutta useimmiten uusi maailma alkaa siitä synnytyksestä sinulle itsellesi, jos ole kuten minä olin. Jälkikäteen ajatellen oli vähän epäkypsä äidiksi, en kovin äiti-tyyppiä (heh 32v) ja ekan raskauden aikana panikoin synnytystä, kroppaa, suurin huoli oli "tuleeko kakka synnytyspöydälle" jne. Imetystä en miettinyt, kuvittelin imettäväni, eikä päähäni pälähtänyt, ettei se kaikilta onnistukaan. Synnytys oli rankempi kokemus kuin luulin ja imetys ei tosiaan onnistunut. Maailmani järkkyi.
En vaan voinut (onneksi?) tajuta miten rajua tuo juttu joillekin on. Mutta, 3 lasta väänsi vielä perään. Kai sitten jo vähän aikuistuin.
Mutta se lohdutus siis: vielä 2 lapsen jälkeen kroppani oli tosi timmi pari vuotta synnytyksen jälkeen. Tietty se näyttää synnytyksen jälkeen hieman ankealta, mutta kyllä se palautuu varsinkin pitkällä tähtäimellä, jos elämäntapasi eivät muutu. Nyt olen jo 42v! viimeisestä synnytyksestä 2v ja alan olla taas sennäköinen, että vielä mulle flirttaillaan. Tiedän, kuulostaa typerältä, mutta joillekin tämäkin on tärkeää.
Tulipahan purettua omia traumoja, kiitos kun jaksoitte lukea..
oikein vaikuta siltä, että ap on valmis äidiksi jos tärkein syy imetyksen välttelyyn on mahdolliset muutokset rintojen ulkonäössä.
Ja miten niin ei voi tehdä mitään? Mene hyvä ihminen leikkaukseen, jos alkaa maan vetovoima kutsua!
Imetys muuten suojaa rintasyövältä, että ne lässähtämättömät voidaan sitten joutua jossain vaiheessa leikkaamaan kokonaan pois...
(jos tämä nyt ketä kiinnostaa) Ehkä joku 4 lapsen äiti voisi kommentoida puolestaan asiaa..
Noh, mutta tämmöistä tämä on kun joku ei niin äiti-ihminen ryhtyy 3 lapsen mutsiksi. Vieläkin työkaverit joskus muistelevat, että susta ei kyllä olisi ikinä uskonut. Ja kaveri naurahti vähän aikaa sitten myös, että eipä olisi koskaan uskonut. Kaveripiirissäkin on useita tarkoituksella lapsettomaksi jääneitä, eli meitä on moneen junaan. Siksi noi imetys ja synnytyskuviot tuli mulle vähän yllätyksenä.
raskausarvet ja venyminen tuli rintoihin jo synnärillä seuraavana päivänä synnytyksestä. En olisi mitenkään voinut estää niitä vaikka en olisi imettänyt. Eli toi sun huoles on aika turha.. Äitiys muuttaa kehoa, alapäätä ja tissejä, imetit, synnytit alakautta tai et :) Parempi vaan hyväksyä ja huolehtia vaikka ennemmin raskauskilojen poistumisesta, siihen voi sentään vaikuttaa!
Sinä elät omaa elämääsi, teet omat valintasi ja vastaat niistä. Et voi vaihtaa tissejäsi kenenkään super av-mamman kanssa, jonka tissit ei kärsiny, vaikka ne on imettäny jokaista lastaan ainakin 2v.. mun rinnat ainakin paisu, tosin halusinkin imettää, eivätkä oo enää todellakaan kiinteät. Mutta kun miehelleni kelpaan, se riittää mulle.
Mutta ei imettäminen(kään) ole mikään hyvän äitiyden mittari. Nauti raskaudestasi ja vauvastasi omalla tavallasi :) Lähellä voi olla muutenkin kuin imettäessä.
Itse en ollut raskausaikana yhtään kiinnostunut imettämisestä enkä ollut synnytyksen jälkeenkään. Synnytyksen jälkeen maito nousi kuitenkin rintoihin (tähän on varmaan sairaalassa jotain tabletteja että näin ei kävisi) kummiskin hieman painostettuna miehen & sairaalan henkilökunnan puolelta kokeilin imetystä kun se tuntui olevan kaikkien mielestä se ainoa oikea vaihtoehto. Imetin vauvaa mutta inhosin sitä yli kaiken, kotona vielä jonkun aikaa imetin kunnes vaihdoin korvikkeeseen oman mielenterveyden takia. Rakastan ja olen aina rakastanut vauvaa yli kaiken, mutta imetys pilasi rinnat täysin. Nykyisin ne ovat vaan sellaiset onnettomat rukkaset, jopa pienemmät mitä ennen raskautta. Ehkä olin synnytyksen jälkeen niin herkässä mielentilassa että minut sai houkuteltua tekemään jotain sellaista mitä en itse olisi halunnut, mutta tiedänpähän ensi kerralla paremmin. :) Vauva on siis minulle maailman tärkein mutta ei se huonoa äitiä minusta tee jos halusin pitää oman kroppani suht. hyvännäköisenä.
Kuinka vanha olet, ap?